Siirry sisältöön
Terveys

Odotusaikana ei ole turvarajaa alkoholille

09.04.2018 Sirpa Palokari Anniina Mikama ja Liisa Huima

Alkoholi voi vaurioittaa sikiötä raskauden kaikissa vaiheissa.

Alkoholi voi vaurioittaa sikiötä raskauden kaikissa vaiheissa.

”Voihan sitä lasillisen aina ottaa, mitä suotta niuhottamaan!” ajattelee yhä moni raskaana olevan äidin alkoholinkäytöstä. Eikä siitä ole kauaa, kun tällaista viestiä annettiin myös terveydenhuollossa.

Tutkimukset kertovat muuta: juominen on riski raskauden kaikissa vaiheissa. Sikiöaikainen alkoholille altistuminen on suurin yksittäinen syy lapsen kehitysvammaisuudelle. Suomessa syntyy vuosittain arviolta 6003 000 lasta, jotka ovat vammautuneet raskauden aikana äidin alkoholinkäytön takia.

Tieto siitä, ettei alkoholi vaikuttaisi sikiöön raskauden alkuvaiheessa, on aikansa elänyt.

Nykyään tiedetään, ettei turvarajaa ole. Alkoholi on vaarallisin päihde raskaana olevalle, koska se vaikuttaa suoraan keskushermostoon. Kohdussa oleva sikiö ei pysty suodattamaan alkoholia, eikä sikiön maksa polta sitä, toteaa Kehitysvammaliiton FASD-koordinaattori Sari Somer.

Alkoholinkäytön arkipäiväistyessä riskit ovat kasvaneet: ne koskettavat siis muitakin kuin päihdeongelmaisia äitejä.

Nykyisin on paljon vähemmän täysraittiita naisia kuin ennen. Naisten alkoholinkäyttö on kuusinkertaistunut 40 vuodessa.

Syyllisyys ei auta…

Yksikään äiti ei halua tarkoituksella vahingoittaa lastaan.

Mutta eivätkö valistuneet äidit ja moderni neuvolajärjestelmä tiedä tätä? Eivät, sillä alkoholinkäyttöön liittyvät tabut, äitimyytti sekä alkoholimyönteisyys hidastavat viestin kulkua. Neuvoloissakaan äitien alkoholinkäytön puheeksi ottaminen ei ole itsestäänselvyys.

Yksikään äiti ei halua tarkoituksella vahingoittaa lastaan. Siksi tietoa on jaettava huomattavasti enemmän sekä äideille että ammattilaisille, sanoo Kehitysvammaliiton FASD-osaamisverkoston kouluttaja Jonna Salomaa.

Saatuaan tiedon raskaudesta moni äiti saattaa ahdistuneena pohtia, miten paljon tuli juotua raskauden alkuaikoina, ja miten se kenties on vaikuttanut tulevaan lapseen. Salomaa ja Somer kannustavatkin äitejä pohtimaan suhdettaan alkoholiin jo raskautta suunniteltaessa.

Tutkimustiedon valossa vaihtoehtoja ei ole: jos olen raskaana, en juo.

Ja jos alkoholia on käyttänyt, syyllistyminen ei elämää helpota, vaan parasta on hyväksyä, että näin on tapahtunut, ja miettiä, miten toimia tästä eteenpäin. Asiasta kannattaa aina puhua neuvolassa, Salomaa toteaa.

Somer ja Salomaa toivovat lisää ennaltaehkäisevää työtä raskauden aikaisen alkoholinkäytön välttämiseksi.

… mutta diagnoosi helpottaa elämää

Alkoholi voi vaurioittaa sikiötä raskauden kaikissa vaiheissa.Kehitysvammaliitto on työskennellyt alkoholin aiheuttamista sikiövaurioista vammautuneiden FASD-ihmisten ja heidän perheidensä kanssa 2000-luvulta lähtien. Yksi keskeinen tavoite on, että kaikki oireista kärsivät saavat diagnoosin ja riittävästi tukea elämäänsä.

FASD (Fetal Alcohol Spectrum Disorders) on yhteiskäsite alkoholin aiheuttamille sikiövaurioille, joihin kuuluvat sikiön alkoholioireyhtymä FAS, osittainen sikiön alkoholioireyhtymä PFAS, alkoholialtistuksen aiheuttama keskushermoston vaurio ARND sekä alkoholin aiheuttama epämuodostuma ARBD.

Diagnoosin saaminen on edelleen vaikeaa, ja siksi moni kulkee oireiden kanssa läpi elämänsä palvelukohteesta toiseen.

On tavallista, ettei oireille ole löytynyt selitystä tai niitä on tulkittu väärin, esimerkiksi ADHD:ksi. Diagnoosin saaminen on tärkeää, jotta ihmistä voidaan auttaa oikealla tavalla, Jonna Salomaa toteaa.

Päihdeongelmaisten äitien FASD-lapsista monet elävät sijoitettuina tavallisiin perheisiin. Heidän ongelmansa tulevat esiin yleensä oppimisvaikeuksina koulussa.

Useimmat FASD-lapset kehittyvät viiveellä. Haastavin vaihe on nuoruus, jolloin elämään tulee paljon muutoksia, valintoja ja vastuita, ja ympäristö vaatii heiltä samaa kuin muiltakin.

Sijaisperheet ovat arjen sankareita ja tämän aihepiirin osaajia.

Diagnoosin ja oikeanlaisen tuen saaminen edellyttää, että sosiaali-, terveys- ja opetusalan henkilöstöllä on riittävästi tietoa FASD:sta. Myös vääristä uskomuksista pitäisi päästä eroon. Yhä luullaan, että FASD-ihmisillä on aina ongelmia älyllisessä kehityksessä tai esimerkiksi poikkeavia kasvonpiirteitä. Osalla heistä on kehitysvammadiagnoosi, muttei läheskään kaikilla.

He saattavat käydä normaalisti työssä, mutta kärsivät esimerkiksi impulsiivisuudesta, väsymyksestä, heillä on ongelmia keskittymiskyvyssä tai vaikkapa rahankäytössä, Sari Somer kuvaa.

Tukea tarjolla

Alkoholi voi vaurioittaa sikiötä raskauden kaikissa vaiheissa.Kehitysvammaliitossa on luotu FASD Suomi -verkosto, jolla parannetaan FASD-ihmisten asemaa, jaetaan tietoa, luodaan kontakteja ja annetaan koulutusta. Tässä kuussa pidettävässä ammattilaisille suunnatussa koulutuspäivässä pohditaan, miten FASD-henkilöitä ja alkoholia raskausaikana käyttäviä äitejä tulisi kohdata.

Teemme paljon yhteistyötä nuorten kanssa: teimme heidän kanssaan muun muassa ammattilaisille suunnatun videon.

Kehitysvammaliitto ja Perhehoitoliitto ovat yhteistyössä kouluttaneet perhehoitajia FASD-mentoreiksi tukemaan niitä perheitä, joihin sijoitetaan FASD-lapsi. Lisäksi koulutetaan ohjaajia FASD-nuorten vertaisryhmiin. Myös kokemuskouluttajia on koulutettu.

Sijaisperheet ovat arjen sankareita ja tämän aihepiirin osaajia. Mutta tärkeintä on, että ammattilaisilla on riittävästi tietoa, jotta raskaana olevat äidit ja FASD-lasten perheet saavat tarvittavaa tukea, Jonna Salomaa ja Sari Somer painottavat.

www.kehitysvammaliitto.fi

Katso myös Infografiikka, jossa kerrotaan syntyneiden lasten alkoholivaurioista!

Lue myös: Lapsuus viinan varjossa

Äiti, miksi sä joit?

Mikko Haapanen sai FASD-diagnoosin 15-vuotiaana. Hän on suorittanut kokemuskouluttajakoulutuksen.

Mikko Haapanen sai FASD-diagnoosin 15-vuotiaana. Hän on suorittanut kokemuskouluttajakoulutuksen.

Näin Mikko Haapanen, 36, kysyisi äidiltään, jos tämä olisi vielä vastaamassa. Mikko sai lääkäriltä FASD-diagnoosin 15-vuotiaana. Sitä ennen oli tapahtunut paljon.

Olin kolmevuotias, kun pääsin sijaisperheeseen, josta tuli minulle koti. Kotini on hyvä ja olen saanut sieltä paljon tukea. Minulla on myös isosisko, jonka kanssa on kivat välit.

Koulun Mikko aloitti harjaantumiskoulussa, kokeili välissä mukautettua peruskoulua, mutta palasi takaisin harjaantumiskouluun. Koulussa selviytyminen otti koville. Noilta ajoilta Haapanen muistaa jatkuvan väsymyksen ja kiukkuisen olon.

Kun palasin harjaantumiskouluun, koulunkäynti oli helpompaa. Tykkäsin matikasta ja liikunnasta. Toisaalta, eivät sielläkään opettaja ja rehtori ymmärtäneet minua.

Karkailin aika paljon, kerrankin ajoin polkupyörällä Vantaalta Helsinkiin. Joskus poliisi palautti minut karkureissuilta.

Nykyisin Haapanen voi sanoa itseään tyytyväiseksi mieheksi. Hän on töissä vanhusten keskuksen keittiössä, jossa häntä tukee työvalmentaja. Vapaa-aikoinaan hän pyöräilee maastopyörällä metsissä, käy lenkeillä ja uimassa.

Toisinaan tulee pohdittua omaa elämäntaivalta ja äitiä, jonka kuolemasta ei ole kauaa.

Luulen, että hänellä oli syyllinen olo, eikä hän sen takia halunnut pitää meihin yhteyttä.

FASD:sta Haapanen puhuu avoimesti ja toivoo, että muutkin uskaltaisivat puhua. Hänen hyvinvointiaan ja reipasta asennettaan on tukenut Kehitysvammaliiton vertaistukiryhmä. Lisäksi hän on suorittanut kokemuskouluttajakoulutuksen.

Alkoholinkäytöstä raskauden aikana hänellä on selkeä mielipide.

Nuoret voisivat ajatella, mitä se aiheuttaa! Toivoisin myös, että pullojen etiketteihin tulisi varoitukset.

Mikko Haapanen asuu vielä kotonaan, muttei enää kauaa. Vuosi sitten solmitut kihlat morsiamen kanssa merkitsevät uutta askelta elämässä.

Muutamme kihlattuni kanssa yhteen asumaan, todennäköisesti lähelle kotiani. Sen lisäksi tulen vaihtamaan työpaikkaa: menen töihin päiväkotiin.

Tukea äidille

Mitä, sillähän on jo kädet ja jalat!

Syyllistäminen on unohdettava, Madonna-äitiä ei ole, toteaa Kotkan keskussairaalan äitiyspoliklinikan kätilö Janina Niittymäki.

Hän on tehnyt pitkään töitä päihteitä käyttävien äitien sekä neuvoloiden kanssa. 2000-luvun alussa hän oli perustamassa HAL (huumeet, alkoholi, lääkkeet) -vastaanottoa. Päihdeongelmaisille odottajille tarkoitettuja vastaanottoja on nykyisin kaikissa keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa.

Niittymäki käy luennoimassa ja kouluttamassa neuvoloiden työntekijöitä. Hän tietää, että puuttuminen ja puheeksi ottaminen on vaikeaa.

Tärkeintä on ensitieto. Kun raskaana oleva äiti menee ensimmäisen kerran neuvolaan, hän saa valtavasti tietoa ja materiaalia odotuksesta. Päihdetietoutta on kenties esitteessä, jota ei välttämättä tule luettua etenkään, jos elämäntilanne on vaikea.

Siksi on puhuttava. Nyrkkisääntö on suoruus ja avoimuus. ”Ethän sä käytä?” on hedelmätön kysymys.

Päihteistä on kysyttävä suoraan, jotta äidillä on mahdollisuus vastata suoraan. Moni äiti on kertonut olleensa helpottunut, kun häneltä on kysytty asiasta suoraan.

Syyt, miksi asiaan ei neuvoloissa aina puututa, ovat moninaiset. Arkuus voi liittyä vaikkapa työntekijän omiin asenteisiin.

On oltava itsensä kanssa sinut ja tiedostettava myös oma menneisyytensä. On tärkeää käydä läpi omaa suhtautumista päihteisiin, raskauteen, äitiyteen ja naiseuteen, Niittymäki pohtii.

Kun äiti kertoo käyttävänsä päihteitä, hänen kanssaan aletaan miettiä, miten sen saisi lopetettua, tai ainakin vähennettyä käyttöä. Myös arjen ongelmakohtien ja tukiverkoston selvittäminen on tärkeää.

Äiti voidaan ohjata esimerkiksi päihdehoitoon ja syntymättömästä lapsesta voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmoitus ei tarkoita, että lapsi huostaanotetaan, mutta se mahdollistaa lapselle ja äidille synnytyksen jälkeisen tuen.

Hyvän tuen edellytys on Janina Niittymäen mielestä tiivis yhteistyö erilaisten palvelutahojen ja ammattilaisten välillä. Tuen tarjoaminen kuuluu kunnan perusterveydenhuollolle, jonka kautta haetaan paikka esimerkiksi päihdehoitoon tai ensikotiin.

Parasta ennaltaehkäisyä raskaudenaikaiselle päihteidenkäytölle on kouluissa annettava terveys- ja seksuaalikasvatus, jota on vähennetty uusissa opetussuunnitelmissa. Niittymäki harmittelee sitä kovasti.

Ultraäänitutkimuksia tehdessään hän on huomannut, että nuorilta vanhemmilta puuttuu perustietoja sikiön kehityksestä.

”Mitä, sillähän on jo kädet ja jalat!” moni hämmästelee! Nykynuoret eivät välttämättä tajua, että heidän sisällään kasvaa niinkin valmis ihminen.

Niittymäestä suomalaisen järjestelmän suuri etu on vapaaehtoisuus ja pakkotoimien puuttuminen.

Suomessa on loistava neuvolajärjestelmä, jolla puuttua päihteidenkäyttöön, kunhan tietoisuutta ja uskallusta puuttumiseen saadaan lisättyä.

Hän kannustaa äitejä puhumaan asioista myös läheisilleen ja pyytämään apua.

Päihdeasioissa puskaradion on todettu toimivan erittäin hyvin.

Raskaana oleville, päihteitä käyttäville äideille Janina Niittymäen viesti on lempeä:

Jokainen äiti onnistuu omalla tavallaan. Sekin on onnistumista, jos päästää irti, ja antaa lapsensa pois.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »