Elämää museopihoilla

Hura-hura-häät!

Kievarinpitäjä Petter Lilja ja hänen vaimonsa Maria asuivat Glimsissä 1700-luvun lopussa.

Glimsin talon pihamaalla Espoossa voi kuulla Gustaf-kukon kiekaisevan. Espoon kaupungin talomuseossa pääsee virittäytymään maalaistunnelmiin lähellä urbaania pääkaupunkiseudun vilinää.

Tilalla on asunut kaksi sukua, toinen kahdeksan ja toinen viiden sukupolven ajan. Tänne minä kuulun onkin talon asukkaista halki vuosisatojen kertova uusi näyttely. 1900-luvun alkupuolen iloluontoinen isäntä Johan Lönnberg leikitti Martha-tyttären mukaan mielellään kylän lapsia pihalla ja pisti sitten gramofonilevyn pyörimään.

Nykyään Glimsin piha täyttyy kevään tullen lapsiryhmistä, jotka leikkivät oppaiden johdolla vanhoja pihaleikkejä, esim. hura-hura-häitä, kuka pelkää Gustaf-kukkoa tai polttopalloa.

Lapsivieraille löytyy museosta paljon muutakin puuhaa. Piharakennuksissa voi vaikkapa lypsää puista isoa lehmää ja testailla erimallisten lehmänkellojen sointeja. Glimsin 4H-kotieläinpihalla asuu kesällä kaneja, Ilpo-vuohi, lampaita ja karitsoja.

Lauantaisin voi pihapiiristä vilahtaa tien toiselle puolelle Tilkki-Vihtorin mökkiin eli museoituun kauppapuotiin. Puodin ympäristö on kuivaa niittyä, jossa uhanalaiset kasvit ketoneilikka ja keltamatara sekä pikkukultasiipi-perhonen viihtyvät.

Leikkiä jättipalikoilla

Helsingin Sörnäisissä Ebeneser-talon pihalla lapset ovat leikkineet jo yli sata vuotta. Suomalaisen lastentarhatoiminnan ja lastentarhanopettajakoulutuksen pioneerit Hanna Rothman ja Elisabeth Alander opiskelivat Saksassa ja toivat sieltä mukanaan Friedrich Fröbelin pedagogiset opit.

Fröbel kehitti leikkivälinesarjan, jonka osana ovat kuuluisat Fröbelin palikat. Hän paketoi puiseen neliönmuotoiseen laatikkoon geometriset muodot kuution, lieriön ja pallon johdannaisineen. Näiden muotojen ja niiden yhdistelmien Fröbel uskoi heijastavan koko ympäristömme muotojen moninaisuutta.

Fröbelin palikoiden vaikutus ulottuu 1900-luvun avantgardistiseen taiteeseen ja moderniin arkkitehtuuriin. Esimerkiksi Wassily Kandinsky, Georges Braque, Walter Gropius, Le Corbusier ja Frank Lloyd Wright kävivät lapsena fröbeliläisen lastentarhan.

Palikat ovat itse oikeutetusti kuuluneet Lastentarhamuseon kävijöiden käytössä oleviin leikkivälineisiin. Alexander Reichstein suunnitteli moderneista materiaaleista ulkoleikkeihin sopivat jättipalikat, joilla pääsee rakentelemaan työpajoissa ryhmän kanssa.

Peitset tanaan!

Hevosen ja ritarin haarniska.

”Voi pyhä graali, tästä taitaa syntyä kuoleman ja elämän vaali”, riimiteltiin Hämeen linnan keskiaikamarkkinoilla ja turnajaisnäytöksessä vuonna 2013. Turnajaiset olivat keskiajalla linnanpihoilla järjestetty huvitus ja aateliston näyttäytymistilaisuus.

Hämeen linnan nasevasti nimetty Heavy Metal -näyttely tarjoaa lähituntuman jalojen ritareiden varustuksiin. Itävaltalaisesta kokoelmasta on saatu vaikuttavia haarniskoja, jotka kiiltävät teräksen sävyissä viidensadan vuoden iästään huolimatta. Lähitarkastelussa huomaa, miten olemattoman kapea kypärän visiirin silmäaukko on tai miten hienostunut paitakankaan laskoksia jäljittelevä kuviointi löytyy haarniskan rintapanssarista. Harvinaisessa hevosen haarniskassa on kasviaiheista etsauskoristelua.

Hevosen haarniskasta löytyy kasviaiheista koristelua.

Taitavien aseseppien valmistama haarniska koostui monista pienistä levyistä, jotka takasivat jonkinlaisen liikkuvuuden käyttäjälle. Näyttelyssä mukana olevat jääkiekkomaalivahdin varusteet näyttävät itse asiassa kömpelömmiltä kuin keskiajan ritarin vermeet. Yleisö voi linnassa pukea päälleen alumiinista tehtyjä haarniskojen kevytversioita.

Linnan pihalla ei tänä kesänä haarniskoissa taistella. Elokuisilla markkinoilla vaara uhkaa linnaa Vanajaveden rannasta käsin 80 viikingin maihinnousunäytöksessä.

Marskin leikkimökki

Louhisaari oli Mannerheimin lapsuudenkoti.

Louhisaaren kartanon englantilaistyylisen puutarhan mennyttä loistoa voi aavistella puukujanteista ja hedelmätarhasta. Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria edustavan kartanon ympäristöä ovat aikanaan koristaneet ruutanalampi, parsapenkit ja kasvihuoneiden mulperipuut.

Tänä kesänä mehiläiset pörisevät uudessa kalmilaisessa hyötypuutarhassa. Se esittelee 1700-luvun puutarhaihannetta, joka korosti ennen kaikkea kasvien hyödyllisyyttä ravintona tai lääkkeenä. Puutarhan tuli olla lisäksi symmetrinen, hyvin järjestetty ja esteettinen.

Turkulainen Pehr Kalm oli kuuluisa kasvitieteilijä ja tutkimusmatkailija, joka toi matkoiltaan Pohjois-Amerikkaan ja Venäjälle kasveja ja siemeniä. Kalmin mukana Suomeen saapuivat mm. villiviini, aitaorapihlaja ja tuoksuvatukka.

Valveutuneiden kartanonisäntien hyötypuutarhoissa viljeltiin keräilyharvinaisuuksia, joiden toivottiin sopeutuvan Suomen ilmastoon ja leviävän sitten tavallisen kansan kasvimaille. Louhisaaren uuden puutarhan kasveja ovat esim. peruna ja kurpitsa, basilika sekä lääkekasvit sormustinkukka ja nukula eli sydämenvahvistajayrtti. Nämä kasvit muuttavat puutarhaan kaarinalaisesta Pukkilan kartanosta. Louhisaaressa ne muodostavat kasvien oman museokokoelman ja turvapaikan arvokkaalle kansalliselle kasvigeenivaralle.

Mannerheimin sisarusparven leikkimökki Louhisaaren puistossa.

Louhisaari on marsalkka Mannerheimin lapsuudenkoti. Vuonna 1867 syntyneen Gustafin lisäksi siellä asuivat hänen kuusi sisarustaan. Perhe hajosi, kun Mannerheimin isä teki vararikon, myi Louhisaaren sisarelleen ja pakeni taloushuoliaan Pariisiin. Mannerheim oli tuolloin 13-vuotias. Äiti Hélène kuoli pian tämän jälkeen.

Kartanon puutarhan juuri kunnostettu Mannerheimin sisarusten leikkimökki muistuttaa kartanon lapsista, mutta leikeistä mökissä ei valitettavasti ole säilynyt tietoja. Mutta Mannerheimin sisar Eva Mannerheim-Sparre kertoo sentään muistelmissaan piilopaikoista pihamaan korkeissa kastanjapuissa, polkupyöräilystä ja retkistä heinäpellolle. Uiminen oli tärkeää, sitä tosin hieman hankaloittivat kotikutoisesta villakankaasta tehdyt painavat uima-asut.

”Päivittäisiin huvituksiin kuului meressä uiminen. Satoi tai paistoi, me vaelsimme rantaan”, kirjoittaa Eva Mannerheim-Sparre Lapsuusmuistoja-kirjassaan.

Muumit lavalla

Tove Janssonin luonnos Tiuhtin ja Viuhtin pukuihin Svenska Teaternin esitykseen Momintrollet och kometen vuonna 1949.

Tove Janssonin muumikirjoissa luonto ja vuodenajat ovat vahvasti läsnä. Muumimamma hoitaa puutarhaansa ja keittää päärynähilloa. Puutarhan ympärillä avautuu seikkailuja täynnä oleva laakso taustanaan kaukaiset vuoret. Puut kukkivat, silta kaartuu joen yli, luolat ja ryteiköt kätkevät salaisuuksiaan. Meren rannassa suolaiset pärskeet lentävät kohti kuonoa.

Muumit nousivat näyttämölle jo 1940-luvun lopussa. Teatterimuseon kesänäyttelyssä Kaapelitehtaalla nähdään Tove Janssonin suunnittelemia pukuja ensimmäisiin muumien näyttämöversioihin sekä uudempia puvustuksia Helsingin kaupunginteatterin ja Suomen Kansallisoopperan esityksistä.

www.espoonkaupunginmuseo.fi/fi-FI/Talomuseo_Glims
www.lastentarhamuseo.fi
www.kansallismuseo.fi/fi/hameen-linna
www.kansallismuseo.fi/fi/louhisaari
www.teatterimuseo.fi/