Siirry sisältöön
Pääkirjoitus

Lapsien kustannuksella säästäminen on lyhytnäköistä politiikkaa

02.09.2019 Hanna Heinonen Mara Leppä

Hanna Heinonen pääkirjoituskuva

Lapsiin investoimalla ei saavuteta pikavoittoja tai nopeita tuloksia, mutta lasten syrjäytymisen ehkäisyyn panostaminen on yksi tuottavimmista sijoituskohteista, Hanna Heinonen sanoo.

Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Se hyväksyttiin kolmekymmentä vuotta sitten. Jo silloin ymmärrettiin, kuinka tärkeää on huolehtia siitä, että lapset saavat osuutensa yhteiskunnan varoista. Lapsiin investointia pidettiin parhaana tapana katkaista köyhyyden, epätasa-arvon ja konfliktien kierre.

Lapsiin investoimalla ei saavuteta pikavoittoja tai nopeita tuloksia. Tiedossa kuitenkin on, että lasten syrjäytymisen ehkäisyyn panostaminen on yksi tuottavimmista sijoituskohteista.
Päättäjiltä se vaatii rohkeutta nähdä riittävän pitkälle tulevaisuuteen unohtamatta lapsuudelle kuuluvaa arvoa nykyhetkessä. Kyse ei ole siis vain rahasta, vaan tarvitaan myös poliittisesti kestäviä linjauksia.

Parhaillaan käynnissä olevassa valtion budjettiriihessä on paljon hyvää lapsiin investoinnin näkökulmasta kuten se, että nyt halutaan panostaa koulutukseen ja varhaiskasvatukseen. Oleellisia ovat myös toimet, joilla lapsiperheköyhyyttä vähennetään. Taloudellinen laskusuhdanne tuo säästöpaineita niin valtion kuin kuntienkin budjetteihin, mutta lapsien kustannuksella säästäminen on lyhytnäköistä politiikkaa.

Viime vuosina on tehty hyvää kehittämistyötä edistämällä lapsibudjetoinnin käyttöönottoa. Lapsibudjetoinnissa on kyse talousarvioiden tarkastelemisesta lapsen oikeuksien näkökulmasta. Perinteisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvat määrärahat ovat olleet kuntien ja valtion talousarvioissa hallinnonaloittain. Tämä on johtanut välillä kummallisiinkin tilanteisiin, kun hallinnonalat ovat kilpailleet keskenään resursseista ja säästäneet oman hallinnonalansa resursseja toisten kustannuksella. Tällaisessa tilanteessa kukaan ei voi hallita kokonaisuuden kustannusvaikuttavuutta. Erityisen tärkeää se on silloin, kun toimijoita on paljon ja käytettävissä olevat resurssit uhkaavat hajota liian pieniin ja tehottomiin palasiin.

Lapsibudjetoinnissa julkisen budjettitalouden menot järjestetään siten, että lapsiin kohdistuvia määrärahoja tarkastellaan ja seurataan kokonaisuutena. Tämä edellyttää tietysti kaikkien talousarviopäätösten lapsivaikutusten arviointia. Se, miten lasten osallisuus toteutuu käytävässä keskustelussa ja päätöksenteossa, tulee selvittää aina, kun puhutaan lapsiin investoimisesta.

Nuorten mielipidettä tulisi kysyä, kun valmistellaan lakeja, linjataan poliittisia toimintaperiaatteita, kehitetään tai toteutetaan palveluja ja päätetään julkisesta rahankäytöstä. Tätä mieltä oli yli puolet Lastensuojelun Keskusliiton tekemään kyselyyn osallistuneista nuorista. Osallisuus vahvistaisi avoimuutta ja pakottaisi päättäjät perustelemaan  ratkaisujaan lapsille ja nuorille ymmärrettävällä tavalla.

Osallistuminen vaikuttamistyöhön kasvattaa lasten ja nuorten itsetuntoa, synnyttää kaverisuhteita, opettaa demokraattista vaikuttamista, lisää itseluottamusta ja parantaa sekä sosiaalisia että viestintätaitoja. Päättäjille se tarjoaa tietoa siitä, miten toimintaa tulisi kehittää lapsille ja nuorille sopivaksi.

PS. Tervetuloa tutustumaan Lastensuojelun Keskusliiton ja Lapset SIB -hankkeen osastolle Kuntamarkkinoilla! Sloganimme siellä on: Lapsuudella ei ole hintaa.

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »