Ylistys suolistolle
Giulia Endersin kirja on käännetty kymmenille kielille ja sitä on myyty miljoonia.
Sain käsiini Giulia Endersin kirjan Suoliston salaisuus – kaikki kehomme keskeisestä elimestä (Otava 2015). Enders on kolmikymppinen saksalaislääkäri, joka käy bestsellerissään läpi ihmisen ruuansulatuksen aina etummaisista sylkirauhasista peräaukkoon.
Endersin tyyli on suorasukainen ja viihdyttävä, ja kirjoittaja tuntuu milteipä rakastuneen ihmeelliseen ruuansulatukseen. Kirja pursuaa asiaa aihepiiristä, josta tavallisella pulliaisella (ehkä yleisistä häveliäisyyssyistä) on aivan liian vähän tietoa.
Enders raottaa verhoa tutkimusalaan, joka on nuori ja riuskasti varttuva. Pitäkää suolistojuttuja silmällä!
Toiset aivot
Kiinnostavinta antia kirjassa on suoliston roolin avaaminen kehon kokonaisuudessa. Suolisto on olennainen osa immuunijärjestelmäämme ja se esimerkiksi vaikuttaa sellaisiin varsin vähäpätöisiin asioihin kuin minä-kuva, tunteet, motivaatio ja moraali.
80 % immuunijärjestelmästämme sijaitsee suolistossa, sanoo Enders. Pitkään on tiedetty, että pään asiat – esimerkiksi stressi – vaikuttavat suoliston toimintaan, mutta on uutta, että informaatiota kulkee valtava määrä myös toiseen suuntaan. Suoliston, ”toisten aivojen”, enteerinen hermosto käsittää sata miljoonaa neuronia (eli vain hieman vähemmän, mitä on neuroneita koiran aivoissa). Aivojen lisäksi mikään muu sisäelin ei ole tällä tavoin hermotettu.
Arvellaan, että 90 % ihmisen aivojen välittäjäaineista olisi kotoisin suolistosta. Esimerkiksi mielialaan ja ruokahaluun vaikuttava serotoniini syntyy lähes täysin suolistossa.
Enders kertoo, että eräässä uivan hiiren kokeessa Lactobacillus rhamnosus JB-1 -bakteeria saaneet hiiret olivat motivoituneempia ja vähemmän stressaantuneita kuin hiiret, jotka eivät olleet saaneet bakteeria. Lisäksi ne saivat ajattelu- ja oppimistesteissä paljon parempia tuloksia kuin verrokkiryhmät. Miettikäämme tätä, kun on seuraavan kerran stressiä ja motivaation puutetta.
Sivumennen: 12-vuotias oli innoissaan, kun kuuli, että tällaisia juttuja tutkitaan. Lykkäsin hänelle heti kasan tiedelehtiä iltalukemistoksi ja toivoin hiljaa, ettei kuitenkaan eläinkokeiden suuntaan lähtisi erikoistumaan.
Suoliston asukkaat
Suolistossa asustelee hiivoja (jotka riehaantuvat sokerista). Usein siellä tavataan myös erästä itsevalaisevaa arkkieliölajia, jonka sapuskana ovat suolistobakteerien jätökset – täyttä scifiä!
Avainasemassa suolistossa ovat kuitenkin bakteerit, joita pyörii tavallisen pulliaisen suolessa tuollaiset sata biljoonaa kipaletta. Näiden otusten yhteenlaskettu massa on luokkaa kaksi kiloa.
Emme ole ihmisyksilöitä, olemme ekosysteemejä.
Emme ole ihmisyksilöitä, olemme ekosysteemejä.
Bakteeriporukassa on hyviksiä (kuten laktobasillit ja bifidobakteerit), vaarattomia (kuten kolibakteeri yleensä) ja pahiksia (vaikkapa kolibakteerin ärhäkät muodot kuten EHEC), mutta suurin osa on outoa, tunnuksetonta joukkoa, joiden touhuista emme tiedä juuri mitään.
Bakteeritiheys kasvaa, mitä pidemmälle suolistossa edetään. Kolmasosa ulosteen kiinteästä aineksesta on muuten bakteereja. Ja joko tiedätte, mikä on oikea tapa vääntää tortut? Lukekaa Endersin kirja sivut 25-29.
Jokaisen ihmisen bakteerifauna on yhtä yksilöllinen (joskaan ei yhtä stabiili) kuin sormenjälki. Ihmiset voidaan jakaa kolmeen tyyppiin sen mukaan, mikä bakteerityyppi (Bacteroides, Prevotella tai Ruminococcus) on suolistossa hallitsevana. Ensin mainitut osaavat ottaa ravinnosta kaiken energian käyttöömme. Keskimmäinen bakteerityyppi puuhastelee enempi proteiinien parissa. Viimeksimainitun suvun olemassaolosta tutkijat ovat erimielisiä, mutta – kuten Enders hauskasti kirjoittaa – ”voinemme kaikki kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että tämä suku saattaa olla olemassa”.
”He ovat tavallaan pudonneet probiootteja sisältävään taikajuomapataan jo synnytyksen aikana.”
Bakteerifauna alkaa kehittyä syntymässä. Alateitse synnytys antaa lapselle hyvän startin: ”He ovat tavallaan pudonneet probiootteja sisältävään taikajuomapataan jo synnytyksen aikana”, kirjoittaa Enders. Myös imettäminen on kova juttu, sillä sen kautta vauva saa muun muassa hyödyllisiä bifidobakteereja ja galakto-oligosakkaroideja, joka on kuitua ja muodostaa suolistoon suojakilven taudinaiheuttajia vastaan.
Kolmivuotiaaksi mennessä suolistofauna alkaa olla vakiintunut. Antibioottikuuri saa bakteeripaletin sekaisin, koska antibiootit yleensä tappavat suunnilleen kaikki bakteerit, olivatpa ne pahiksia, hyviksiä tai jotakin siltä väliltä. Siksikin antibiootteja on syytä käyttää harkiten.
Kuituja ruokavalioon
Saamamme ravinto on 90-prosenttisesti sitä, mitä syömme. Loput 10 % saamme bakteereilta.
Kiinnostavaa tietenkin on se, mitä bakteereille kannattaa syöttää ja kuinka biljoonien kokoista bakteerilaumaa voi koulia parempaan suuntaan. Perusidea on tämä: paksusuolen bakteerien ruokana on kuitu, joka ei ole sulanut ohutsuolessa, joten huolehdi siitä, että saat suositusten mukaisen 30 g kuitua päivässä. Tässä on etenkin suomalaisilla miehillä keskimäärin kolmanneksen verran vajausta.
Huolehdi siitä, että saat 30 g kuitua päivässä.
Nyrkkisääntö on, että mitä monipuolisempi ja kasvispitoisempi ruokavalio, sitä enemmän saa kuituja. Hyviä kuidun lähteitä ovat esimerkiksi täysjyväviljatuotteet, pähkinät, pavut, marjat, sienet ja vihannekset.
Uusimmassa Tiede-lehden artikkelissa bakteriologian dosentti Satu Pekkala neuvoo seuraavasti: ”Kannattaa käyttää monipuolisesti erilaisia kasviksia ja yrttejä. Valmisruokia kannattaa vähentää, ja lihaa on hyvä korvata kalalla. Kun ryhtyy tekemään muutoksia ruokavalioon, kannattaa tehdä ne hitaasti ja antaa suolistomikrobeille aikaa sopeutua.”
Näissä neuvoissa itsessään ei ole mitään uutta. Uutta on se, että kuitujen mekanismit tunnetaan yhä paremmin.
Endersin kirjan luettuasi suolen toiminta ei ole enää tabu, vaan suhtaudut syömisen, oksentamisen, kakkimisen ja piereskelyn kaltaisiin luonnollisiin tapahtumiin aiempaa suuremmalla ymmärtämyksellä, mielenkiinnolla ja hellyydellä. Jos haluaa kritikoida, niin ehkä kirjan rakennetta olisi voinut jäntevöittää ja karsia joitakin sinänsä hauskoja muutaman virkkeen mittaisia sivupolkuja.
Topi Linjama
PS. Tällä kirjalla on niin monta yhteyttä musiikkitoimittaja Minna Lindgrenin Mozartia koskettelevaan musiikkipakinaan, että se on linkitettävä tähän.
