100 kirjaa

Kun Kiikkuvan kirjapyllyn perhe tänä syksynä muutti, muuttoavuksi hälytetyt ystäväni olivat pahoillaan löytäessään muuttolaatikoiden seasta painavan laatikon, jonka kyljessä luki ”Kirjaston kirjoja”.

– Mikä tämä on? yksi muuttoapureista ihmetteli huvittuneena ja osoitti kirjalaatikkoa.

– Olisit edes kirjoittanut siihen hämäykseksi, että ”mummon kirjoja”, kiusasi toinen.

– Viedään tämä laatikko minun autooni. Voin pudottaa sen kirjastoon kotimatkalla, ehdotti kolmas.

Vuoden 2019 aikana olen lainannut kirjastosta tasan 100 kirjaa.

Myönnetään, olen maaninen kirjastolainaaja. Minulla on kirjastosta lainassa niin ihania kirjoja, että en malttanut palauttaa niitä edes muuton takia. Niinpä muuttoavuksi saapuneet ystäväni joutuivat raahaamaan ylimääräistä kirjalaatikkoa portaita alas ja ylös.

Seuraan välillä kirjaston lainaushistoriaani Helmet-kirjastojen verkkopalvelusta. Tiesittekö, että sinne tallentuu automaattisesti tieto kaikista lainauksista? Tänä aamuna huomasin, että olen vuoden 2019 aikana lainannut kirjastosta tasan 100 kirjaa.

Suurin osa lainaamistani kirjoista (noin 70%) on lasten- ja nuortenkirjoja. Sen lisäksi, että lainaan kirjoja, uusin myös erityisesti lasten- ja nuortenkirjojen lainoja aktiivisesti. Jokaisen kirjalainan saa uusia viisi kertaa, jos kirjassa ei ole varauksia. Käytän tämän mahdollisuuden hyväksi erittäin usein.

Koska rakastan analytiikkatietoja, olen usein toivonut, että Helmet-verkkopalvelusta näkisi tiedot myös omasta uusimishistoriastaan. Sellaista palvelua ei kuitenkaan ole vielä saatavilla.

Tietysti minulla on myös iso kirjahyllyllinen omia kirjoja, mutta olen huomannut, että nykyään lainaan kirjan mieluummin kuin ostan sen. Välillä harmittaa, kun uusissa kirjoissa on kirjastossa pitkät varausjonot, mutta toisaalta olen ajatellut, että eivät kirjat niin nopeasti vanhene. Kaikkea ei tarvitse lukea heti tuoreeltaan.

Se, että taiteentekijät eivät saisi työstään palkkaa, on kestämätön ajatus.

Sen lisäksi, että lainaan paljon kirjoja, ostan niitä myös lahjoiksi erityisesti kaikille tutuille lapsille. Itselleni ostan kirjoja vain hyvin hyvin harvoin, ja silloinkin lahjoitan ostamani kirjan lukemisen jälkeen yleensä eteenpäin jollekin ystävälle tai sukulaiselle. Omassa kirjahyllyssäni hilloan oikeastaan vain kirjaklassikoita, ammattikirjallisuutta ja joitakin ihan erityislaatuisia kirja-aarteita.

Kirjojen ostamisessa on kuitenkin yksi tärkeä puoli: se tukee kirjailijoita. Se, että taiteentekijät eivät saisi työstään palkkaa, on minusta kestämätön ajatus. Onneksi kirjailijat saavat myös Sanastolta tekijänoikeuskorvauksia kirjastosta lainatuista teoksistaan. Jos siis haluaa tukea yksittäistä kirjailijaa, eräs keino on lainata hänen teoksiaan kirjastosta mahdollisimman usein.

Näyttää siltä, että kirjastosta lainaamillani kirjoilla suoritetaan tänä vuonna useampia Helmet-lukuhaasteita. 10-vuotias Ketunhäntä suoritti oman lukuhaasteensa jo kesälomaan mennessä. Minulla ja 9-vuotiaalla Sudenkuonolla omat lukuhaasteet ovat vielä pikkuisen kesken. Mutta onhan tässä vielä aikaa ennen vuodenvaihdetta.