Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Jutellaanko kielestä?

06.05.2019

”Äiti, mistä tietää, mikä on jonkun sanan perusmuoto?”, kysyi 6-vuotias Karhuntassu viime viikolla.

Hämmennyin kysymyksestä hetkeksi ja katsoin lastani tarkemmin. Hänellä oli jalassaan polvista rikki kuluneet farkut. T-paidan etumusta koristi päivän ruokalista. Hänen nenästään valui räkänoro ja naama oli pihaleikeistä kurainen.

Perheemme kuopus on aina osannut yllättää. Hän esiintyy tilanteessa kuin tilanteessa homssuisena toisten vanhoissa vetimissä, sotkee ja lässyttää ja räyhää. Ja samalla hän pohtii vaivihkaa esimerkiksi sanojen taivutuksia ja merkityksiä.

Kun Karhuntassu oli vielä pieni, hän puhui usein siansaksaa, vaikka osasi jo puhua. Jossain vaiheessa tajusin, että puhe ei sittenkään ollut siansaksaa. Ehei. Hän matki vieraita kieliä, joita kuuli julkisilla paikoilla.

Vähän myöhemmin Karhuntassun päiväkotikaveri opetti hänet puhumaan venäjää.

Yhdessä ääneen lukeminen kehittää tutkitusti lapsen kielellisiä valmiuksia, mutta mistä joidenkin lasten ääretön kiinnostus kieleen kumpuaa?

Kieli, koulutus ja yhteiskunta -lehdessä 13.3.2019 julkaistussa artikkelissa Line Krogager Andersen ja Maria Ruohotie-Lyhty hahmottelevat kielitietoisuuden ulottuvuuksia. Heidän mukaansa niitä ovat esimerkiksi kielen huomioiminen, kielellinen luovuus, kieliyhteisöihin kohdistuvat asenteet, metakielellinen tieto sekä metakielellinen pohdinta. Yhdessä nämä ulottuvuudet muodostavat laajan kielitietoisuuden.

6-vuotias Karhuntassu on eskarivuotensa aikana alkanut harjoittaa erityisesti metakielellistä pohdintaa. Kieleen liittyvät keskustelut lasten kanssa ovat aina olleet hauskinta, mitä tiedän. Lasten näkökulmasta kieltä voi käyttää loputtomilla tavoilla. Heidän ajattelunsa ei tunne kieliopin rajoituksia.

Tulevana syksynä Karhuntassu aloittaa kaikkien helsinkiläisten ekaluokkalaisten tavoin vieraan kielen opiskelun. Karhuntassun tulevassa koulussa tuo vieras kieli on englanti. Ensimmäisellä luokalla kieltä opiskellaan ilman oppikirjoja.

Tassulainen ei malta odottaa, että pääsee opettelemaan uuden kielen puhumista, ja kenties siksi hän on harjoitellut jo tärkeimpiä fraaseja Ketunhännän yksityiskoulussa.

Joku aika sitten lapset opettivat minulle keksimänsä hauskan englanninkielisen sanajonon: pen is car what.

Tärkeää kielellistä luovuutta, yritin vakuutella itselleni, ja pakenin eteiseen nauramaan.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »