Hyppää sisältöön

Mistä apua, kun erokiista kärjistyy?

Eroihin liittyvät erimielisyydet ovat hankala paikka lastensuojelun työntekijöille. Maailmalla on kehitetty toimivia malleja tilanteiden ratkaisemiseksi.
Julkaistu
Teksti Ulla Ojala
Kuvat Maria Vilja
Mistä apua, kun erokiista kärjistyy?

Vuosittain noin 30 000 suomalaislasta kokee vanhempiensa eron. Suurin osa vanhemmista kykenee ottamaan huomioon lapsen edun ja sopimaan lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sulassa sovussa. Osassa eroja kehittyy vakavia ristiriitoja, joihin saattaa sisältyä henkistä tai fyysistä väkivaltaa, väkivallan uhkaa, vieraannuttamista, vainoa sekä lapsikaappauksen tai perhesurman riski. Vuonna 2016 kirjattiin 1 694 kärjistynyttä erotilannetta.

Lasten Oikeudet ry:n puheenjohtajan Petri Kolmosen mukaan vieraannuttaminen liittyy noin 75–80 prosenttiin vaikeista ja pitkittyneistä erotilanteista.

Kolmosen mukaan OTT Anja Hannuniemi havaitsi tutkimuksessaan (helsinki.fi), jossa hän tarkasteli 103 pitkittynyttä huoltajuusriitaa, että kaikkiin tapauksiin liittyi vieraannuttamista. Kolmonen katsoo myös, ettei vieraannuttamista tällä hetkellä riittävästi tunnisteta eikä vakavassakaan tilanteessa puututa tilanteeseen, jossa vanhempi estää toista vanhempaa tapaamasta lasta.

Vieraannuttamiseen on vaikea puuttua lastensuojelussa

Espoon kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattilasta esimerkiksi vieraannuttaminen tunnistetaan, mutta siihen on lastensuojelussa vaikea puuttua. Hän on törmännyt tilanteisiin, joissa eroon liittyvien erimielisyyksien osapuolet odottavat lastensuojelulta toimia. Lastensuojelulla ei kuitenkaan ole toimivaltuuksia tilanteissa, joissa on kyse pelkästään vanhempien välisestä riidasta, josta ei herää lastensuojelullista huolta.

– Lastensuojelu suojelee lasta ja tarjoaa lapselle ja hänen perheelleen tukitoimia, kuten perhetyötä, sosiaaliohjaajan tai sosiaalityöntekijän tapaamisia tai perhekuntoutusta, sanoo Mattila.

Hänen mukaansa ongelmana on, että lastensuojelu pyrkii auttamaan lasta, mutta vanhempien tavoitteena on aika usein hakea taistelutilanteessa näyttöä toista vanhempaa vastaan.

Pulmana on myös, että tukitoimiin osallistuminen on vanhemmille vapaaehtoista.

– Jos vanhemmat eivät halua osallistua esimerkiksi perhekuntoutukseen, siitä ei tule mitään seuraamuksia, ja tilanne jatkuu samanlaisena. Ainoa pakkokeino on lapsen sijoittaminen, sanoo Mattila.

Petri Kolmosestakin pakko osallistua tukitoimiin tulisi sisällyttää keinovalikoimaan. Hän katsoo myös, että lastensuojelulaki antaa mahdollisuuden kiireelliseen sijoittamiseen, sillä hänen näkemyksensä mukaan vieraannuttajan kanssa asuva lapsi on lastensuojelulain edellyttämässä välittömässä vaarassa.

– Vieraannuttaminen on lasta kohtaan sellaista henkistä väkivaltaa, joka vaarantaa vakavasti hänen terveytensä.

Kolmosen mielestä lapsi olisi välittömästi sijoitettava turvalliselle lähiomaiselle. Epäselvissä tapauksissa lastensuojelu on Kolmosen mielestä velvollinen hakemaan psykiatrista apua kunnalta.

Riina Mattilan mukaan Espoon lastensuojelu on tämän kaltaisissa tapauksissa käynyt läpi lähiverkostoa sijoituspaikan löytämiseksi lapselle. Tilanne saattaa kuitenkin olla se, että toinen vanhempi on ennättänyt vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmasta niin perusteellisesti, ettei lapsi suostu lähtemään tämän luokse, vaan pelkää. Muu lähiverkosto haluaa yleensä pysytellä kiistan ulkopuolella.

Psykiatrisiin arvioihin taas on valitettavan pitkät jonot.

Nykyisillä keinoilla ei pystytä selvittämään erokiistoja

Nykyisillä keinoilla ei pystytä selvittämään tehokkaasti eroihin liittyviä erimielisyyksiä lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Siitä Riina Mattila ja Petri Kolmonen ovat yhtä mieltä.

Mattilan mukaan vaikeita huoltoriitoja ei ole Espoossa määrällisesti paljon, mutta ne ovat vaikeimpia työtehtäviä ja vievät paljon aikaa. Espoossa tulee viikoittain noin 40–90 lastensuojeluilmoitusta, ja ilmoituksia ottaa vastaan neljä työntekijää. Noin puolet ilmoituksista on uusia, ja ihmiset, joita ilmoitus koskee, on tavattava seitsemän vuorokauden kuluessa.

– Jos jokin tapauksista on vaikea, se vie aikaa paljon. Silloin järjestelmä on tiukoilla. Siksi toivon, että olisi olemassa jokin erillinen, suurempi yksikkö, josta saisi moniammatillista asiantuntija-apua.

Mattila näkisi mielellään Osaamis- ja tukikeskukset (OT) -keskukset toiminnassa. Niiden kehittämisestä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE) vastaa sosiaali- ja terveysministeriö sote-valmistelun osana. Tavoitteena on, että viisi keskusta eri puolilla Suomea muodostaa vahvan tukiverkon lapsille, nuorille ja perheille erityisen vaativissa tilanteissa yhdessä perus- ja erityistason palveluiden kanssa.

Mattila toivoo, että OT:ssä olisi käytettävissä moniammatillinen tiimi, josta löytyy muun muassa psykiatrista, lääketieteellistä, oikeustieteellistä ja lastensuojelullista osaamista, ja joka tukisi esimerkiksi nykyistä yksityiskohtaisemman olosuhdeselvityksen tekemisessä.

Siinä vaiheessa, kun eroon liittyvät erimielisyydet ovat käräjäoikeuden käsiteltävinä, oikeus pyytää lapsen kotikunnan sosiaalitoimelta olosuhdeselvityksen vanhempien ja lapsen tilanteesta. Tällä hetkellä olosuhdeselvityksen laatimistavasta, selvityksen sisällöstä tai sen luonteesta ei ole säännöksiä lapsenhuoltolaissa tai -asetuksessa, vaan selvitykset vaihtelevat kuntakohtaisesti. Selvityksellä on kuitenkin varsin suuri merkitys tuomioistuimen ratkaisun kannalta.

Myös Petri Kolmonen näkisi OT:t erittäin hyödyllisinä. Sekä Kolmonen että Mattila lähtisivät mielellään pilotoimaan vaikkapa Espoossa kokeilua, jossa saataisiin kokemuksia moniammatillisen asiantuntijatiimin käytöstä.

Tekevätkö äidit perättömiä lastensuojeluilmoituksia?

Kolmosesta vakavia erimielisyyksiä saataisiin paremmin ratkottua, jos lastensuojelun asenneilmasto muuttuisi sellaiseksi, ettei äitiä lähdettäisi automaattisesti uskomaan. Hänen mukaansa äidit tekevät isistä suuret määrät perättömiä lastensuojeluilmoituksia.

Toiseksi Kolmonen toivoo, että kirjaukset tehtäisiin asiakkaan kanssa yhdessä ja siten, että asiakas saisi ne kirjallisina hyväksyttäväkseen. Kolmanneksi hän vaatii puuttumaan henkiseen väkivaltaan nykyistä nopeammin ja voimakkaammin.

Kolmonen perää sitä, että isät nähtäisiin tasavertaisina toimijoina myös peruspalveluissa, kuten neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa.

