Siirry sisältöön
Kolumni

Heikki Hiilamo: Kaksinkertaisen työn maisterit

07.05.2018 Heikki Hiilamo Katriina Roiha ja Heidi Söyrinki

Kuva Katriina Roiha, kuvankäsittely Heidi Söyrinki.

Heikki Hiilamo tietää, että korkeat lukukausimaksut ovat karsineet köyhien maiden opiskelijat Helsingin yliopistosta.

Yliopiston opettajana tiedän, miten paljon opiskelevat nuoret näkevät vaivaa tutkintojaan varten. Vuosi vierailevana professorina norjalaisen yliopiston kansainvälisessä maisteriohjelmassa antoi kuitenkin uuden näkökulman aiheeseen. Maisteritutkinto maailman rikkaammasta maasta on kaksinkertaisen työn takana.

Oslon ohjelman opiskelijat tulevat Afrikan ja Aasian köyhistä maista. Tämä on erinomaista kehitysyhteistyötä! Valitettavasti Suomessa tämä mahdollisuus on käymässä yhä harvinaisemmaksi: Helsingin yliopistossa EU:n ulkopuolisten maisteriopiskelijoiden on maksettava 13 000 8 000 euron lukukausimaksuja. Käytännössä tämä on karsinut köyhien maiden opiskelijat lähes kokonaan.

Norjassa opiskelu on ilmaista, mutta sisäänpääsyn ehtona heidän on todistettava kykenevänsä vastaamaan elinkustannuksistaan. Tämä tapahtuu tiliotteella, jonka on osoitettava vähintään 10 000 euroa vastaavaa summaa. Rahat haalitaan usein perheenjäseniltä, sukulaisilta, ystäviltä ja tuttavilta niin, että iso summa vain välähtää tilillä tiliotteen tulostushetkellä.

Opiskelijat elättävät itsensä tekemällä Norjassa niitä töitä, jotka eivät kelpaa muille. Opiskelijani Intiasta teki yövuoroja hotellin vastaanottovirkailijana. Sen lisäksi hän jakoi aamuöisin lehtiä. Ugandalainen ja ghanalainen opiskelijani olivat myös lehdenjakajia. Voi vain kuvitella, miten rankkaa päiväntasaajan maista tuleville opiskelijoille on jakaa talvella lehtiä oslolaisiin rivi- ja omakotitaloihin. Viime talvena Oslossa riitti lunta, pakkasta ja viimaa. Yksi opiskelijani kaatui työkeikalla ja mursi ranteensa.

Opiskelijat elävät yleensä erittäin säästeliäästi, pihistävät jopa ruuasta, koska heidän on lähetettävä rahaa puolisoilleen, lapsilleen tai vanhemmilleen kotimaihinsa. Monet keräävät rahaa myös lentolippuihin eli siihen, että voisivat matkustaa kerran kahden vuoden aikana kotimaahansa tapaamaan perhettään ja keräämään aineistoa maisteritutkielmaansa.

Maahanmuuttovirasto tarkkailee, etteivät opiskelijat työskentele enempää kuin sallitut 20 tuntia viikossa. Tunteja on kuitenkin vaikea laskea, kun esimerkiksi lehdenjako on urakkatyötä. Vaikeassa säässä työhön voi mennä kaksi kertaa tavallista pidempi aika. Silti odotamme heidän opiskelevan täyspäiväisesti. Kaksi opiskelijaa tuli aamupäivän graduseminaariin suoraan yötöistä.

Maisteritutkinto Norjasta on suuri haave ja ylpeyden aihe. Opimme paljon toisiltamme.

Eräs naisopiskelija halusi tutkia gradussaan, miksi Ghanassa teini-ikäiset tytöt keskeyttävät koulun. Motiiviksi hän kertoi sen, ettei hänen oma äitinsä osaa lukea.

Keskustelu pohjoismaisista sukupuolten välisen tasa-arvon ihanteista sai jännittävän käänteen, kun eteläafrikkalaiset opiskelijat kertoivat, että heidän maassaan miehillä voi olla laillisesti useita vaimoja mutta naisilla ei ole mahdollisuutta useisiin miehiin.

Iloitsen jokaisesta valmistuneesta opiskelijasta, joka haluaa palata omaan maahansa rakentaakseen sen hyvinvointia. Toisaalta en enää moralisoi niitä, jotka haluavat jäädä töihin Norjaan tai muualle Eurooppaan. He ovat totisesti ansainneet paikkansa.

Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »