Joulun toivotut tunteet

Jouluna käydään (etenkin lapsiperheissä) läpi monenlaisia tunteita joskus hyvinkin avoimesti. Mutta mitä tunteita tarkkaan ottaen?

Nostan esiin muutamia tunteita joululauluista, joita laulettiin äsken lasten kanssa Joensuun kirkossa kauneimmissa joululauluissa.

Rauha

Joulun kertomuksessa enkelit ilmestyvät kedolla paimenille ja sanovat, että ”maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto”. Tästä saadaan kaksi tärkeää joulutunnetta.

Maailman tunnetuimmassa joululaulussa Stille Nacht sanotaan, että ”maassa rauha, myös ihmisille”. Rauhallisimmasta tietämästäni tulkinnasta vastaa Mahalia Jackson, lempinimeltään Queen of Gospel. Suunnilleen samoin sanotaan laulun Maa on niin kaunis viimeisessä säkeistössä, joka oli tänään päätöslauluna.

Jean Sibeliuksen laulussa En etsi valtaa, loistoa laulaja ei pyydä rikkauksia, vaan ”taivaan valoa / ja rauhaa päälle maan”. Vexi Salmen laulussa jouluyön ”syvä rauha / leijuu sisimpään”.

Joulun tunteisiin kuuluu ilman muuta sisäinen ja ulkoinen rauha. Jos sitä ei ole, sitä ainakin toivotaan.

Hyväntahtoisuus

Zacharias Topelius on tärkeä suomalaisten joulutunteita luova hahmo. Laulu Varpunen jouluaamuna heijastaa kirjoittajan surua: Topelius menetti alle vuoden ikäisen poikansa laulun kirjoittamista edeltävänä keväänä, minkä neljännen säkeistön ruotsinkielinen alkuteksti (som dog bort i våras – joka kuoli viime keväänä) sanoo suoremmin kuin suomennos:

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.

Laulun tyttönen asuu jään ja lumen keskellä pienessä pirtissä eli hän ei liene ihan sitä rikkainta kansanosaa. Hän suhtautuu ”kodittomaan ja onnettomaan” lintuun myötätunnolla ja antaa tälle siemeniä syötäväksi.

Tästä saadaan toinen joulun tunne: hyväntahtoisuus. Ihmisillä on tai oletetaan olevan jouluna hyvä tahto, vaikka olosuhteet nyt ovat täällä Pohjolassa mitä ovat.

Kaipaus

Topelius oli lintujen ystävä ja lintu on läsnä myös toisessa ikivihreässä, Sylvian joululaulussa. Karl Collanin sävelmä on oikein onnistunut ja Otto Kotilaisen säveltämää varpuslaulua kiitollisempi yksinlauluna.

Laulun yleistunne on kaipaus.

Laulaja, Sylvia-suvun lintu, on vankina Sisiliassa ja kaipaa Pohjolaan, jossa oikea joulu saapuu ”pirtteihin pienoisihin”.

Joululaulujen kaipaus voi kohdistua paitsi toiseen paikkaan, myös menneisyyteen, kuten lapsuuteen. Monissa lauluissa puhutaan lasten ilosta ja oikeanlaisesta joulun ymmärtämisen tavasta, jos niin voi sanoa. Kaipaus voi suuntautua myös tulevaan: esimerkiksi laulussa Arkihuolesi kaikki heitä sanotaan, että ”kuusen kirkkahan luona heille / siintää onnelan kaukomaat”.

Vexi Salmen sanoittamassa joululaulussa Sydämeeni joulun teen sanotaan, että ”ikuisuutta kaipaa avoin mieli”. Sävelmän on tehnyt Kassu Halonen, joka on paitsi hyvin tuottelias, myös poikkeuksellisen taitava melodiankirjoittaja.

Rakkaus

Joulun toivottuihin tunteisiin kuuluu rakkaus.

Nyt ei kuitenkaan puhuta romanttisesta tai eroottisesta rakkaudesta, vaan jostain muusta. Vanhassa ranskalaisessa joululaulussa Heinillä härkien kaukalon enkelparvi menee ”rakkautta suurinta katsomaan”. Kristinuskon tulkinnassa tämä seimen lapsessa ilmenevä ja häneen henkilöityvä Rakkaus tulee itseltään Jumalalta, ja sieltä olkien seasta se sitten leviää ympäriinsä ja saa monenlaisia ilmenemismuotoja.

Pekka Simojoen laulun Tulkoon joulu kertosäkeessä viitataan kivasti toiseen joululauluun, kun siellä toivotaan, että ”tulkoon rakkaus ihmisrintaan, / silloin joulu luonamme on”.

Laulua Tule rakkaus ihmisrintaan ei löydy kauneimpien joululaulujen vihkosta tänä vuonna. Sen sanat on kirjoittanut Martti Korpilahti – sama mies, joka on kirjoittanut Keski-Suomen kotiseutulaulun Männikkömetsät ja rantojen raidat – ja sävelen Juhani Pohjanmies, joka oli sattumoisin ukkini Jaakko Linjaman ensimmäinen musiikinopettaja.

Rakkaudesta ja sen asuinpaikasta, sydämestä, puhutaan yleensä aika tylsästi. Vexi Salmen sanoituksessa on tuoreutta, kun hän sanoo, että ”sydämeeni joulun teen, / ja mieleen hiljaiseen / taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”.

Mitä tuossa oikeastaan sanotaan? Jeesus syntyy uudelleen ihmisen mieleen ja joulu saapuu sydämeen. Vaikka laulaja tietää olevansa syyllinen, joulun ihme saa mielen täyteen kirkkautta. Iskelmäsanoittaja kokoaa puolenkymmentä joulun tunnetta yhteen lauluun ja kirjoittaa kuin mystikko.

Katri-Helena Kalaoja kurottelee samoille alueille laulullaan Joulumaa, joka löytyy kauneimpien joululaulujen vihkosta, mutta jota ei tänä iltana laulettu. ”Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. / Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, / Joulumaa jos jokaiselta / löytyy sydämestä!” Hieno biisi – harmi vain, kun on duurissa. Kaikki tunteellisimmat suomalaiset joululaulut ovat mollissa.

Syyllisyys

Mauno Isolan kirjoittama Me käymme joulun viettohon ruoskii meitä joulunviettäjiä, jotka automarketin ruuhkassa hikoilemme viime hetken lahjaostoksien kanssa ja koristelemme kuusen ”hopein, kultavöin”, mutta joiden sydän on kylmä, koska me emme muista joulun lasta.

Pidän kovasti tästä kohdasta: ”suun ruoka, juoma, meno muu. / Laps hankeen hukkuu, unhoittuu.” Me kurjat joulunviettäjät, Jeesus paleltuu lumihankeen ja se on meidän syymme! Jos veisimme lahjamme Jeesukselle, ”niin meille joulu maallinen / ois alku joulun taivaisen”.

Kristillisen joulun perustunteisiin kuuluu ilman muuta syyllisyys.

Olen ollut itsekäs ja kiireinen, ärtynyt ja stressaantunut. Kirjoitan blogitekstiä, vaikka pitäisi siivota. Olen ajatellut omaa napaani. En ole muistanut sukulaisia ja ystäviä lahjoilla enkä joulukortilla. Enkä ole varsinkaan muistanut Jeesusta, vaikka olisi pitänyt.

”Turhuuksien turhuus kaikki on, / niin turhaa touhu tää”, muistuttaa laulaja. Kaikki on turhuutta – paitsi tietenkin syyllisyys, sillä jos ei ole syyllisyyttä, ei tarvitse armahdusta, ja jos ei tarvitse armahdusta, ei tarvitse Jeesusta. Tämä on kyökkiteologiaa.

Ilo / riemu

Joulun tunteisiin kuuluu myös ilo tai riemu, vaikka suppea otantani ei siitä ylettömän paljon puhukaan.

Laulussa Jouluyö, juhlayö sanotaan kyllä, että ”suuri koittanut riemu on teill’!” Syy riemuun on tietenkin se, että meille on syntynyt Kristus. Jaakko Löytyn laulun Ilouutinen nimi kertoo tästä samasta ilosta, joka kantautuu Maan ääriin.

Sanoma seimenlapsesta voi aiheuttaa iloa, mutta itse en totta puhuen tunnista suoraa yhteyttä Jeesus-lapsen ja oman jouluiloni välillä. Paljon selvemmin huomaan lasten ilon, joka liittyy joululahjojen saamiseen ja joulun yhteisiin hetkiin.

Lasten riemusta kertoo osuvasti laulu Joulukirkkoon, jossa mennään hevosella kirkkoon varhain aamulla. ”Riemua on pelkkää, / hymyyn käypi suu”, sanoo Immi Hellén suomennoksessaan. Vielä toivotaan, että tämä ilo jatkuisi iankaikkisesti: ”Tällä kirkkotiellä / aina olla vois.”

Joulun musiikki

Suhteeni joulun musiikkiin on kaksijakoinen. Toisaalta ne kuuluvat joulun tunnelmaan vähintään yhtä olennaisesti kuin joulukuusi ja joululahjat.

Toisaalta joululauluista tulee mitta tulee yleensä täyteen jo hyvissä ajoin ennen joulua. Tänä vuonna on erityisesti häirinnyt se, että ne ovat niin kanonisoituja. Sanat ja sävelmät tietenkin toistuvat aina, mutta miksi tempojen, harmonioiden ja sointivärienkin pitää olla niin yhdenmukaisia?

Joululaulut kantavat joulun perinteitä mukanaan. Ne kuljettavat sukupolvelta toiselle esimerkiksi jouluun liittyviä tunteita, joita lauluissa on iso kimara ja joiden kaikkien tarpeellisuudesta en ole sataprosenttisen varma.

Ilokseni huomaan, että omat lapseni kuuntelevat myös paljon muuta kuin suomalaiskansallista joulumusiikkia. Joulu ei tule hankien ja köyhyyden, vaan ilmastonmuutoksen ja yltäkylläisyyden keskelle.

Mutta sanoma ja toive rauhasta näyttää olevan ajankohtainen aina vain. Sitä toivon sinulle ja maailmaan.