Tukiperheeseen solmittuja tunnesiteitä kannattaa vaalia

Tukiperhetoiminta on valopilkku lastensuojelun muutoin melko synkässä julkisuuskuvassa. Tukiperhe on kevyt toimenpide, jonka tarkoituksena ei ole tuottaa suurta muutosta, vaan kannatella perhettä ja tukea lastensuojelun työskentelyä perheen kanssa.

Kun vanhemman jaksaminen on koetuksella, avun voi saada vapaaehtoisesta tukiperheestä, jossa lapsi viettää yleensä yhden viikonlopun kuukaudessa. Vanhemmat saavat näin pienen hengähdystauon ja tuokion verran aikaa itselleen.

Anu-Riina Svenlinin mukaan tukiperhetoiminta tarjoaa arkeen sulautuvaa tukea, jota perheen on helppo vastaanottaa. Tuomalla lapsen elämään uusia ja turvallisia ihmissuhteita tuetaan myös hänen ikätasoista kehitystään.

Svenlinin väitöstutkimus osoittaa, että tukiperheet todella antavat voimaa sekä lapsen että vanhemman elämään.

Tutkimuksen aineistona olivat keskisuuren suomalaisen kaupungin lastensuojelun ammattilaisten fokusryhmäkeskustelut sekä lasten, vanhempien ja tukiperheiden haastattelut.

Väitöskirja Kannatteleva ja jännitteinen tukiperhetoiminta – Lastensuojelun tukiperhetoiminnan käyttöteoria ja tukisuhteet tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa tammikuussa. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen väitöstutkimus tukiperheistä.

Tukiperhetoiminta tähtää perheen tukiverkoston väliaikaiseen vahvistamiseen. Tavoitteena kuitenkin on, että tukiperheen, lapsen ja vanhemman välille syntyy luottamuksellinen ihmissuhde.

Ihmissuhteiden merkitys ei aina avaudu sosiaalityöntekijälle.

Väliaikaisuuteen sisältyy Svenlinin mukaan riski: tuki saatetaan päättää tunnistamatta siinä syntyneiden ihmissuhteiden arvoa. Tähän ei olisi varaa, sillä tukea tarvitsevien perheiden läheisverkostot ovat usein muutenkin hauraat.

Tukiperhetoiminnassa syntyy tunnesiteitä, joiden merkitys ei aina avaudu sosiaalityöntekijälle. Byrokraattinen järjestelmä ei ole tällaisille asioille erityisen herkkä, ja tukiperhesuhde voidaan katkaista ennakoimatta ja liian nopeasti.

Ammattilaisten on seurattava tilannetta tarpeeksi läheltä ja tarpeeksi usein. Lapsen ja vanhemman kanssa tulisi keskustella siitä, millaisena tuki koetaan, miltä säännölliset siirtymät kahden perheen välillä lapsesta tuntuvat, ja millaiseksi hän kokee oleskelun tukiperheessä.

Tukiperheille riittää kysyntää, ja ne tulevat olemaan tärkeitä lastensuojelun toimijoita tulevaisuudessakin. Svenlin pohtii digitalisaation tuomia mahdollisuuksia: viikonloppujen välillä tukiperhe voisi pitää yhteyttä lapseen ja tämän kotiperheeseen esimerkiksi Skypen kautta.

Tukiperhe voisi myös vierailla silloin tällöin lapsen kotona. Tällainen vuorottelu voisi vahvistaa vanhemman kokemusta kasvatuskumppanuudesta ja lapsen kokemusta vastavuoroisuudesta. Lapselle se tarjoaisi myös mahdollisuuden jakaa tukiperheen kanssa jotain omasta elämästään.

Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin lehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printti- tai digilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.