Siirry sisältöön
One glass of milk, please

Vinkkejä Roadtripille

31.07.2018

Lupasin kirjoitella teille vielä tällaisen vähän kuivemman asiapostauksen roadtripistämme. 

Eli koostan teille tähän nyt meidän tapaamme tehdä tämän kaltaisia reissuja, korostaen kuitenkin että tämä on meidän perheelle sopiva paketti, eikä välttämättä tällaisenaan toimi muissa perheissä. Uskon nimittäin että jokaisessa perheessä on oma dynamiikka ja joitain asioita voi vaatia lapsilta ja toisia ei mitä toisissa perheissä taas voi tai ei voi vaatia. 

Ja samoin aikuisilla voi olla erilaisia vaatimustasoja, jotka poikkeavat meidän ajatuksista.


Mutta siis meidän matkamme alkoi sillä että noin kuukausi sitten päätimme ensimmäisen kohteen. Ennen kohteen valintaa olimme toki siis jo päättäneet että haluamme lähteä Etelä-Kalifornian suuntaan. Matkan pituutta ei vielä tässä vaiheessa pohdittu lainkaan.

Varasimme airbnb paikan Nipomosta, sieltä riikinkukko farmilta. Paikka näytti kivalta ja ajattelimme että sinne pystymme ajamaan hyvin yhden päivän aikana. Oikeastaan koko loppureissu mudostui tämän paikan ympärille. Alunperin meidän oli tarkoitus ajaa ensimmäisenä päivänä Nipomoon ja jatkaa sieltä eteenpäin, mutta viikonloppuna ennen lähtöä teimmekin extempore päätöksen lähteä jo maanantaina tiistain sijaan. Puoliso löysi sen ihanan farmimajoituksen ja kun se oli vapaa otimmekin varaslähdön reissullemme ja lähdimme päivää aikaisemmin matkaan. 

Listaan seuraavaksi aihepiireittäin miten ratkaisimme matkan käytännön asioita.

Autoilu lasten kanssa: 

Laskimme, että päivän aikana saa tulla maksimissaan 4-5h autoilua. Ajoimme putkeen enintään 2tuntia ja sitten pidimme hyvänmittaisen tauon. 

Autossa lapsilla oli sylissä oleva tarjotin jonka avulla he kykenivät helposti piirtämään/värittämään, rakentelemaan legoilla, lukemaan ja muuten vaan puuhastelemaan autossa. Otimme lapsille pikkulegoja pienessä laatikossa mukaan jonka he pystyivät avaamaan tarjottimella ja rakentelemaan ajokkejaan ja muuta (Kuopus rakensi uima-altaan ). 

Meillä oli ipadit ja puhelimet lapsille mukana viihdykkeeksi, mutta peliaika oli rajoitettu tuntiin päivässä. Aivan kuin kotonakin. Tästä emme oikeastaan tinkineet.

Kyllä, lapset valittivat ajoittain ettei ollut mitään tekemistä ja kitisivät, mutta olemme sitä mieltä että lapsen on myös opittava kestämään tylsyyttä ja opittava välillä vain olemaan sitten tekemättä mitään jos tarjottu tekeminen ei kelpaa. Vain yhden kerran koko 5päivän aikana tilanne kiristyi siihen että niin lapset kuin Puolisokin korottivat ääntään niin kovasti että minun oli pakko viheltää peli poikki ja ilmoittaa, ettei minun ajaessani autossa huudeta. 

Kaikenkaikkiaan lapset jaksoivat matkat äärettömän hyvin. Vielä 2kk sitten tämä matka olisi ollut todella paljon tuskallisempi Kuopuksen kanssa. Vieläkään en lähtisi ajomatkalle jossa pitäisi ajaa 8tuntia putkeen, ellei se sitten olisi yötä vasten, niin että lapset nukkuisivat. Mutta selvästi 4-5tunnin ajot onnistuvat nyt kunhan muistaa pitää säännöllisesti taukoa. 

Majoitus: 

Me olemme jo pitkään reissuillamme käyttäneet lähes ainoastaan Air BnB:n palveluita. Meidän perheemme budjetin ja yleisesti yleisen viihtyvyyden kannalta on ollut 100 kertaa mieluisampaa vuokrata huoneisto/talo kuin ottaa hotellihuone. Amerikassa aamupala ei sisälly yleensä hotellihuoneen hintaan ja jos sattuu sisältymään se on meidän perheen budjetin huoneissa sellaista kuraa, että on myös niin paljon helpompaa olla huoneistossa/talossa jossa iltapalat ja aamupalat voi itse tehdä.


Lisäksi tällä matkalla hyvin suurta roolia pelasivat nimenomaan autenttiset farmit joihin pääsimme majoituspaikkojen kautta tutustumaan. 

Jos yövymme vain yhden yön jossain kohteessa, on oikeastaan aika sama onko lapsille omaa huonetta vai ei. Jos viivymme kohteessa sanotaan vaikkapa viikon (kuten Kroatiassa tai Meksikossa) silloin suosimme sitä että lapsille on oma huone ja meille oma. Mutta tärkeintä on asunnon sijainti, sen ympäristö ja talon henki. 

Valitsemme paikat usein lapsia ajatellen, haluamme että lapsille on jotain mukavaa tekemistä kohteessa, kuten tällä kertaa eläimet, sitruunaviljelykset jne. Ainoastaan Oajin kohden valikoitui puhtaasti maiseman perusteella. Sinne oli vain pakko päästä koska sieltä oli niin huikeat näkymät, mutta sinnekin saavuimme juuri ennen auringonlaskua ja aamulla lähdimme heti aamupalan jälkeen joten paikan ns. Tylsyys ei haitannut. 

Syöminen:

Kuten yllä maintsin, me usein laskemme sen varaan että syömme aamupalan ja ainakin iltapalan tai lounaan joko yöpymiskohteessa itse valmistettuna tai eväinä matkan varrella. Tällä matkalla kävimme syömässä yhdessä kahdessa ravintolassa ja yhdessä kahvilassa. Muutoin teimme ruuat itse. Sillä tavalla säästää pitkän pennin rahaa ja myöskin hermoja kun ei tarvitse arpoa mitä lapset mahtavat suostua syömän listalta 

Usein kun tilanne tuppaa olemaan se, että yhdessä lasten kanssa valitsemme jonkun ruuan ja kun ruoka sitten vihdoinkin saapuu ei se kuitenkaan  oikein kelpaa lapsille vaan he närppivät siitä pari palasta ja ilmoittavat vatsojen olevan täydet. Siinä sitten maksat 10-15 dollaria kahdesta syödystä suupalasta ja koitat olla hermostumatta tilanteeseen.

Tällä matkalla meillä oli takakontissa pahvilaatikollinen ruokaa mukana: aamupalatarvikkeita, näkkileipää ja muuta välipalaa. Jostain syystä söimme todella vähän ja kannoimme suurimman osan takaisin kotiin. Mutta parempi näin. Lisäksi meillä oli takakontissa kylmälaukku jossa meillä oli maidot, juustot ja hedelmät. Niistä me käytimme lähes kaiken. 

Autossa lapsille ei oikeastaan tarjottu välipalaksi kuin rusinoita ja pähkinöitä. Lapsemme eivät erityisesti pidä makeasta joten ei ole ollut vaikea pidättäytyä antamasta heille matkamakeisia. Matkajuomana on vettä, kuten 98% juomana muutoinkin. 

Kuumina päivinä tarjosimme lapsille juomaksi myös lemonaadia, jotta heidän verensokerinsa pysyisi tasaisena runsaan juomisen aikanakin.

Matkan ohjelma: 

Jos lähdet roadtripille 3 ja 5 vuotiaden lasten kanssa on selvää ettei silloin voi vain ajaa Highway 1 maisemia katsellen tunnista ja päivästä toiseen. 

Totuus on että lapset jaksavat tuijotella maisemia ehkä puolisen tuntia jonka jälkeen he kaipaavat myös muita virikkeitä. 

Koostimme matkan sen mukaan minne itse haluaisimme mennä ja sitten katsoimme mitä sen reitin varrella olisi sellaista joka olisi lapsista kivaa. 

Joka päivälle yritimme löytää jotain lapsilähtöistä tekemistä. Oli akvaarioita, tiedemuseota, eläimiä, veneajelua, telttailua, luolia jne. Toki moni näistä asioista oli myös meille aikuisille mielenkiintoinen ja onkin oikeastaan hauskaa miten lapset ovat tuoneet matkailuun uuden erilaisen näkökulman kun tulee tehdyksi asioita joita ei välttämättä ilman lapsia tekisi. 

Tuskin me olisimme menneen kahdestaan Montereyn akvaarioon tai päätyneet venetaksin kyytiin Santa Barbarassa. Emmekä me ehkä olisi päätyneet myöskään sille eläinfarmille Salinasissa. Mutta kiitos lasten saimme nähdä ja kokea nämäkin asiat. 

Pidimme myös mielessä sen että olimme lomalla. 

Emme siis kiirehtineet ellei ollut pakko. Meillä oli omia lautapelejä mukana ja aamuisin pelasimme lasten kanssa aamupalan jälkeen vielä niitä jos vain mitenkään ehdimme. Muutenkin yritimme ottaa päiviin rennon lomamaisen aseneteen. Teimme asioita lasten ehdoilla, lasten tahtiin. 

Vain ajomatkat ja kohteisiin päätyminen ennen pimeää määritti sen mitä ohjelmaa pystyi päivän aikana tekemään ja kuinka paljon.

Yleisiä asioita: 

Me emme kertoneet lapsille etukäteen kuin aina saman päivän ohjelman. Emme halunneet että he alkavat jo etukäteen pohtia ja kinuta ja haluta seuraavia kohteita ennen edessä oleva päivä oli edes lopuillaan. Koska kohteita oli paljon ja tekemistä varattu aika paljon, pysyi meillä homma paremmin kasassa kun kerroimme aina vain seuraavan etappimme. 

Pidimme matkalla kiinni suhteellisen hyvin normiaikatauluistamme, lapset menivät samohin aikoihin nukkumaan kuin kotona ja heräilivät samaan aikaan myös. Pyrimme myös pitämään ruokatauot samohin aikoihin kuin arkisin. Näin päivistä tuli sujuvia ja kaikkien mieli pysyi hyvänä kun ne vanhat tutut raamit ja rajat säilyvät vaikka kaikki muu ympärillä onkin uutta ja ihmeellistä.

Meidän perheessä matkojen jako menee usein niin että Puoliso on se joka selvittää tehokkaimmin kohteita ja minä hoidan sitten ne käytännön asiat kuten pakkammiset, auton ajamisen, ruuan laiton jne. (Meidän perheessä Puolisolla siis ei ole korttia joten minä ajan aina).

Tämä on meille toimiva työnjako varsinkin lasten kanssa matkatessa.


Siinpä varmaan on nuo kaikkein tärkeimmät asiat mitä keksi matkan koostamisesta. 

Jos olet lähdössä itse perheinesi roadtripille muista pakata mukaan aimo annos seikkailumieltä, hermoja ja hyvää tuulta. Ne ovat ehkä ne tärkeimmät. Ja ennen kaikkea: Muistakaa että te olette lomalla. 

Viime vuoden vinkkipostaukseen lasten kanssa lomailuun löytyy muuten täältä.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »