Hyppää sisältöön
Vauhdikkaassa kuvassa keskellä on hymyilevä keski-ikäinen isä, joka nostaa päänsä päälle taaperoa. Samalla hän katsoo edessään leikkivää toista taaperoa.

Transmiehen tie vanhemmaksi

Kaksosten isä Nooa Sammalkäpy: ”Joskus oma hetki on minuutti roskakatoksella”

Raskaus miehenä ja arki kaksosten ainoana vanhempana huolestuttivat Nooa Sammalkäpyä etukäteen. Rutiinit, isovanhempien tuki ja armollisuus itseä kohtaan ovat auttaneet selviytymään. Lapsilleen hän toivoo tulevaisuutta, jossa he uskaltavat olla omia itsejään.
Teksti: Outi Gyldén
Kuvat: marjaana malkamäki

Kun Nooa Sammalkävyn kaksoset olivat vauvoja, arki tuntui usein selviytymiseltä tunnista toiseen. Nyt elämä noin kaksivuotiaiden lasten kanssa on alkanut asettua uomiinsa – ainakin hetkittäin.

– Arki on edelleen aika intensiivistä, mutta siinä on myös ­paljon iloa ja keveyttä. Vauva-aika oli melko raskasta, mutta nyt ­tuntuu, että pystyn jo hengittämään vapaammin, Sammalkäpy kertoo.

Hän on kahden vilkkaan ja sosiaalisen lapsen ­yksinhuoltaja. Päivät rakentuvat ­neuvolan ­terveydenhoitajalta saatujen ­ohjeiden mukaisesti rutiinien varaan, sillä muuten kokonaisuus ei pysy kasassa.

– Meillä on tarkka aikataulu. Se tuli oikeastaan pakon edessä jo vauva-aikana, kun uniongelmat ajoivat jaksamiseni äärirajoille.

Nooa Sammalkäpy on opetellut myös laskemaan vaatimustasoa.

– Olen joutunut hyväksymään, että kaikkea ei voi tehdä ­täydellisesti. Esimerkiksi kesto­vaipat olivat alun perin suunnitelmissa, mutta kahden vauvan kanssa siirryin kertakäyttöisiin. Se harmitti, mutta piti valita, mihin voimat riittävät.

”Lapsilleni kerron, että he ovat olleet isin vatsassa. Se on osa heidän elämäntarinaansa.”

Arjen keskellä jaksaminen rakentuu pienistä asioista.

– Joskus se on sitä, että vien roskat ulos ja seison minuutin ­hiljaisuudessa. Se voi olla päivän ainoa oma hetkeni.

Tärkeitä henkireikiä ovat ­liikunta ja luonto.

– Käyn kuntosalilla aina, kun saan lastenhoitoapua. Joskus ehdin vaikka syksyllä metsään. Ne hetket kantavat pitkälle.

Yksinhuoltajuudessa on ­tilanteita, joissa toinen aikuinen olisi kullanarvoinen.

– Jos omat voimat ovat lopussa ja tulee joku hankala tilanne, ­toivoisin, että toinen voisi ottaa kopin. Välillä kaipaan ihan arkisissa asioissa, että olisi joku, jonka kanssa pohtia, millaisia kurahousuja nyt tarvitaan tai miten jokin asia päiväkodissa hoidetaan. Nyt kaikki pyörii omassa päässä.

Silti parhaat hetket ovat ­­täysin omia.

– Kun lapset nauravat tai keksivät jotain yhdessä, hetket ovat niin ihania, etten kaipaa siihen ketään.

Nooa Sammalkäpy istuu lattialla ja pitää sylissään temppuilevaa taaperoa. Etualalla on selin toinen taapero. Taustalla näkyy värikäs koti.

Päiväkoti tarjoaa kaksosille mahdollisuuden olla erossa toisistaan ja Nooa Sammalkävylle aikaa opiskella.

Arkeen tuli merkittävä muutos, kun lapset aloittivat päiväkodin.

– Se on ollut äärettömän ihana kokemus. Lapseni ovat sosiaalisia, ja heille tekee hyvää saada olla myös erillään toisistaan. Kotona se ei oikein onnistu.

Päiväkoti toi myös tilaa omalle elämälle.

– Aloitin yliopisto-opinnot ja palasin työelämään. Se on tärkeää vastapainoa. Pelkkä kotona oleminen oli henkisesti raskaampaa.

Nooa Sammalkäpy opiskelee hoitotieteen maisteriksi ja työskentelee psykiatrisena sairaan­hoitajana sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla Tampereella.

– Teen opintoja tällä hetkellä löysemmin rantein aina kun aikaa löytyy. Esimerkiksi tunnin tai pari lasten päiväuniaikaan.

Nooa muutti lapsineen Helsingistä Tampereelle turvaverkkojen perässä. He asuvat nyt Nooan ­vanhempien lähellä.

– He ovat meidän tärkein ­tukipilarimme.

Isovanhempien apu on ­konkreettista ja säännöllistä.

– Vanhempani hakevat ­lapsia kerran viikossa päiväkodista ja ovat heidän kanssaan illan, jolloin pääsen kuntosalille. Ja esimerkiksi tenttipäivinä he tulevat ­hoitamaan lapsia.

Nooa Sammalkäpy kokee, että tuki on tärkeää myös lapsille.

– On tosi merkityksellistä, että heidän elämässään on muitakin turvallisia aikuisia kuin minä.

Isä istuu koristeellisella sohvalla kaksivuotiaiden kaksosten kanssa. He lukevat yhdessä kuvakirjaa.

Kaksosten vanhempana Nooa Sammalkäpy on joutunut ­hyväksymään, ettei kaikkea voi tehdä täydellisesti. Vauva-ajan jälkeen elämässä on paljon iioa ja keveyttä.

Ajatus omasta perheestä ei ollut Nooa Sammalkävylle nuorena itsestään selvää.

– Olen aina viihtynyt lasten kanssa, mutta en ollut juurikaan nähnyt ­sateenkaariperheitä, eikä minulla ollut kaipuuta biologisiin lapsiin.

Käänne tapahtui parikymppisenä.

– Kun pääsin aloittamaan sukupuolen korjaushoidot, ajatus raskaudesta alkoi tuntua yllättäen mahdolliselta ja luonnolliselta.

Lopulta lapsitoiveesta kasvoi elämän tärkein haave. Lapset saivat alkunsa koeputkihedelmöityksellä lahjasoluilla.

– Kaipuu vauvaan oli tosi ­voimakas. Syli tuntui tyhjältä.

Raskaus miehenä herätti ­etu­käteen huolta.

– Pelkäsin, miten ihmiset ­suhtautuvat. Lopulta ne pelot ­olivat ylimitoitettuja.

Vanhemmuus ei ole muuttanut hänen identiteettiään.

– Olen edelleen mies. Hyödynsin vain kehoa, joka minulla on.

Myös terveydenhuollossa hänet kohdattiin pääosin hyvin.

– Järjestelmät ovat edelleen aika cisheteronormatiivisia, mutta ihmiset ovat olleet pääosin asiallisia ja kunnioittavia.

Arjessa tulee välillä tilanteita, jolloin esimerkiksi bussissa joku ihastelee lapsia ja kysyy, missä ­heidän äitinsä on.

– En aina jaksa selittää, mutta joskus sanon suoraan, ettei ­sellaista ole.

Lasten kanssa asioista puhutaan avoimesti.

– Kerron heille, että he ovat olleet isin vatsassa ja että lääkäri auttoi heidät maailmaan. Se on osa heidän elämäntarinaansa.

Nooa Sammalkäpy toivoo, että perheiden monimuotoisuus näkyisi yhteiskunnassa nykyistä enemmän.

– Transihmisten perheellistyminen on tärkeä yhteiskunnallinen asia. Translain myötä moni asia on tullut helpommaksi ja lisännyt tasavertaista mahdollisuutta siihen.

”Välillä olisi kiva pohtia toisen aikuisen kanssa, millaisia kurahousuja tarvitaan.”

Ajatus riittävän hyvästä vanhemmuudesta on kirkastunut Nooalle arjen kautta.

– Olen joustava ja lämmin, mutta myös väsynyt välillä. Sekin on ok. Minulle vanhemmuudessa riittää se, että lapset ovat ­turvassa, rakastettuja ja saavat kasvaa omiksi itsekseen. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Tulevaisuudelta Nooa ei toivo ihmeitä, vaan tasaista arkea, jossa on elämästä aiemmin puuttunutta pysyvyyttä. Haaveissa on myös oma koti.

– Kypsässä 36 vuoden iässä avasin juuri asuntosäästötilin. Olisi ihanaa joskus ostaa meille oma koti.

Lapsilleen Nooa toivoo tulevaisuutta, jossa he uskaltavat olla omia itsejään. Hän toivoo kaksosille mahdollisuutta kasvaa myös yksilöinä.

– Syli on kyllä hyvin täysi. En kaipaa vauva-aikaa takaisin, mutta tästä hetkestä nautin.

Tarvitsemme tukeasi, hyvä lukija!

Sait lukea tämän jutun ilmaiseksi tukitilaajiemme ansiosta. Tilaamalla Lapsen Maailman mahdollistat luotettavan ja laadukkaan sisältömme ilmestymisen jatkossakin. Tukitilaus maksaa vain viisi euroa kuukaudessa. Tilaajanamme saat Lapsen Maailma -lehden kotiisi kannettuna.

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi