Siirry sisältöön
Kolumni

Kuka valvoo sijaisperheen työtä?

01.10.2020

Kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja erityislapsen tavallinen äiti, joka päätyi katsomaan lastensuojelua asiakkaan näkökulmasta. Hänestä etenkään erityislapsiperheet eivät kuulu lähtökohtaisesti lastensuojeluun vaan terveydenhuoltoon.

Kolumnin kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja erityislapsen tavallinen äiti, joka päätyi katsomaan lastensuojelua asiakkaan näkökulmasta. Hänestä etenkään erityislapsiperheet eivät kuulu lähtökohtaisesti lastensuojeluun vaan terveydenhuoltoon.

Lapsemme ovat meille kalleinta ja rakkainta maailmassa niin kuin useimmille vanhemmille. En pysty kuvaamaan, miten kivuliailta päätökset erityislastamme koskien ovat tuntuneet ja miten paljon huolta hänen tilanteensa on aiheuttanut.

Silti olemme koko ajan yrittäneet löytää lapsemme ja koko perheemme hyvinvoinnin kannalta parhaan ratkaisun. Jos lapsemme olisi jonkin aikaa toisessa ympäristössä, olisiko hänen mahdollista irrottautua vahingollisista käyttäytymismalleistaan?

Lapsemme sijoitettiin sijaisperheeseen. Sijaishuolto kokonaisuutena on yksi lastensuojelun ison koneen iso osa, johon kuuluu monia toimintamuotoja: laitoshoito, ammatillisempi perhekotihoito sekä sijaisperhehoito. Kunnat pyrkivät sijoittamaan lapsen sijaisperheeseen, ja toki perhe tuntuu inhimillisemmältä ratkaisulta kuin laitos.

Sijaiskotiyhteistyö on iso osa jokaisen lastensuojeluperheen elämää. Ihannetilanteessa lapsen sijaiskoti suhtautuu yhteistyöhön arvostavasti ja lapsen parasta etsien.

Sijaisperheitä on monenlaisia. Niiden pohjakoulutusvaatimukset tuntuvat matalilta ottaen huomioon, että ne vastaavat haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnista.

Sijaisperheet käyvät läpi valmennuksen. Mutta miten käytännössä varmistutaan sijaisperheen kyvystä vastata lapsen tarpeisiin? Miten arvioidaan sijaisvanhempien empatia-, yhteistyö- ja tunnetaitoja, arvoja, sitoutuneisuutta ja lainkuuliaisuutta? Miten ongelmiin puututaan?

Kerroimme sijaisperheelle, mikä on lapsellemme tärkeää ja mikä häntä kuormittaa. Toivoimme, että muutos sujuisi mahdollisimman pehmeästi, koska lapsemme joutui vaihtamaan, todellakin, kotiaan.

Mikään ei valitettavasti valmistanut siihen, millaisella asenteella sijaisperhe yhteistyöhön lähti. Se tuntui toimivan normaalimaailmalle vierailla tavoilla.

Sijaisvanhemmat kertoivat, ettei heillä ole kokemusta erityislapsista. Perhe käyttää erikoisella tavalla valtaansa, ja vaikuttaa siltä, että se on tottunut asioimaan ihmisten kanssa, jotka ovat liian uupuneita pitämään puoliaan. Se ei pidä kiinni yhteisesti sovituista asioista, esimerkiksi ruutuajasta.

Sijaisperheiden toiminnan valvominen tuntuu ontuvan. Ne eivät kuulu esimerkiksi aluehallintovirastojen, oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen valvontaan kuten ammatilliset lastensuojelulaitokset. Nykyisellään sijaisperheitä valvoo virkavastuulla sosiaalityöntekijä, mutta kohtaamiset ovat usein lyhyitä, ja sosiaalityöntekijät niin ylityöllistettyjä, että valvonnan toteutuminen on käytännössä hankalaa. Lisäksi yhteistyösuhteet tuntuvat sumentavan objektiivisuutta.

Suoraa vaikuttamisen mahdollisuutta sijaisperheen toimintaan ei ole. Laitoksessa lapsella on mahdollisuus oikeusturvaan. Mutta jos nykyään haluaa hakea muutosta sijaisperheen toimintaan, pitää tehdä muistutus tai kantelu lapsen sosiaalityöntekijästä. Huolta asiasta ovat kantaneet muutkin. Mm. Hämeen Sanomat kirjoitti 9.11.2019 julkaistussa artikkelissa: ”Kun kiirettä pitää eikä kokonaisuus ole kenenkään hanskassa, osa lapsista voi unohtua katveeseen ja sijaisperheen vakavatkin epäkohdat pysyä salassa”.

Meidän lapsemme sijaisperheessä toisella kymmenellä olevat pelaavat K18-väkivaltapelejä. Kun sosiaalityöntekijät mainitsivat asiasta sijaisperheelle, se totesi, että perheessä on 18-vuotiaitakin, eivätkä he voi valvoa, mitä pienemmät tekevät. Mutta eikö se juuri olisi heidän työtään?

Konkreettiset ehdotuksemme:

  1. Yhtenäinen määrittely ja korkeampi koulutusvaatimus sijaisperheille ja perhekodeille. Määrittelyyn mukaan myös kokemusasiantuntijoita ja perheitä. Arvostavan kohtaamisen koulutus säännölliseksi.
  2. Sijaisperheet aluehallintoviraston, oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen valvonnan piiriin. Perheelle suora vaikuttamisen mahdollisuus ongelmatilanteissa.
  3. Sijaisperhetyöskentelylle nykyistä tiukempi ja säännöllisempi laadunvalvonta.

Lue myös aiemmat kirjoitukset:

Miksi perhetyö on lastensuojelukoneen ainoa tukimuoto? (06.08.2020)

Onko lastensuojelulla sielua? (29.05.2020)

Saavatko perheet haluamaansa tukea lastensuojelussa? (30.04.2020)

Entä jos sinä päätyisit lastensuojelun asiakkaaksi? (23.03.2020)

Tilaa Lapsen Maailma tue Lastensuojelun Keskusliiton työtä vain 29 e!

Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Voit tukea Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa tilaamalla lehden itsellesi, työyhteisöllesi tai lahjaksi. Näppärän digitilauksen saat puoleksi vuodeksi vain 29 eurolla, ja kestotilaus maksaa 69 € vuodessa.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Lapsen Maailman kansi ja juttu älypuhelimen sekä pädin näytöllä.

 

4 vastausta artikkeliin “Kuka valvoo sijaisperheen työtä?”

  1. Manimani sanoo:

    Käytännössä sijaisperheen valvonta on ulkoistettu yksityiselle perhepalvelufirmoille. Sille joka on kouluttanut sijaisperheen ja joka on saanut kunnalta ns käytännön ohjaustoiminnan, myös valvonnan.
    Hyvä diili yksityiselle firmalle, tukitoiminta ja käytännön ohjaustoiminta. Näin tuetaan pysyvää huostaanottoa. Eikö jääviystekijät estä tällaista toimintaa.

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kommentistasi! Jääviys olisi tärkeä osa etenkin lastensuojelutyöskentelyä, mutta käytännössä siinä usein näyttäisi olevan juuri mainitsemasi kaltainen ongelma. Näen, että sijaishuollon valvonnan pitäisikin olla jämerää, säännöllistä ja aivan etenkin riippumatonta.

  2. Pirjo sanoo:

    Erittäin hyvä kirjoitus. Samaa peräänkuulutan myös laitoksille. Lapset ja nuoret oirehtivat psyykkisesti eikä laitoksen henkilökunnalla ole kokemusta eikä osaamista näissä asioissa.
    Ja laitokset ovat tarkkoja rahoistaan eivätkä osta palveluita ulkopuolelta.
    Tämä räjähtää käsiin. Ja oma nuoreni on laitoksessa, joten kokemusta on. Ei auta muu kuin odottaa, että nuori kasvaa ja pysyy jotenkin järjissään. Helppoa ei ole hänelle eikä perheelle.

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kommentista. Nämä tilanteet ovat tosi raskaita sekä lapsille että perheille. Toiveenani on, että näistä voidaan keskustella isommallakin areenalla ja niin, että tämänhetkisiin käytäntöihin saadaan parannuksia. Voimia sinulle ja teidän koko perheelle.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »