Siirry sisältöön
Kuukauden kirjat

Lastenkirjoissa on aina opetettu hellyyttä ja toisista ihmisistä huolehtimista

28.09.2020 Ismo Loivamaa

Piiroshahmolapsi kirjasta Muttinen ja vaari.

Kuvitus kirjasta Muttinen ja vaari (WSOY).

Lastenkirjoissa on viime vuosina noussut erityisen tärkeäksi aiheeksi isovanhempien ja lasten välinen suhde. Muistisairauksista kertomistakaan ei kartella.

Pohjoismaisista lastenkirjaklassikoista paljastuvat hoivayhteiskunnan juuret.

Köyhälistön elämästä 1900-luvun taitteessa saa käsityksen Martha Sandwall-Bergströmin Gulla-sarjasta, joka Peppi Pitkätossun tapaan viettää tänä vuonna 75-vuotisjuhlaansa.

Ja kun kyse on vanhasta tyttökirjasankarittaresta, on tytön sosiaalinen nousu ellei peräti urakehitys ilmiömäinen. Huutolaistytöstä tulee ensin ”torpan prinsessa” ja sen jälkeen kartanonneiti. Gullan elämä muuttuu, kun patruuna huomaa, että tyttö onkin hänen kadonnut sukulaisensa…

Gulla Morsiamena -kirjan kansi.1800-luvun lopulle sijoittuvassa sarjassa löydetään väylä torpasta kartanoon, mutta romantiikan rinnalla se on myös varhaista köyhäinkuvausta.

Siviilirohkeutta tarvittiin Gullan maailmassa, sanoo sarjasta väitellyt ruotsalainen kirjallisuudentutkija Eva Söderberg. Hänen mielestään Gulla on Tuhkimo, madonna ja feministi. Sarjan viimeinen osa Gulla morsiamena (Otava) suomennettiin vuonna 1974.

Vaahteramäen Eemeli -kirjoissa hoivasta ja huolehtimisesta annetaan monipuolinen ja kaihtelematon kuva. Ei ihme, että tutkijat pitävät Eemeliä maailmankirjallisuutena. Vaahteramäen vaivaistaloon oli ”hirveätä joutua kun tuli vanhaksi eikä selviytynyt enää yksin”. Köyhät, raihnaat vanhukset asuvat ”sikin sokin keskellä likaa, täitä, nälkää ja kurjuutta”. Harvoinpa lastenkirjallisuudessa näin kirjoitetaan.

Gulla- ja Eemeli-kirjat kuvaavat jokseenkin samaa aikakautta, ja auttavat meitä ymmärtämään, miksi hyvinvointiyhteiskunta on niin korvaamaton. Nämä klassikot ovat huolehtimisen ja myötätunnon asialla.

Tehtaan lapset

KTehdaskaupungin lapset -kirjan kansiaroliina Suoniemen Tehdaskaupungin lapset (Avain, kuv. Emmi Kyytsönen) elävöittää suomalaista lapsuuden historiaa ja kertoo samalla tehdasyhteisöjen orastavasta sosiaaliturvasta.

Tampereen suuret tehtaat toimivat kirjan päänäyttämöinä, mutta muitakaan paikkakuntia ei unohdeta. Arjen ilmiöitä, yhtä hyvin työntekoa tehtaissa kuin vähäisen vapaa-ajan iloja, katsellaan lapsen näkökulmasta.

Kirjailija osaa kertoa lapsilukijoita kiinnostavia asioita, joten historian tietämys karttuu vaivihkaa.

Entisajan tehdaskaupunki vaikuttaa sekä masentavalta että toiveikkaalta. Raskaan työn ohella näkyi jo huolehtimisen elementtejä tehtaitten kouluista ja sairaaloista alkaen. Auttaminen oli hataraa, mutta sen merkitys oli alettu oivaltaa.

Kirjassa luodaan myös pieniä vilkaisuja herrasväen elämään: vauraissa perheissä oli omat huvitukset kuten shakin ja pasianssin pelaaminen.

Vastuun opettelua

Aksu etsii kotia -kirjan kansi.Hoivaa ja hellyyttä opetellaan lemmikkieläimistä kertovissa lastenkirjoissa. Suosikkikirjailijat Mervi Jalo ja Marvi Jalo toteuttavat perinteisen koirahaaveen Unelmakoirat-sarjan teoksessa Aksu etsii kotia (Karisto, kuv. Marjo Nygård).

Ekaluokkalaiset kaverukset Aino ja Isla haaveilevat omasta koirasta, johon he saavat tuntumaa löytökoiran pariviikkoisesta vierailusta. Tytöt keplottelevat parhaansa mukaan koiraa omakseen, onhan se ”niin söpö ja kiltti”.

Kokeneet eläintarinoiden kirjoittajat muistuttavat myös lemmikkien hoidon vaikeudesta ja vastuullisuudesta.

Mutta voi miten harmi, että osa lasten repliikeistä maistuu tolkuttoman teennäisiltä ja vanhanaikaisilta. Tokkopa nykylapsi pelkää saavansa ”satikutia”. Pienessä kirjassa epäaitoudet häiritsevät.

Koti on turvapaikka

Ilmatilaloukkaus-kirjan kansi.Laura Suomelan nuortenromaani Ilmatilaloukkaus (Karisto) näyttää, miten välttämätön teinille on oma suojattu tila.

16-vuotias Rosa on tottunut asumaan äitinsä kanssa kahden, vaikka isän kuolema vielä hiertääkin mieltä. Äidin uuden miesystävänkin Rosa sietää, muttei enää sitä, että miehen poikakin on muuttamassa samaan talouteen. Tytöstä tuntuu kuin ventovieras uros änkeäisi hänen reviirilleen.

”Koti on ollut tärkein turvapaikkani, se alue tässä pelottavassa maailmassa, jossa saan olla rauhassa, ja nyt tännekin on tunkeuduttu”, Rosa kuvailee tunteitaan.

Kirjassa opetellaan kestämään turvallisen ja tutun häiriintymistä, ja onnellinen loppukin tuntuu ihan mahdolliselta. Perheen turva ja hoiva kestävät koettelemuksia.

Isovanhempien seurassa

Muttinen ja vaari -kirjan kansi.Pikkulapsien ja isovanhempien hellä suhde on ollut lastenkirjallisuuden sydämellistä ydintä vuosikymmenestä toiseen.

Anna Krogeruksen ja Erika Kallasmaan kuvakirjasarjan toinen osa Muttinen ja vaari (WSOY) kertoo vaarin ja pienen Muttisen yhteisestä päivästä. Päivään mahtuu parkumista ja pärräämistä, iloa ja leikkiä.

Näytelmäkirjailijana Krogerus osaa jaksotella toimintaa, ja Kallasmaa on taitava yhdistelemään pelkistettyä tyyliä ja hellyttävän lämpöistä ilmeikkyyttä.

Isovanhempien muistisairauksista ilmestyy tärkeitä kuvakirjoja. Saksalaisten Martina Baumbachin ja Michaela Heitmannin Mummin muisti oikkuilee (Mäkelä, suom. Seija Kukkonen) kertoo johdonmukaisesti mutta kaunokirjallisen pehmeällä tavalla Samun mummin muistin hapertumisesta. Pojasta ”tuntuu kuin asiat olisivat menneet mummin pääkopassa sikin sokin”.

Samun ja isoäidin luja ystävyys joutuu pakostakin välillä koetteille, mutta vaikeuksista huolimatta lämpöä riittää.

Komediaperhe

Pese hampaat ennen kuin pussaat -kirjan kansi.Realistisen nuortenkirjallisuuden suosio on notkahtamassa, kun fantasia ja monet muut lajityypit nakertavat sen suosiota. Nuorten aikuisten kirjallisuus saattaa ajan oloon muuttaa tilannetta, sillä hupaisat päiväkirjaromaanit tasapainoilevat lajien reunamilla.

Jonkinlaista kohotettua realismia edustaa Satu Kivisen esikoisromaani Pese hampaat ennen kuin pussaat (Otava).

Nuorten päiväkirjaromaaneissa tärkeintä on usein huumori: nuoret treenaavat älyllistä nokkeluutta ja nopeutta. Kivisen kirjassa 14-vuotiaan Sofian pieni perhe on karnevalistisen koominen: nuortenkirjallisuuden perinteen mukaisesti isoäiti ja täti huseeraavat ylimpinä komediakuningattarina. Hauskuus on välillä osuvaa, välillä latteaa.

Hyvältä tuntuu se, että noloista hetkistä huolimatta Sofia tuntee olonsa turvalliseksi. Viihdekirjallisuuden voima on juuri tässä: ongelmat eivät ole järkyttävän suuria.

Kirja tuo hiukan mieleen englantilaisen Joanna Nadinin kirjat, toki sillä erotuksella, että suomalaisesta sarjasta puuttuu kirpeä poliittisuus.

Omanlaisensa mausteen Kivisen kirjaan tuo englannin kielen runsaus. Onnellisen lopun kunniaksi Sofia kirjoittaa: ”My life is now complete”. Ja entisaikainen uusivuosi on nyt nimeltään ”new year’s eve”. Näin muuttuu nuortenkirjallisuuden kieli!

Tilaa Lapsen Maailma tue Lastensuojelun Keskusliiton työtä vain 29 e!

Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Voit tukea Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa tilaamalla lehden itsellesi, työyhteisöllesi tai lahjaksi. Näppärän digitilauksen saat puoleksi vuodeksi vain 29 eurolla, ja kestotilaus maksaa 69 € vuodessa.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Lapsen Maailman kansi ja juttu älypuhelimen sekä pädin näytöllä.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »