Siirry sisältöön
Rupista rakkautta

Vanhemmuuskoulu pakolliseksi?

08.07.2018

Levitämme pyyhkeen muutaman metrin päähän perheestä, jossa on isä ja neljä lasta. Pienet tytöt ovat ehkä kolmi- ja nelivuotiaita, pojat viiden ja kuuden. Bodattu kalju isä näyttää tornilta, kun katselen häntä alaviistosta. Mies seisoo jalat harallaan, kädet puuskassa oman pyyhkeensä reunalla ja hoputtaa lapsiaan. He eivät hänen mielestään osaa puhdistautua ja pukea riittävän ripeästi. Alle kouluikäiset!

Toinen pojista erehtyy juoksemaan.

”Onko tuo nyt kunnon käytöstä? Kävele nätisti! Takaisin veteen ja tulet sitten kunnolla!”

Pienempi poika yrittää kuivata itseään ja pukea. Isä läpsäisee häntä takaraivoon. Ei kovaa, mutta kuitenkin epämiellyttävän näköisesti.

”Kuivaa huolellisesti! Katso nyt, tuossa on vielä vettä! Ei noin pueta! Keskity! Nyt menee väärin päin! Tuossa on vielä hiekkaa. Käy huuhtelemassa! Eikä juosta! Ensin alushousut! Pue nyt KUNNOLLA!”

Olen samalla tasolla pienten tyttöjen kanssa ja vedän päätä hartioiden suojaan. Kaikki ympärillä olevat ihmiset kutistuvat ja yrittävät muuttua ilmaksi. Ajattelevatkohan hekin samaa? A: en kai koskaan itse ole joskus kuulostanut samalta? B: miten isälle voisi sanoa, ettei tuo kuulosta kivalta? Kuka uskaltaisi?

Isän käytös liikkuu harmaalla alueella. Hän ei suoranaisesti pahoinpidellyt lapsiaan, mutta nöyryytti hyppyyttäessään heitä kaiken kansan edessä. Lapset eivät edes käyttäytyneet huonosti, vaan olivat lapsia.

Mitä huonosti käyttäytyville vanhemmille voisi tehdä?

Vanhemmille voidaan määrätä lakisääteistä ohjausta vanhemmuuteen Floridan osavaltiossa , jos avioero on riitaisa tai Iso-Britanniassa, jos lapsi lintsailee tai tekee rikoksia. Mutta ilmeisesti missään ei määrätä vanhempia opiskelemaan vanhemmuutta kivikautisten kasvatusmetodien vuoksi.

Pitäisikö vanhemmuuskoulun olla pakollista kaikille? Jos se olisi pakollista kaikille, silloin se ei leimaisi ketään. Näin kahden teinin äitinä voi jo myöntää, että kasvatusvinkit tulevat tarpeeseen. Vanhemmuuskurssilla voisi tavata muita vanhempia ja keskustella kasvatuksen kipukohdista. Ei olisi tarvinnut itsekseen pähkäillä. Tuoreena vanhempana ei tiedä, mitä on tulossa, joten on helppo tuudittautua valheelliseen kaikkivoipaisuuden tunteeseen. Vähän sama ilmiö kuin ratissa: ”minä kyllä osaan ajaa, mutta muut törttöilee”.

Saksassa on käytössä koira-ajokortti .  Turha kuvitella, että lasten kasvattaminen on yhtään helpompaa. Lapsen mukana ei tule käyttöohjetta eikä hyvää kasvattamista ole koodattu vanhempien dna:han.

Kun isä ja lapset ovat lähteneet rannalta, ilmapiiri vapautuu heti. Voi taas hengittää ja juosta vapaasti.

 

Jos haluat kasvattaa kannustaen, lue vinkit täältä.

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »