Siirry sisältöön
Kasvu

Kun nuori märehtii tulevaisuutta

30.09.2016 Tuija Siljamäki Maria Vilja

Tulevaisuus hukassa, nuori märehtii.

Mihin ryhtyisi? Mihin pääsisi? Kuka mä oon? Tuleeko musta ikinä mikään? Tykkääkö musta kukaan koskaan? Suomalaisnuoren on vaikeampaa löytää paikkaansa kuin muunmaalaisten ikätovereidensa.

Osalle nuorista tulevaisuudensuunnitelmat ovat kirkkaina mielessä pienestä pitäen. Iso osa suomalaisnuorista jää kuitenkin vellomaan vaihtoehtojen suohon. Tämä märehtimään jumittuminen huolettaa kehityspsykologian tutkijoita. Tukitoimet pitäisi aloittaa jo varhain kotona ja peruskoulussa.

Märehtijä juuttuu

Nuoruuteen, 1318 vuoden ikään kuuluu itsensä etsiminen ja erilaisten juttujen kokeileminen.  Välillä saatetaan vetäytyä omaan huoneeseen kuulokkeet päässä koko päiväksi, välillä vetelehtiä kaupungilla. Harrastukset ja hiusväri vaihtuvat tiuhaan, ehkä tulevaisuudensuunnitelmatkin. Viimeistään siinä iässä pitäisi kuitenkin olla jo aavistus omista vahvuuksista.

Nuoren on hyväkin pohtia ja kokeilla. Mutta jos ei pysty sitoutumaan mihinkään, hidastuu aikuisuuteen siirtyminen. Jos täysi-ikäinen edelleen vain velloo päättämättömyydessä, voisi hänelle suositella juttelemista jonkun kanssa siitä, miten pääsisi edes pienin askelin eteenpäin, sanoo psykologian professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta.

Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä itsestään: kuka hän on, mitä hän haluaa ja mitä tavoittelee. Identiteetin tulisi selkiytyä viimeistään parikymppisenä. Selkeän identiteetin löytäminen on yksi nuoruuden tärkeimmistä kehitystehtävistä. Jyväskylän yliopiston pitkittäistutkimuksesta kuitenkin kävi ilmi, että 2325-vuotiaista suomalaisista vielä yli 40 prosenttia pohtii omaa paikkaansa. Usein päättämättömyyteen liittyy märehtimistä eli itsessä vellomista, mitä tutkijat pitävät hälyttävänä.

Märehtijän huomio kiinnittyy itseen ja omista asioista murehtimiseen, omiin huonommuuden- ja riittämättömyydentunteisiin. Hänellä ei ole tavoitteita opiskelussa tai ihmissuhteissa, vaan hän hyppelehtii ja kokeilee loputtomiin. Hän on tyytymätön elämäänsä.

Kun märehtijä velloo omissa ongelmissaan eikä jaksa kiinnostua muiden asioista, hän saattaa huomata jääneensä yksin. Märehtiminen on kuormittavaa myös lähipiirille, eivätkä ystävät välttämättä jaksa kannatella loputtomiin.

Jos jää pitkäksi aikaa polkemaan paikoilleen, masennus kasvaa ja voi jopa johtaa syrjäytymiseen.

Syntyy pahoinvoinnin kehä: nuori ei enää uskokaan, että oma paikka löytyisi.

Tulevaisuus hukassa, nuori märehtii.Täydellisyyttä tavoittelevat tytöt

Märehtiminen on tyypillisempää tytöille kuin pojille. Nuoret tytöt saattavat joukolla vatvoa ikäviä asioita yhdessä ja vahvistaa toistensa märehtimistä. Miksi ihmeessä?

Monet tytöt ovat epävarmoja omasta itsestään ja herkkiä kritiikille. He kokevat helposti riittämättömyyttä. Taustalla voi olla täydellisyydentavoittelua. Jos mikään vähempi ei riitä, se johtaa kyllä märehtimiseen.

Tutkija näkee osasyyllisenä suorittamisen kulttuurin, jossa vain huipputulos riittää. Se johtaa vertailuun, kilpailuun ja täydellisyyden tavoitteluun.

Tytöt kokevat vertailemisen haasteena selviytyä paremmin kuin muut. He ajattelevat, että vain huipputulos riittää.

Täydellisyyden tavoittelun taustalla voi olla se, että tyttö on saanut arvostusta vain saavutusten kautta. Myös kaveripiirin kilpailuhenkisyys tai opettajalta saatu palaute voivat ruokkia perfektionismia.

Täydellisyyden tavoittelu on kuormittavaa. Elämässä tulee väistämättä pettymyksiä. Yksi tärkeimmistä kehitystehtävistä on oppia hyväksymään pettymykset ja varautumaan vastoinkäymisiin. Epäonnistumisista huolimatta pitäisi pystyä säilyttämään itsearvostus. On iso riski panna kaikki yhden kortin varaan: jos ei ole täydellinen, ei ole mitään.

Kritiikki vie syöksykierteeseen

Kansainvälisesti verrattuna suomalaisnuorten on poikkeuksellisen vaikea löytää paikkaansa.

Muualla 25-vuotiailla ei enää yleensä ole identiteettivaikeuksia. Jos Suomea vertaa Saksaan tai Yhdysvaltoihin, meillä opiskellaan suhteellisen myöhään ja tehdään usein töitä siinä samalla. Kun valmistutaan myöhään ja etsitään omaa alaa ja paikkaa, perheen perustaminen venyy kolmikymppiseksi. Haasteiden kasautuminen aiheuttaa pahoinvointia.

Identiteettiasioita pitäisi pohtia jo peruskoulussa.

Rakenteiden pitäisi tukea paremmin nuoren identiteettikehitystä.

Näitä asioita voisi pohtia enemmän jo peruskoulussa. Opinto-ohjausta ja tukea oman paikan löytämiseen tarvitaan aikaisemmin. Lapsen pitäisi jo kouluaikana oppia tunnistamaan omia vahvuuksiaan, joita jokaisella kuitenkin on. Vahvuuksien tukeminen on vanhempien ja koulun tärkeä tehtävä. Sitä kautta nuori voi luoda identiteettinsä ja tavoitteensa.

Siinä vaiheessa, kun nuori märehtii, kritiikki ei auta.

Jos tällaiseen nuoreen kohdistuu vielä kritiikkiä, hän voi joutua syöksykierteeseen. Sen sijaan häntä pitää auttaa vahvuuksiensa paikallistamisessa.

Elina Marttisen, Julia Dietrichin ja Katariina Salmela-Aron tutkimus on osa laajaa FinEdu-pitkittäistutkimusta, jossa yhden suomalaisen kaupungin nuoria on seurattu pitkittäistutkimuksen avulla nyt kymmenen vuotta peruskoulun lopusta aikuisuuteen. Tulokset on julkaistu Journal of Adolescence -aikakausjulkaisun helmikuun numerossa, jonka teema oli Dark Side of Identity Development.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »