Kuukauden kirjat: Helppolukuiset kirjat viekoittelevat lapsia lukemaan
Maailma muuttuu, mutta klassikko pysyy, vakuuttaa Maria Laakso kirjassaan Taltuta klassikko! (Tammi, kuv. Johanna Rojola). Vaikka klassikko säilyy, kirjoista puhumisen tapa sentään muuttuu. Laakso kertoo kotimaisista klassikoista rempseällä nykykielellä, epäsovinnaisesti asioita yhdistellen. Hauskalla ja yllättävällä tavalla teoksessa sulatellaan suurta tietomäärää.
”Tämä kirja on vähän niin kuin leijonankesyttäjän ruoska”, alkusanoissa todetaan. 
Rohkeudella ja retkimielellä lukija joutuu kasvotusten mm. Aino Kallaksen Sudenmorsiamen, Aleksin Kiven Seitsemän veljeksen, Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja Minna Canthin Työmiehen vaimon kanssa. Kun kesyttäjän ruoska koskettaa, opitaan sekin, että Kalevalan Lemminkäinen on se, ”joka aina bileissä rettelöi, juo toisten drinkit ja kusee kukkaruukkuun”. Johannes Linnankosken teoksen Laulu tulipunaisesta kukasta Olavi puolestaan on fuckboy, joka uittaa ”tukkiaan” maaseudun daameissa.
Hilpeiden juonipaljastusten ja henkilökuvien ohella paljastuu jännittävyyksiä kirjailijoista ja aikakausista. Teos muhevoittaa kummasti nuorten käsitystä kotimaisesta kirjallisuudesta.
Koska Taltuta klassikko! on nuorten tietokirja, englannin kieli on vahvasti läsnä. Ei auta aikuisen mukista, vaikka törmääkin otsikkoon Walk like Egyptian (Kävelee kuin egyptiläinen).
Toivottavasti klassikkojen taltutusopas innostaa muitakin kirjoittamaan elävää kirjallisuustietoa lapsille ja nuorille!
Mikin tarina
Disney-tuotanto vaikuttaa edelleen vahvasti lastenkulttuurissa, ja siitä käy monta polkua lastenkirjallisuuteen.
Jättikokoinen Mikki Hiiren historia (Tammi, suom. Jukka Heiskanen) kertaa hahmon vaiheita yli 90 vuoden ajalta.
Elokuvien lisäksi teoksessa muistetaan mm. sarjakuvalehtiä, tv-ohjelmia, leluja, postimerkkejä ja tietysti myös huvipuistoja, mutta maailmankuulu Little Golden Books -sarja (Tammen Kultaiset kirjat) ei ole päässyt kirjaan mukaan.
Esittelyssä myös hiiren kaverit!
Mikki Hiiren historia sisältää nopeaa ja helppolukuista lapsuuden ja viihdekulttuurin värikästä nostalgiaa. Kriittisyyttä siitä ei löydä, vaikka sekin olisi ollut tärkeää dokumentoitavaa. Disney-kritiikki on julkisuudessa laantunut sitten 1970-luvun, mutta väistämättä tulee mieleen, että Disney on kaiken ihanuutensa ohella myös monikansallinen viihdejätti, joka ei kannusta kriittisyyteen. Tuskin Mikki Hiirikään on säästynyt epäluuloiselta lukutavalta.
Makoisa karkkikirja
On hieno keksintö tehdä tietokirjoja jokapäiväisistä arjen ilmiöistä kuten karkeista. Jokainen lukija on asiantuntija, mikä madalluttaa kummasti lukemisen kynnystä.
Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Anni Nykäsen kuvittama Karkkikirja (WSOY, graafinen suunnittelu Riikka Turkulainen) aloittaa uuden lasten tietokirjasarjan. Karkkikirja tutustuttaa herkkujen historiaan ja makean mässyttämisen biologiaan.
Mukana tietysti kuuluisia karkki-ihmisiä, mm. kuningatar Elisabet I, Maria Antoinette ja purkkakuplia puhaltelevat jenkkisotilaat. Esitystapa on kepeä ja muodikkaan katkelmallinen. Hassut kuriositeetit ja painava historia asettuvat hyvin yhteen.
Lapsilukijoiden omat mieltymykset ja mielipiteet pääsevät esille testeissä. Aikakauslehdistä tutut testit ovat nykyisin olennainen osa lastenkirjallisuutta.
Nopeasti hotkittavaa
Sarjakuvaa ja perinteistä kerrontaa yhdistelevät helppolukuiset lastenkirjat kehittyvät aiempaa nopeampaan ja nokkelampaan suuntaan.
Sellainen on englantilaisen Andy Griffithsin ja kuvittaja Terry Dentonin Maailman paras puumaja, 26 kerrosta (Otava, suom. Anssi Alanen). Sivuja on vaikka millä mitalla, mutta kuvia ja vauhtia vieläkin enemmän.
Muka-monstereita ja mini-dinoja
Tässä kohdin lastenromaani tuntuu terminä jo auttamattoman vanhanaikaiselta.
Absurdin huumorin kirjassa kuvat voivat jatkua sivusta toiseen, ja tarinan mittaan ehditään puhutella niin lukijaa kuin valmista kirjaa kärkkyvää kustantajaakin.
Vielä enemmän sarjakuvaa lähenee Mauno ja muka-monsterit -sarjan aloitusosa Töräys pimeässä (Lasten Keskus, suom. Anna-Reetta Sipilä). Zanna Davidsonin ja kuvittaja Melanie Williamsonin lastenkirjassa kummalliset, hajua tuhauttelevat otukset ilmaantuvat Maunon huoneeseen ja panevat perheen elämän sekaisin.
Minikokoiset dinosaurukset puolestaan aiheuttavat yllätyksiä Juhon perheelle Minidinot matkalla -kirjassa (Mäkelä, kuv. Steffen Winkler, suom. Seija Kukkonen). Suomessa käännöskielien valikoima hupenee pelottavaa vauhtia, joten Katharina Wiekerin kirjoittama sarja on harvinainen näyte saksalaisesta lastenkirjallisuudesta.
Minidinot töräyttelevät ja haisevat niin kuin lajityypin iloihin kuuluu. Miellyttävällä tavalla mukana on myös lämpöä ja perheen yhteisiä puuhia.
Sydämellinen kesäseikkailu
Kesästä kertovat lastenkirjat lämmittävät sydäntä, ja voi miten monta mukavaa asiaa on Tapani Baggen pikkuruisessa lastenkertomuksessa Jenni ja punainen poni (Karisto, kuv. Hannamari Ruohonen)…
Jennin perhe on muuttanut uuteen kotiin, ja pikkuhiljaa Jennin muuttomasennus vaihtuu uteliaisuudeksi. Naapurustossa asuu nimittäin mielenkiintoista väkeä: rock-bändin entinen basisti, sokeutuva taiteilija, kiva ja ujo Totti-poika sekä Raisu-poni.
Kirjailijan ja kuvittajan yhteistyö tavoittaa houkuttelevia pihapiirejä, mansardikattoisia taloja ja suuria parvekkeita. Tunnelma ei kuitenkaan jää vain aurinkoiseksi laatukuvaksi, sillä henkilöhahmoissa on ytyä. Huumoria ja persoonallisuutta on niin paljon, että jatkoa jää hyvillä mielin odottamaan.
Helppolukuista lastenkirjallisuutta on Suomessa kehitelty voimakkaasti 1990-luvulta lähtien, mutta palkintolistoille niillä on harvoin asiaa. Baggen kirja näyttää, että helppolukuinen kirja voi olla täysipainoista ja hyvin houkuttelevaa lastenkirjallisuutta.
Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,
että julkaisemme aina joitakin lehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.
Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printti- tai digilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.
Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.
