Siirry sisältöön
Pääkirjoitus

Ei anneta sen toistua

06.05.2016 Hanna Heinonen Mara Leppä

Lastensuojelun omista menneisyyden virheistä voi oppia, samoin muiden maiden kokemuksista. Muutokset parempaan edellyttävät, että virkamiehet osaavat hyödyntää valistuneiden aikalaisten osaamista. Sote-ratkaisua rakennettaessa on erityisen tärkeää katsoa, mikä muualla toimii ja mikä ei, Hanna Heinonen kirjoittaa.

Parasta virheissä on, että niistä voi oppia. Lasten ja nuorten virheisiin tulisi tuomitsemisen sijasta suhtautua sallivammin. Aikuisen tulee toki auttaa tunnistamaan, miten lapsi olisi voinut toimia toisin ja mitä opittavaa tilanteessa saattaisi olla.

Työyhteisössäkin virheiden pitäisi virittää parempaan. Kehittämistyössä on tärkeää uskaltaa kokeilla, tehdä rohkeita ratkaisuja ja löytää tätä kautta parhaat toimintatavat.

Myös menneestä kannattaa oppia. Koulussa lempiaineeni oli historia, joka on auttanut luomaan asioihin perspektiiviä sekä ymmärtämään niitä polkuja, joita kulkemalla on nykyisyyteen päädytty.

Pitkälle on onneksi tultu esimerkiksi 1850-luvulta, jolloin perhesijoitukset tehtiin huutokauppatilaisuuksissa, joista lapset joutuivat vähiten hoitokorvausta vaativien koteihin.

Huutolaissijoituksista päästiin eroon sivistyneissä piireissä tapahtuneen vastustuksen johdosta: erityisesti tunnettujen kirjailijoiden sanomalehtien palstoilla käymä taistelu ilmiötä vastaan oli omiaan muuttamaan valtion toimintakäytäntöjä. Muutos edellytti, että virkamiehet hyödynsivät valistuneiden aikalaisten osaamista.

Yksi raskaimmista matkoistani historiaan oli maaliskuussa julkaistu Lastensuojelun menneisyys -selvitys, jonka sosiaali- ja terveysministeriö oli tilannut Jyväskylän yliopistolta. Selvitys huostaan otettujen lasten kokemista epäkohdista, kaltoin kohtelusta ja väkivallasta ajoittui vuosille 19371983.

Siinä haastateltujen ihmisten lapsena kokemat tilanteet olivat sävyttäneet heidän elämäänsä monin tavoin. Tuollaisia tapahtumia ei yhdenkään lapsen tulisi missään elämänsä vaiheessa kohdata. Yhteiskunnallamme on ehdoton moraalinen velvoite reagoida, toimia ja tehdä muutoksia lastensuojelussa, jotta vastaavien kokemusten syntymiseltä vältytään.

Oppia kannattaa hakea myös niistä maista, jotka painivat samanlaisessa tilanteessa. Pohjoismaissa tällainen yhteistyö on perinteisesti ollut keskeistä, ja hyvinvointiyhteiskuntamme ovat olleet monille muille valtioille kannustavia esimerkkejä.

Nyt asetelma näyttää keikahtavan. Unicefin tuoreessa Report Card -tutkimuksessa vertaillaan, mitkä rikkaat maat ovat oikeudenmukaisimpia lapsille. Perinteisesti Pohjoismaat ovat pärjänneet tutkimuksessa hyvin, mutta nyt Ruotsi ja Islanti ovat pudonneet kauas kärjestä.

Kiinnostava on tilanne myös Hollannissa. Siellä ollaan kiireen vilkkaa luopumassa lapsiperhepalvelujen keskitetystä mallista, jossa on monia yhtäläisyyksiä Suomeen suunniteltuihin sote-ratkaisuihin. Sikäläiset lapsi- ja perhetyöntekijät eivät voi millään ymmärtää, miksi Suomessa ollaan siirtymässä pois käytännöistä, joita he parhaillaan tavoittelevat.

PS.

Lapsena kevät oli ihan parasta aikaa. Lukukauden kohokohta oli hyppynarun ja twistin kaivaminen esiin välitunnilla.

Liikkuva koulu -hanke on koonnut verkkosivuilleen monia ideoita vaikkapa siitä, millaisia puuhia välitunnilla voi harjoittaa. Liikunnan sujuttamista arkeen kannattaakin opetella ajoissa. Onneksi liikkuvampaa koulupäivää voi toteuttaa monella tavalla!

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »