Siirry sisältöön
Äitipuhe

Lastentarhanopettajat ansaitsisivat parempaa

06.03.2018

Kuva: Pixabay/keresi72

Tyypillistä naisvaltaisille matalapalkka-aloille on johto, joka ei pidä huolta omiensa eduista, vaan näkee heidät ennemminkin kontrolloitavana joukkona. Yle uutisoi Espoon varhaiskasvatuksen johtajan Virpi Mattilan kommentoineen, että ”Meillä on pääkaupunkitasoinen herrasmiessopimus, että ei lähdettäisi kilpailemaan palkoilla”. Myös Vantaan varhaiskasvatuksen johtaja Sole Askola-Vehviläinen vahvisti sopimuksen voimassa olon.

Korkeasti koulutettujen lastentarhanopettajien kuukausipalkat ovatkin pääkaupunkiseudun kunnissa pysähtyneet 2300 euron tietämille ja Helsingin uutisten mukaan yksityisellä palkkaus saattaa olla vielä matalampi, alimmillaan 2146 euroa. Tällä on varmasti osuutensa pääkaupunkiseudun vuosia kestäneeseen työvoimavajeeseen, jonka vuoksi kunnallisessa päivähoidossa on täyttämättöminä 600 lastentarhanopettajan paikkaa.

Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi lastentarhanopettajien normaalin palkkakehityksen estämistä pidetään jotenkin herrasmiesmäisenä? Työvoimavaje tekee lasten ja henkilökunnan olemisesta päiväkodeista sietämätöntä. Varmasti myös akateemisesti koulutettujen ammattilaisten työmotivaatiota syö se, että normaalit urakehitysmahdollisuudet on laskettu minimiin. Pieniä henkilökohtaisia ikä- ja tehtäväkohtaisia lisiä lukuunottamatta moni on uransa huipulla jo ensimmäisessä työpaikassaan.

Toinen yleinen tapa lyödä naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla työskenteleviä on pitää heidän työnkuvaansa jätelaarina, johon voi kaataa lähes mille tahansa muulle ammattiryhmälle kuuluvia työtehtäviä. Jos siivooja sairastuu, laitetaan lastentarhanopettaja luuttuamaan lattiat ja pesemään vessat. Usein tämä johtaa siihen, että ennalta suunniteltu askarteluhetki lasten kanssa jää väliin. Johto luottaa suvereenisti siihen, että vanhemmat eivät huomaa ison osan varhaiskasvatuksesta jäävän toteutumatta ja päiväkotipäivien menevän selviytymiseen. Helsingin uutisten jutussa yksityisen päiväkotiketjun Touhula oy:n toimitusjohtaja Virpi Holmqvist toteaa, että ei ymmärrä kritiikkiä siitä, että kasvatushenkilöstö joutuu tekemään myös puhtaanapitotöitä.

Valitettavan usein julkisissa keskusteluissa näkee matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla työskentelevien ammattitaitoa mitätöitävän myös kyseenalaistamalla koulutuksen tarve kyseiseen työhön. Taloussanomien jutussa listattiin ammatteja, joissa koulutus on pitkä, mutta palkka matala, ja lastentarhanopettajat olivat luonnollisesti mukana. Kyseisen keskustelun kommenttikentässä nimimerkki Fatman toteaa, että lastentarhoissa parhaita ovat ne vanhat tädit, joilla ei ole mitään koulutusta, vaan lämmin sydän. Nimimerkki Lappuliisan näkemys on, että lastenhoitajat osaisivat niistää nenät, vaihtaa vaipat ja kuravaatteet ja syöttää puurot pienemmälläkin koulutuksella. Itse ajattelen, että se ei kuitenkaan riitä, että nenä on niistetty ja lapsi hengissä hoitopäivän jälkeen. Kyse on laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja siitä, että lapsella on hyvä ja turvallinen olo päiväkodissa. Päivähoitokokemuksella on kauskantoiset seuraukset lapsen tulevaisuuteen.

Eräässä päiväkodissa oli tilanne, jossa toinen lapsi kutsui kaveriaan tupakkaroskikseksi ja toinen taas vastavuoroisesti biojätteeksi. Asia selvitettiin perinpohjin. Mietittiin, miltä kyseinen haukkumanimi toisesta tuntuu ja pyydettiin anteeksi puolin ja toisin. Tämän yhteydessä mietin, kuinka hyödyllistä onkaan, että päiväkodissa voi aikuisen ohjauksella harjoitella taitoja olla hyvä ja reilu kaveri ja samalla pitää myös omista rajoistaan kiinni. Jos näitä taitoja ei opi ennen kouluun menemistä, joutuu viimeistään siellä ongelmiin. Koulun välitunnilla ei turvallisen ja viisaan aikuisen ohjausta ole enää samalla tavalla saatavilla kuin päiväkodin leikkitilanteissa. Varsinkin ryhmädynamiikan ylläpitäminen on asia, joka mielestäni vaatii asianmukaisen koulutuksen. Kiusaamista ei ehkäistä vain kieltämisellä tai välittömällä puuttumisella, vaan tarvitaan myös ennaltaehkäiseviä toimia. Supersankariviikkoja, joissa opetetaan, että on coolia auttaa muita.

Toisaalta en usko, että se ison lapsiryhmän hengissä pitäminenkään on mikään itsestäänselvyys ilman asianmukaista koulutusta. Tänä aamuna Helsingissä Hämeentiellä tuli vastaan päiväkotiryhmä, jossa kaksi työntekijää kuljetti viittätoista pientä lasta vilkkaan liikenteen keskellä turvallisen näköisessä parijonossa. Tästä pitäisi mielestäni saada jonkinlainen joukkojenhallintamitali. Itse hyvä että selviän Hämeentiellä kahden lapseni kanssa vaikka toinen kulkee turvallisesti vaunujen uumenissa makuupussinsa sisällä.

Välillä näkee myös kommentteja, joiden pointti on ”Mitäs läksit! Palkat ovat julkista tietoa ja silti alalle kouluttauduit!”. On surullista, että lastentarhanopettajien motivaatiota rakentaa yhteiskuntamme peruspilareita panostamalla lasten hyvinvointiin käytetään lyömäaseena heitä vastaan. Mielestäni yhteiskunnan tulisi paremmin huolehtia siitä, että heillä olisi paremmat resurssit tehdä työtään.

Lastentarhanopettajat, olette upeita! Pidätte huolta siitä, mikä meille on tärkeintä ja rakkainta, eli lapsistamme! Itselleni merkitsee valtavan suurta asiaa se, että lapseni jää arkiaamuisin paikkaan, johon hän menee mielellään, ja saa viettää aikaa sellaisten aikuisten hoidossa, joihin sekä hän että me vanhemmat luotamme. Ansaitsisitte paremmin koulutustanne vastaavan palkan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »