Liikkeellä!
Shellin huoltoasema Helsingin keskustassa 1930-luvun lopulla
Isoisovaarini, pika-ajuri Gustaf Adolf ajoi Karhu-hevosellaan kyytejä 1800–1900-lukujen vaihteen Helsingissä. Vossikat olivat tuolloin yleinen näky katukuvassa.
Volkswagen Kupla 1300 vuodelta 1966.
Mies, hevonen ja vaunut ovat kuljettaneet väkeä kyläilemään ja asioille kautta vuosisatojen. Tämän kulkupelin satumaiseen kuninkaalliseen loistoon pääsee tutustumaan esimerkiksi Tukholman kuninkaanlinnassa Livrustkammarenin holveissa. Arkisempia vaunuja löytyy meillä ajokalumuseoista eri puolilta Suomea.
Autohuumaa
Gustaf Adolf ehti viimeisinä vuosinaan kokea, kuinka modernin ajan airuet, autot, ilmestyivät vossikkakuskien kilpailijoiksi.
Vuonna 1908 Helsingissä noin 800 vuokra-ajurin joukossa vilahteli jo 24 vuokra-autoa kuskeineen. Automobiilien kahlitsematon konevoima, virtaviivainen ja tyylikäs muotoilu kiehtoivat myös yksityishenkilöitä. Hevosen haisu vaihtuikin nopeassa tahdissa bensan väkevään tuoksuun huoltamoilla. Äänimaiseman muutos oli vielä suurempi.
Menijät ja tulijat, malttakaa kunnes pysähtyy.
Höyryvetureita esillä Rautatiemuseossa.
Autohuumaan pääsee mukaan Suomen kansallismuseossa Aho & Soldanin Autot & Helsinki -valokuvanäyttelyssä.
Vuonna 1912 Helsingissä oli 237 yksityisautoa. Fordin T-mallin 1908 Yhdysvalloissa alkanut liukuhihnatuotanto laski hintoja ja toi auton yhä useamman saataville. 20-luvun alussa autoja oli koko Suomessa tuhatkunta, 30-luvun lopussa jo noin 30 000. Sen ajan autosuosikkeja olivat kiiltäväkylkiset amerikanraudat Ford, Chevrolet ja Chrysler.
Shellin huoltoasema Helsingin keskustassa 1930-luvun lopulla.
Jarmo-ukkini, siis Gustaf Adolfin pojanpoika sairastui autokuumeeseen 50-luvun lopussa.
Hän jonotti vihreää Citroëniaan useamman vuoden. Baskeri päässä hän astui ensimmäisen sitikkansa rattiin. Miten ihanasti se hyrisi ja keinui… Heti ensimmäisenä kesänä ukki pakkasi perheensä autoon ja ajoi Euroopan halki Välimerelle saakka.
Kansallismuseon uusitussa perusnäyttelyssä voi istua 60-luvun kuplavolkkarin rattiin. Vähän on ahdasta, mutta kun vauhtiin pääsee volkkari vie ajajansa ihanille sorateille kesäisen koivikon keskelle.
Helvi-tädillä ja Aune-serkullakin oli omat kuplavolkkarinsa Kun Helvi tuli käymään kesämökillämme, punaisesta kuplasta ilmestyi odotettu tuliainen: laatikollinen Lehtisen leivoksia. Aune vierasti mäkilähtöjä ja parkkeerasi mummulassa käydessään kuplansa aina alas tien varteen.
Kiskot vievät
Suomen vanhin rautatie avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välille 1862.
Tuon radan varresta Hyvinkäältä löytyy Suomen Rautatiemuseo. Sen järeät höyryveturit, keisarin ylellinen juna ja karut puuvaunut kertovat joukkoliikenteen tarinaa.
Junilla on matkustettu maalta kaupunkiin ja maasta toiseen. Suomalaistaiteilijat matkustivat opin ja inspiraation perässä 1800-luvun lopulla Ranskaan, Alpeille ja Italiaan. Interrail-sukupolvi laajensi 1970-luvulta lähtien maailmankuvaansa halvalla junalipulla.
Vanhoissa junissa on salaperäisyyden hohdetta. Harry Potterkin matkustaa velhokouluun juuri junan kyydissä.
Lelumuseo Hevosenkengässä on esillä Plaston kurkkumopo.
Lelumuseo Hevosenkengässä voi seurata kiskojen kutsua Pienoisrautatiekerhon rakentaman Löylymäki-radan ääressä. Pienoismallissa junat huristavat suomalaisessa maisemassa halki vesistöjen, metsätaipaleiden ja kirkonkylien. Soutelijat ihmettelevät siltaa ylittävää junaa, siltainsinöörit lukevat piirustuksiaan.
Raideliikenteen perikaupunkilainen muoto on raitiovaunu, ratikka, siis stadilaisittain spåra. Helsingin kaupunginmuseon Ratikkamuseossa voi istahtaa kasvavan kaupungin edistyksellisten joukkoliikennevälineiden penkeille.
Sisarukset Aila ja Jari tulossa mummolasta Ihalansalmen lossilla.
Liikennöinti alkoi hevosten vetämänä vuonna 1891. Siroissa tanskalaisissa vaunuissa oli koristeelliset koivupuiset penkit ja ne kuljettivat kerrallaan pariakymmentä asiakasta reiteillä Töölö–Kaivopuisto ja Sörnäinen–Kauppatori. Päätepisteissä hevonen talutettiin vaunun toiseen päähän ja matka jatkui raiteilla edestakaisin. Kesävaunuissa ei ollut lainkaan seiniä, joten matkustajat istuivat kyydissä vilpoisasti kuin puistonpenkillä. Vaunuhallien liepeillä olleet hevostallit katosivat sähköistämisen myötä.
Kuljettaja sai keskittyä rauhassa ajamiseen, kun järjestystä vaunussa pitivät 1970-luvulle asti riuskat rahastajat.
Matkustajien käyttäytymistä raitiovaunuissa on ohjailtu erilaisin kyltein:
”Vain sylikoiria kuljetetaan.”
Raitiovaunukuljettajat yhteispotretissa Kaisaniemen pysäkillä 1930-luvulla.
”Menijät ja tulijat, malttakaa kunnes pysähtyy.”
Omat joukkoliikennemuistoni liittyvät linja-autoihin. Koulumatkat taittuivat 1970-luvulla bussissa, jonka takapenkillä tupakanhimoiset saivat vapaasti sauhutella.
Ukki puolestaan matkusti 1930-luvulla pikkupoikana kesäisin huvilalle linja-auton ja kuorma-auton sekamuodolla: ihmiset istuivat auton sisällä, lampaat, vuohet ja muut kotieläimet saivat tyytyä ulkolavaan.
Moottorisankarit
Vauhdin hurma on kiihdyttänyt ja viihdyttänyt sukupolvesta toiseen.
Näkymä Löylymäki-pienoisrautatiellä Lelumuseo Hevosenkengässä.
Helsingissä Eläintarhan ajot olivat suuri yleisötapahtuma. Kaupunginmuseon kaupunkipolun kuva Länsi-Pasilassa muistuttaa näistä aikansa Kimi Räikkösistä. Kuvassa lapset ihastelevat tyylikästä kilpuria ja sen haalariasuista kuljettajaa.
Kilpa-autoilu toistui leikeissä. Moni nykylastenkin isä on harrastanut pikkuautojen neppaamista hiekkalaatikolla tai muulla sopivalla radalla.
Minun moottoriurheilunsankarini oli isoveli, jonka mopon kyytiin välillä pääsin. Mieliinpainuvin moottoriurheilukokemus oli puolestaan se, kun isä vei katsomaan surmanajoa maatalousnäyttelyssä. Yleisö pidätti henkeään, kun surmanajaja kiersi moottoripyörällään pallonmuotoista kehikkoa.
Linkkejä