Mattila huomauttaa, että isien tulee olla itsekin aktiivisia ja kiinnostuneita lapsen päivähoidon ja koulun asioista.

Näin muualla ratkotaan erotilanteita

Maailmalla on kehitetty malleja vaikeiden ja pitkittyneiden erotilanteiden ratkaisemiseksi. Brasiliassa on käytössä seitsenportainen malli vieraannuttamisen lopettamiseksi.

Ensin vieraannuttavan vanhemman kanssa käydään vakava keskustelu siitä, mitä hänen käytöksensä aiheuttaa lapselle. Jos tämä ei auta, muutetaan asumisjärjestelyt toisen vanhemman hyväksi. Seuraavaksi vieraannuttajaa sakotetaan.

Seuraava askel on psykologisen arvion tekeminen vieraannuttajasta. Sitten arvioidaan yksin- ja yhteishuoltajuutta. Tämän jälkeen tehdään määräys lapsen asuinpaikasta, jonka ulkopuolelle häntä ei saa viedä, jos on uhka lapsikaappauksesta.

Viimeinen keino on mitätöidä vieraannuttajavanhemman huoltajuus.

Tanskassa vaikeat huoltajuuskiistat on luokiteltu kolmeen kategoriaan. Vaikein tilanne käynnistää moniammatillisen tiimin toiminnan.

Jos toinen vanhempi Belgiassa estää lasta tapaamasta toista vanhempaa, ulosottomies tai sosiaalityöntekijä tulee hakemaan lapsen tapaamiseen ja estäjä saa tuntuvat sakot. Sakkorangaistus kovenee, jos vanhempi toimii näin toistuvasti.

Palveleeko vuoroasuminen lapsen etua?

Huoltokiistojen keskelläkin vuoroasumisen nähdään palvelevan parhaiten lapsen etua monissa maissa sekä laajassa tutkimusaineistossa, kertoo Petri Kolmonen. Hänen mukaansa Suomessa tehdään ratkaisu huollosta tutkimustiedon vastaisesti usein riitaperusteisesti, vaikka tutkimustiedon mukaan lapselle on tärkeintä säilyttää läheinen suhde molempiin vanhempiin.

– Tärkeä huomio on myös se, että lapsen lisääntynyt aika isän luona ei vähentänyt äidin merkitystä lapselle, sanoo Kolmonen.

Ensisijainen vuoroasumislaki on astunut viimeisimpänä voimaan Yhdysvaltojen Arkansasissa. Siellä katsotaan, että ainoastaan näyttö lapseen kohdistettavasta laiminlyönnistä tai väkivallasta estää vuoroasumisen.

Riina Mattila haluaisi, että eroristiriitojen keskellä eläneiden lasten ja nuorten ääni tulisi entistä paremmin kuuluviin. Hän näkisi mielellään täysi-ikäisyyttä lähestyvien kokemusasiantuntijaryhmän, jossa esimerkiksi vieraannuttamisen kohteeksi joutuneet lapset voisivat antaa vertaistukea toisilleen ja keskustella siitä, miten he ovat kokeneet vieraannuttamisen, mitä heille on kerrottu, mitä he ovat uskoneet ja miksi.

Myös Ensi- ja turvakotien liiton Turvassa-hanke korostaa lapsen oikeutta tulla kuulluksi vaikeassa erotilanteessa. Hankkeessa kehitetään muun muassa työmalleja ja -käytäntöjä, joiden avulla voidaan selvittää lapsen toiveita, pelkoja ja mielipiteitä silloin, kun vanhempien ero on kärjistynyt konfliktiksi.

Kolmosesta erokiistan jälkeen pitäisi olla tarjolla terapiaa, jossa vieraannutettu lapsi ja toinen vanhempi voisivat jälleen löytää toisensa.

Hyvä lukija,  

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin. 

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma  joko diginä tai painettuna lehtenä

Hanna Heinonen, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja  

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi

Kommentit (3)

Järjestelmä pettää kiistakapulana olevan lapsen
9.8.2021 21:03
Vieraammuttamisessa on se ongelma, että kukaan vieraannuttava vanhempi ei sitä tietenkään itse myönnä tekevänsä, päin vastoin: hän osaa näyttää hurmaavalta ja "lapsestaan välittävältä vanhemmalta". Hän saattaa hakea lastensuojelulta aktiivisestikin apua, jotta lapsi "voisi tavata toista vanhempaa", joka "ei halua tavata lasta". Tosiasiallisesti vieraannuttaja tekee kulissien takana aivan kaikkensa, jotta lapsi ei tapaisi toista vanhempaansa ja rikkoo lapsen mieltä manipuloimalla. Lapsi saattaa oirehtia rajusti, jopa itsetuhoisesti, ja olla vuosikausia erilaisten tukitoimien piirissä, mutta ilman, että kukaan puuttuu ja tunnistaa lapsen pahoinvoinnin päälähteen eli lähivanhemman. Olen nähnyt etävanhemman tekevän raskaan "rakkauden teon" eli luopuneen kaikista yrityksistä tavata lastaan, koska jokainen kerta altisti lapsen lähivanhemman koston välineeksi ja lapsen tarkan kontrollin alle. Tämä isä on mustamaalattu kaikille viranomaisille. Lapsi luulee isän hyljänneen, vaikka kaipaa lastansa ja ajattelee häntä jokainen päivä.
Minnamaija Mattila
17.8.2021 23:25
Suomi rikkoo yhä isien ja lasten oikeuksia. On rikkonut aina! Isien pitää viedä tapaukset EU -ihmisoikeustuomioistuimeen. Kun on kerran olemassa toimivia keinoja puuttua vieraannuttamiseen miksi näin ei toimita? Olen toiminut perheterapeuttina lastensuojelun verkostoissa 15 vuotta
Isä mallia 1984
21.8.2021 09:10
Hei Kyseisen henkisen väkivallan ja vieraannuttamisen välillä on erittäin pieni kynnys. Vieraannuttamista koskevissa selvityksissä tai vastaavissa tilanteissa, ei myöskään ammattilaisten verkosto tee lapsen henkisen väkivallan täyttävän kriteerin mukaisia toimia. Kyse on tässä puuttumis kynnyksen toteutuksesta. Sympioottisessa suhteessa oleva lapsi, suhteessa vanhempaan, ei näe vieläkään riittävästi, esimerkiksi psykiatrian puolen työ otteissa ja työ tavoissa. Sosiaalityö on näissä yleensä juuri ensi kohtaamisissa aivan hukassa. Lapsen mielipidettä kuultaessa se pitää kirjata. Lapsi joka tuottaa toisesta vanhemmasta pahaa, huonoa ja pelkkiä ikäviä kokemuksia, kyllä tunnistaa. Kyse on siihen puuttumisesta ja mahdollisuudesta tehdä myös ikäviä päätöksiä. Lastensuojelun sosiaalityön lähtökohta on selvittää lapsen tilanne kokonaisuudessaan. Meiltä puuttuu myös se "matalan kynnyksen" verkostotyö tai työtiimi ote. Kokemus asiantuntija 90 luvun sijoitus lapsena, 90 luvun ero lapsena ja vuosia lastensuojelussa työ vuosia takana. Sen voi todeta, ettei yhteiskunta ole isien kohtaamisessa tai henkisen väkivallan puuttumisessa mennyt eteenpäin, päinvastoin. Meillä on myös tuettu äiti järjestöjä ja vastaavia hankkeita on pilvin pimein. Missä nämä isä järjestö työt ja vastaavat ovat? Sama koskee tutkimusta henkisen väkivallan sekä vieraannuttamisen kohdalla? Sitä tutkittua tietoa ei myöskään ole saatavilla, koska suuriosa on vaitiolovelvollisuuden piirissä olevaa tietoa, täynnä sosiaali- ja terveydenhuollon virheitä ja erheitä. Ne pitäisi ensin keskustella yhteiskunnan tasolla auki, tutkia ja tehdä uusia muutoksia. Nyt pitää tarttua toimeen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *