Siirry sisältöön
Tutkittua tietoa

Pianotunnilla ei puhuta oppimisvaikeuksista

05.03.2018 Antti Vanas Mostphotos

Pianotunnilla ei puhuta oppimisvaikeuksista Se, mitä koulussa pidetään oppimisvaikeutena, on hyvästä pianonsoitonopettajasta oppilaan yksilöllinen ominaisuus.

Se, mitä koulussa pidetään oppimisvaikeutena, on hyvästä pianonsoitonopettajasta oppilaan yksilöllinen ominaisuus. Mutta ei yksilöllisyyden huomioiminen tarkoita sitä, että tunneilla treenattaisiin pelkästään oppilaan mielikappaleita, tuumaa aiheesta väitellyt Johanna Hasu.

Porsche Carrera on tehty niille, joilla on tarve ja varaa kiihtyä nollasta sataan neljässä sekunnissa. Suomen metsäteille Porsche sopii huonosti, mutta kukapa sitä siitä moittisi. Alle yhdeksän sentin maavara on urheiluauton ominaisuus, ei vika.

Porschella ei siis kannata lähteä mummolaan joulukuusen hakuun, eikä lapselle kannata opettaa soittotunnilla väkisin asioita, joita hän ei millään ota oppiakseen.

Johanna Hasun väitöksen keskeinen tulos on, että vaikka oppimisvaikeudet vaikuttavat jossain määrin myös pianonsoiton oppimiseen, soitonopettajan ei tarvitse niistä tietää.

Sen sijaan opettajalla pitäisi olla kyky ja halu opettaa jokaista lasta ja nuorta juuri sellaisena kuin tämä on. Vikojen etsimisen sijaan kannattaa keskittyä oppilaan ominaisuuksien tunnistamiseen.

Hasu selvitti väitöstutkimuksessaan, millaisia vaikeuksia oli niillä pianonsoiton opiskelijoilla, joiden oppiminen oli hitaampaa kuin lahjakkuuden ja harjoitteluinnon perusteella olisi voinut olettaa.

Jos soiton opiskelu tökkii, vaikeudet saattavat tulosten mukaan olla jotain aivan muuta kuin testeillä havaittavia oppimisvaikeuksia. Kyse voi olla motivaatiovaikeuksista, kotitilanteesta, huonoista oppimisstrategioista tai vuorovaikutuksen ongelmista.

Opettajan tehtävä on motivoida oppilaita tekemällä oppimisesta helppoa ja etsimällä juuri tälle tietylle oppilaalle sopivaa ohjelmistoa.

Lempimusiikkia harjoitellaan muuta musiikkia mieluummin ja eri tavalla. Tätä tekijää tulisi Hasun mielestä hyödyntää suunnitelmallisesti, mutta ei niin, että oppilaan annetaan soittaa pelkästään omia mielibiisejään.

Opettajan olisi sen sijaan aktivoiduttava etsimään eri musiikkityyleistä, aikakausilta ja säveltäjiltä kappaleita, joista oppilaat pitävät. Kaikki kappaleet eivät voi olla niitä maailman ihanimpia, mutta riittävän kivoja löytyy varmasti.

Hasun tutkimusryhmän oppilaiden lempikappaleisiin kuului niin wieniläisklassista musiikkia, etydejä, romantiikan ajan sävellyksiä kuin elokuva- tai tv-sarjamusiikkiakin.

Tutkimukseen osallistui 27 pianonsoittoa opiskelevaa lasta ja nuorta, jotka tekivät lukemista, oikeinkirjoitusta, nimeämisen nopeutta ja matematiikan osaamista mittaavat testit. Testien perusteella valittiin kahdeksan eri-ikäistä ja eritasoista oppilasta haastatteluun.

>Johanna Hasu: Kun siihen pystyy kuitenkin, ei oo mitään järkee olla tekemättä. Oppimisen vaikeudet pianonsoiton opiskelussa oppilaiden kokemuksia ja opetuksen keinoja. Jyväskylän yliopisto 2017.

Kaikki Lapsen Maailman artikkelit eivät ole netissä. Lue painetusta lehdestä Tutkittua tietoa -artikkeli Tärkeintä on kiva yleisö!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »