Siirry sisältöön
Kolumni

Entä jos sinä päätyisit lastensuojelun asiakkaaksi?

23.03.2020

Kolumnin kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja erityislapsen tavallinen äiti, joka päätyi yhtäkkiä katsomaan lastensuojelua asiakkaan näkökulmasta. Hän kokee, että perheiden näkökulma on unohdettu, vaikka se olisi tärkeä osa isoa yhteiskunnallista lastensuojelukeskustelua.

Mahdoton ajatus? Niin se oli meillekin.

Olemme tavallinen suomalainen perhe. Hoidamme lapsemme, työmme, laskumme, kotimme, kiinteistöveromme, D-vitamiinit, neuvolat, kurakintaat ja luomukaurapuurot.

Meillä on turva, rajat ja rakkaus. Meillä on myös erityislapsi.

Kompuroimme vuosia. Otimme lopulta itse yhteyttä lastensuojeluun. Avohuollon kolmen kuukauden sijoitusta edelsi vuosien avohoitosuhde yliopistolliseen sairaalaan ja terapia, pitkä sairaalahoitojakso ja kuormittuneisuutta sekä lohdutonta keinottomuutta, kun tilanne kotona ei tasaantunut kaikista oma-aloitteisista ja yhdessä hoitotahon kanssa mietityistä tukimuodoista huolimatta.

Päätös oli kipeä ja sitä edelsi käsittämätön huoli lapsen hyvinvoinnista. Lopulta muuta keinoa ei enää ollut. Tavoitteena oli, että lapsi palaa mahdollisimman pian kotiin.

Miltä suomalainen 2020-luvun lastensuojelu näyttää meistä asiakkaista?

Kokemuksemme on vasta alussa, mutta jo nyt tiedämme, että siinä on monenlaisia vaikeita tunteita: paljon halvaannuttavaa pelkoa ja outoja ulottuvuuksia.

Järjestelmän puolelta siinä näyttäisi olevan vaihtelevia motiiveja, kauneimmillaan aitoa ihmisläheisyyttä ja pyyteettömyyttä, rumimmillaan vallan- ja rahanhimoa piilotettuina epäitsekkyyteen.

On ollut valtavan outo kokemus muuttua yhtäkkiä normaalista oikeustoimikelpoisesta ihmisestä osaksi järjestelmää, jossa valta on lähtökohtaisesti toisella ja jossa asiakkaisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti holhottavina.

Emme puhu yksittäisestä sosiaalityöntekijästä vaan järjestelmästä. Juhlapuheissa tämä ei toki näy, mutta arkipäivässä se ikävä kyllä näkyy. Se näkyy toimintatavoissa.

Meillä ei yhtäkkiä ole valtaa siihen, miten järjestämme arkemme, sillä meidän oletetaan olevan jatkuvasti auki kaikelle.

Sanotaan, että lastensuojelulla on välineitä, joilla perhettämme autetaan siten, että tuesta olisi apua, mutta tosiasiassa meillä ei ole oikeutta sanoa, mitä haluamme ja mitä emme. Koska jos se, mitä tarvitsisimme, ei mahdu protokollaan, sitä ei ole olemassa. Protokolla vaatii tietyt vaiheet.

Olemme toistaiseksi avanneet kotimme kaikenlaiselle ulkopuoliselle arviolle, mihin on palanut valtavasti voimavaroja.

Tiedämme, että lastensuojelun työntekijät ovat lohduttoman ylikuormitettuja. Mekin olemme huomanneet sen, mutta onneksi meille vaikuttaisi käyneen onni, sillä saimme yhteistyökykyiset ihmiset. Pelottaa, miten kauan tällainen onni jatkuu.

Koska katsomme maailmaa ratkaisulähtöisesti, olemme jo nyt huomanneet lastensuojelun ja sen sidosryhmien toiminnassa todella paljon parannettavaa. Järjestelmä saattaa toimia joillekin perheille, mutta meidän tapauksessamme se ei tarjoa apua, jota tarvitsisimme. Eikä järjestelmä toisaalta näytä taipuvan siihen, että saisimme pyytämäämme tukea, sellaista, josta koemme olevan aidosti hyötyä.

Toivomme, että pääsemme järjestelmästä ulos mahdollisimman pian, koska lastensuojelussa vaikuttaa olevan niin paljon ennakoimatonta ja tiedostamattomasta kumpuavaa. Se on järjestelmä- ja vikakeskeistä, eikä tue voimavarojen vahvistumista. Päinvastoin.

Toivomme, että näkökulma yhteiskunnassamme siirtyisi laajemminkin vahvuus- ja voimavarakeskeiseksi.

Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin lehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printti- tai digilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

8 vastausta artikkeliin “Entä jos sinä päätyisit lastensuojelun asiakkaaksi?”

  1. Äiti sanoo:

    Olemme päätyneet lastensuojelun kanssa tekemisiin, kun mielenterveystoimistossa muutaman kuukauden masennuksen vuoksi käynyt, hoitoa itse halunnut ja perheen hoitoon auttama poikamme joutui MTT:n lastensuojeluilmoituksne kohteeksi.

    Vanhemmille asiasta ei kerrottu, lastensuojelun täti soitti ja ennen kuin perhettä edes tavattiin, päätettiin alkaa palvelutarveselvitys, syynä “psykiatrinen hoito ei toteudu suunnitellulla tavalla”.

    Kukaan ei ole suostunut tai osannut vastat, mitä tämä tarkoittaa ja miksi se on lastensuojelun tarpeen tai ilmoituksen syy, kun teini on hoidossa, päässyt juuri erikoissairaanhoitoon ja siellä hoidon näkökulma ja kenot ovat aivan erit kuin MTT:ssa, ja onneksi myös tehokkaammat.

    Kun ls-ilmoitus on kerran tehty, se tuntuu elävän aivan omaa elämäänsä.

    Jos kyseenalaistaa mitään, haluaa tarkkoja tietoja ja suoraan ehdotuksia palveluiksi, mitä mahdollisesti voisi olla, leimautuu ilmeisesti hankalaksi ja prosessia vastustavaksi.

    Eli vaikka ls-ilmoitukselle ei ole mitään selvää syytä, ei mitään konkreettista asiaa, jota alettaisiin selvittämään, selvitykset pitäiis tehdä ja ns. asiakasperheen ottaa lakki päästä ja kiittää.

    Jos haluaisi keskittyä pääasiaan eli nuoren psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, se ei käy.

    On siis sanottava: systeemi on jäykkä, ylimielinen ja se sementoi lääkärin tai virkamiesten virheellisetkin oletukset ja krjaukset totuudeksi, jonka jälkeen vaikkapa perheen kuvaama arki on “mielipiteitä”.

    Paljon olisi muuutettavaa.

    Toivoimme etenemistä sosiaalihuoltolain mukana, joka takaisi aivan samat palvelut, mutta se ei käynyt. Ensin luvattiin, sitten peruttiin ilman mitään selitystä.

    Lakimuutoksen henki ja tavoite oli kuitenkin käsittääkseni, että palveluita saisi nimenomaan vapaaehtoisesti ja kysymällä, ilman mittavia selvityksiä ja nöyryyttävää (valitettavasti, kyllä) lastensuojeluprosessia, joka tuottaa lupaa kysymöttö ja ennalta kertomatta runsaan määrän virheellisiä kirjauksia.

    Sosiaalihuoltolaki kunniaan, ja perheiden kunnioitus.

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Olen samaa mieltä, apua pitäisi saada matalalla kynnyksellä. Pitäisikö olla mieluummin niin päin, että lastensuojelulla pitäisi olla erittäin pitävät perusteet, jotta tapauksen voi avata ja/tai sitä jatkaa. Näin ei aina taida olla, ainakin sellaiselta se tuntuu usein näyttäytyvän perheille päin.

  2. Sivustakatsoja -69 sanoo:

    Hei,

    rohkea kirjoitus ja osuvasti valittuja sanamuotoja kuten “oikeustoimikelpoisista holhottaviksi”. Tuon järjestelmän pohja perustuu eräänlaiseen vinoutuneeseen valtaan, jolla kansalaisoikeudet kumotaan käyttäen verukkeena “lapsen parasta”. Ihan sama kuinka fiksu ja kykenevä tiedät olevasi.
    Toivottavasti pääsette takaisin oikeutenne tunnustavaan elämään.

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Kiitos, minäkin todella toivon, että pääsemme taas normaaliin elämään. Toivon sitä myös muille perheille, jotka ovat joutuneet ilman lastensuojelullista syytä lastensuojelun asiakkaiksi. Valitettavan tiukasti pitää pitää oikeuksistaan kiinni, olen huomannut.

  3. Mustaruusu sanoo:

    Hei

    Upea kirjoitus ja niin totuutta kuin olla ja voi. Hyvät kanssaihmiset , Suomen kansalaiset, miten tuollaista voi ollakaan. Mutta voi olla , olen sen kokenut ja koen sitä edelleen. Olen menettänyt lapsenlapseni Suomen lastensuojelun harhatoiminnoille. Lapset on viety vieraan perheen omaisuudeksi vailla heidän yhteydenpidon oikeutta läheisiinsä.
    Elämme 2020 lukua ja lastensuojelun toimintatavat ja järjestelmä hyväksyy juuri nuo vallan ja rahan himon myös inhimillisenä pidetyssä lastensuojelussa. Lapset erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään keinolla millä hyvänsä. Epäitsekkyys on se keskeinen syy miksi lapset viedään vieraisiin perheisiin vailla läheisten ja suvun tuomaa turvaa. Ei voi välttyä ajatukselta että kyseessä on lasten riistoa siis kaltoinkohtelua.
    Sukumme pienet kaksoset vietiin vailla lastenoikeuksia ja meidät hyvän elämäntavan omaavat läheiset ja vanhemmat alistettiin oikeustoimikelvottomiksi uhreiksi, osaksi järjestelmää. Valta ja lainkin ylittävä sosiaalityöntekijän harkintavallan kättöoikeus nujertaa kansalaisia vuosikausiksi . Kaikki minun, oikeustoimikelpoisen isoäidin sanomiset ja tekemiset käännetään minua vastaan.
    Ei inhimillisyytä , ihmisläheisyyttä , sukujen ja perheiden arvoja kunnioittavaa toimintaa, ei yhteistyötä.
    Lastensuojelun kylkeen liittoutuneet yksityiset sidosryhmät , palveluntuottajat takovat rahaa ja rinnan etsivät sijaisperheitä ja kerjäävät kansalta rahaa kuin hyväntekeväisyyteen.
    On todella tärkeä että tällaisesta toiminnasta päästään eroon ja siihen auttaa tutkimukset jotka kartoittavat lastensuojelun nykytilaa asiakkaiden näkökulmasta.
    On myös perheitä joissa lasten riisto kodeistaan on parempi vaihtoehto kuin sinne jääminen. Meillä hyvän elämänhallinnan omaavalla suvulla olisi aineksia tarjota lämminhenkinen koti ja sukuyhteisö lapsille mutta se ei kuulu lastensuojelun toimintaan. Mielivallan käyttö on aiheuttanut jo nyt kärsimystä ja inhimillistä pahaa oloa meille läheisille, ikäänkuin koko ajan mielessämme oleva, jo nyt lastenlasten 7 vuotta kestänyt kuolema. Miettikääpä tätä vuodesta toiseen itket lastenlasten menetystä vieraan perheen iloksi.
    Tämä on todellisuutta. Lastensuojelu on puolueellista ja etsii kumppaneiksi lapsia kodeistaan ikuisiksi ajoiksi riistäviä perhepalvelufirmoja ja viranhaltijoiden mielipidettä tukevia asiantuntijoita.
    Miksi ja mihin tarvitsemme mielivaltaista lastensuojelua??

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kirjoituksestasi. Ikävä kyllä tuntuu olevan hyvin yleinen kokemus, että ei tule kuulluksi eikä arvostavasti kohdatuksi. Meilläkin on kokemusta siitä, miten yksi yksittäinen näkemys voi lähteä ohjaamaan kokonaisen ryhmän työskentelyä, vaikka työskentelyn pitäisi voida olla monenlaisille näkökulmille avointa ja etenkin ottaa huomioon asiakkaan toivomukset ja näkemyksen. Toivon teille voimia tilanteeseenne. On todella, todella tärkeää että näistä asioista puhutaan avoimesti ja rauhallisesti. Uskon, että niin on mahdollista saada toimivaa dialogia aikaiseksi, ja sitä kautta muutettua järjestelmää toimivampaan suuntaan.

  4. Isoäidin kyynelsilmin sanoo:

    Kirjoituksesi on valitettavan totta. On paljon puhuttu siitä, että apua tarvitseva perhe ei enää uskalla hakea apua, koska pelkää lastensa menettämistä lastensuojelun oravanpyörään. Lapsi viedään usein ennalta arvaamatta huostaan ennen kuin edes oikeanlaisia auttavia toimenpiteitä on kokeiltu. Kun huostaan otetaan ei sieltä ole paluuta, vaikka vanhemmat huomaavat toimenpiteen olevan lapsensa edun vastaista. Elikä lapsen kehitys kulkee suuntaan, joka on lähtökohtaa huonompi. Vain aniharva lapsi palautetaan kotiin ja sekin usein pitkän taistelun jälkeen. Onko siis lastensuojelun ammattilaisilla sellaista valtaa joka sivuuttaa perheen itsemääräämisoikeuden sanelemalla oikeanlaisen avun tarpeen? Kuten kirjoitit, jos olet eri mieltä, olet hankala ja lapsen yhteydet vanhempiinsa rajoitetaan “vaarallisina” aivan minimiin. Moni ei ole nähnyt lastaan kuukausiin tai vain muutaman tunnin vuodessa. Lähiverkoston kartoitus jätetään useimmiten tekemättä. Moni isovanhempi haluaisi olla auttamassa lapsensa perhettä esim sijoittamalla lapsi. Tätä vaihtoehtoa vain harvoin toteutetaan. Lastensuojelulaki on hyvä, mutta sen toteutus ontuu ikävästi.

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Lastensuojelulain piiriin kuuluu Suomessa nyt valtavan monenlaisia perheitä, ja ikävä kyllä usein näyttää siltä, etteivät apu ja tarve kohtaa. Totta, monessa perheessä sinnitellään aivan viimeiseen saakka ennen kuin apua pyydetään, koska lastensuojelukokemukset ovat niin hurjia. Esimerkiksi erityislapsiperheitä, joilla ei usein ole varsinaista lastensuojelullista tarvetta, lastensuojelun järjestelmä useiden kokemusten mukaan lähtökohtaisesti kohtelee “ongelma”perheenä. Tällöin asetelma on epätasa-arvoinen ja lopputuloksena saadaan syviä traumoja lapsille ja vanhemmille. Siksi mielestäni tästä on tärkeä puhua, ja puhua paljon, ja puhua asiallisesti, koska siten voidaan saada asioihin muutosta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »