Voi ei, joulusiivous!

Joululaulussakin se sanotaan: pirtti on jo pesty puhtoinen. Eikö joulu tule ilman joulusiivousta?

Kyhään jääkaapin oveen listan. Siitä voi jokainen valita haluamansa toimet: on saunanpesua, pölyjen pyyhkimistä, vessojen puunaamista (oman huoneen siivoamista ei lasketa). Puolisolle on jo valmiiksi valittu iki-ihana viemäreiden avaus ja lattiakaivojen putsaus.

Yksin tehtynä lista on mittava, mutta jos tekijöitä on neljä, ketään yksittäistä perheenjäsentä ei rasiteta liikaa.

Tänä jouluna en aio romahtaa. Olen nimittäin perheen ainoa jouluihminen. Siis ihminen, jolla on edes hitunen sisäistä motivaatiota laitella joulua. Enkä nyt puhu mistään piparitaikinan leipomisesta ja joululahjapaperin painannasta enkä edes jouluverhoista, vaan ihan perusjutuista, kuten siivouksesta.

Miten teinin saa joulusiivoamaan?

Rumpalimme mielestähän imurointi on tarpeetonta siihen saakka kun ”pölyssä vielä pystyy kahlaamaan”. Välivuotta viettävä Taiteilija siivoaa kyllä, jos malttaa sfääreistään laskeutua. Hän pyyhkii pölyjä kynsilakkapulloistaan pienoisella rätillä, kuulokkeet korvissa, laulellen ja tanssahdellen. Kaikki hänen järjestelemänsä tavarat muodostavat hienostuneen esteettisiä asetelmia.

Rumpalilla on onnekseen tänä vuonna vähän pienempi urakka laittaa joulua, sillä jouluvalot tuikkivat jo valmiiksi hänen huoneensa ikkunoissa. Jäivät siis paikoilleen viime joulusta.

Kun ehdotan Rumpalille, että jääkaapin listan tehtäviä voisi nyt alkaa purkaa, hän sanoo: ”Oota vähän, mä vasta toipuilen yöunilta”. Kello neljä iltapäivällä.

Ei tämän näin pitänyt mennä. Kummaltakin on pienestä pitäen vaadittu kyllä omien jälkiensä korjaamista ja huoneensa siivoamista. Onhan?

Olen keskustellut heidän kanssaan siivoamisesta. Sama kuin yrittäisin selittää koiralle, että olisit kuule vähän siistimpi.

”Miksi pitää siivota?” he kysyvät.

”Koska on mukavampi viettää joulua siistissä kodissa. ”

”Miksi?”

”Koska kärsin epäjärjestyksestä. ”

”Miksi?”

Joudun syvien aatosten äärelle. Miksi ihmiset siivoavat? Nykyisin kun ei juuri tarvitse pelätä tauteja tai torakoita. Päin vastoin. Kansallinen allergiaohjelmakin suorastaan suosittaa välttämään hysteeristä hinkuttamista. Kaiken kukkuraksi monet siivouksessa käytettävät kemikaalit ovat myrkyllisiä. Erään tutkimuksen mukaan suihkutettavat puhdistusaineet ovat yhtä haitallisia keuhkoille kuin tupakointi.

Seitsemänkymppinen äitini käyttää siivoamisessa soodaa ja etikkaa, joten toisaalta siivota voi kyllä luomustikin.

Siivoaminenhan on tavaroiden tai epämääräisten ainesosien siirtelyä paikasta A paikkaan B. Pöly kerätään rättiin, josta se huuhdellaan viemäriin, josta se kulkeutuu kaupungin jäteveden puhdistamoon ja järveen. Ei se minnekään katoa, vaan korkeintaan muuntuu.

Mitä kaaos ja epäjärjestys tarkoittaa?

Minulle – ja veikkaan, että aika monelle muullekin – se merkitsee otteen lipsumista elämästä eli hajoamista. Kuolemaa. Kun voi elämässään edes jonkin pienen kohdan pitää järjestyksessä, voi hetkeksi tuudittautua valheelliseen hallinnantunteeseen. Silloin ei ole vielä luovuttanut.

Siivoaminen on kuoleman huiskimista mopilla kauemmas.

Sally Salmisen hienossa romaanissa Katrina, päähenkilön lähestyvä kuolema kuvataan kodin rapistumisen kautta. Katrina uurastaa koko ikänsä pitääkseen perheen kodin, pienen töllin, niin siistinä kuin se vain voi olla. Ehkä juuri siksi hän on kaikkien ihailema ja kunnioittama nainen. Vanhetessaan hän jaksaa siivota ja kunnostaa paikkoja yhä vähemmän. Tölli romahtelee vähitellen kasaan, ja sinne hajonneeseen tölliinsä Katrina lopulta kuolee. Yksin.

Siisti puhdas koti on hetken illuusio, jonka haluan vähintään jouluksi. Koska selkeitä pintoja katsellessa mielikin on selkeämpi. Seuraavan vuoden voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ehkä pitäisi olla iloinen siitä, että nuorille siivoaminen on tervaa. Ehkä se tarkoittaa sitä, etteivät he ajattele kuolemaa pätkääkään. Niin pitää ollakin.