Lastensuojelun jälkihuollossa tarvitaan kokemusasiantuntijoita

Sipoolaisen alakoulun opettaja teki lähtemättömän vaikutuksen 7-vuotiaaseen Joonatan Nsukamiin. Opettaja otti koko luokan puhutteluun kiusaamisen takia, vaikka tiesi, etteivät kaikki oppilaat olleet siihen osallistuneet. Opettaja selitti, että hiljaiset hyväksyjät ja sivustakatsojatkin ovat osallisia.

Tämä ajatus on vahvasti Nsukamin maaliskuussa käynnistämän yrityksen, Jälkiturvan, taustalla.

– Jos todistaa jotakin vääryyttä, siihen pitää puuttua. Asioita on muutettava tavalla tai toisella, sanoo Nsukami, 22.

Joonatan Nsukami haluaa kehittää jälkihuoltoa, johon sijaishuollon piirissä olleet, 18 vuotta täyttäneet ovat oikeutettuja.

– Minulla on 16 vuoden kokemus lastensuojelusta ja jälkihuollosta, ja olen nähnyt vuosien varrella paljon. Haluan olla auttamassa kehitystä eteenpäin ja tekemään palveluista parempia.

Isoveli valvoo

Jälkiturva tarjoaa jälkihuollon luento- ja koulutuspalveluita. Nsukami toivoo saavansa yhteistyökumppaneikseen muun muassa kuntien ja kaupunkien jälkihuollosta vastaavia ja pääsevänsä antamaan kokemusasiantuntijana vertaistukea jälkihuollon piirissä oleville nuorille. Neuvotteluita yhteistyökuvioista on aloitettu keväällä ja niitä jatketaan syksyllä. Kesäkausi on kulunut paljolti suunnittelussa.

Yksi Jälkiturvassa kehitetty palvelu on Kokemusasiantuntijarinki, jossa jälkihuollossa olevat tai kohta sen piiriin tulevat nuoret voivat keskustella kokemusasiantuntijan kanssa mistä aiheesta tahansa. Nsukami toivoo, että palvelun ostava kaupunki tai kunta päätyisi järjestämään Kokemusasiantuntijaringin kerran–pari kuukaudessa.

Isoveli valvoo -palvelu on tarkoitettu erityisesti pojille.

– Olen huomannut, että pojat tarvitsevat tilaisuuden kysellä ja jutella ilman, että paikalla on liian paljon väkeä.

Sosiaalityöntekijä ei pysty antamaan vertaistukea. 

Kokemukset monikulttuurisesta perhekodista toimivat kimmokkeena

Yritys perustuu vahvasti Nsukamin omaan historiaan ja kokemuksiin lastensuojelusta ja jälkihuollosta. Nsukami tuli Kongosta Suomeen 6-vuotiaana. Hänet sijoitettiin muutamaksi viikoksi espoolaiseen yksin maahan tulleiden lasten ryhmäkotiin, josta matka jatkui edelleen Sipoossa sijaitsevaan Monikulttuuriseen perhekoti Ilolaan (yhteisetlapsemme.fi).

12 asuinvuoden aikana Ilolasta ehti kertyä paljon hyviä muistoja. Omahoitaja saa kiitosta, samoin kuin työntekijät, jotka kuljettivat lapsia harrastuksiin ja tukivat Nsukamia tämän harrastaessa SM-tasolla kilpajuoksua. Elämä oli kotoisaa ja rauhallista.

– Kaikki lapset ja nuoret pitävät toisiaan sisaruksinaan. Vaikka muutin sieltä pois neljä vuotta sitten, olemme edelleen tosi tiivis porukka ja vietämme yhdessä synttäreitä ja grillijuhlia.

Ilolassa asuvat, täysi-ikää lähestyvät nuoret olivat yksi kimmoke Jälkiturvan perustamiseen: he alkoivat kysellä kaikkea mahdollista omilleen muuttaneelta Joonatanilta, joka vastaili parhaansa mukaan.

Joonatan ei ole koskaan pitänyt siitä, kuinka paljon lastenkodissa asuvista nuorista puhutaan ikävässä sävyssä. ”Haluan muistuttaa siitä, että tällaiset uskomukset ovat vääriä”.

Jälkihuollossa oleva nuori tarvitsee vertaistukea

Se, että jälkihuolto pyrkii turvaamaan toimeentulon ja asumisen, ei Nsukamista riitä. Hänen kokemuksensa mukaan tuen pitäisi olla paljon kokonaisvaltaisempaa ja siihen tulisi sisältyä vertaistukea, jota työnsä puolesta lastensuojelussa toimivat sosiaalityöntekijät eivät pysty antamaan. Nsukami on vakuuttunut, että kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen antaisi aikuistuvalle nuorelle paremmat valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle.

Hän olisi itse kipeästi kaivannut vertaistukea tehdessään muuttoa Ilolasta.

– Mielessä pyöri, minkälaista itsenäistyminen kokonaisuudessaan tulee olemaan. Tiedän, että myös useita muita sijaiskodista lähteviä nuoria mietityttää ja pelottaa moni asia ja olo tuntuu epävarmalta.

Kun on tottunut asumaan paikassa, jossa on aina paljon muita ihmisiä paikalla, miten yksin asuminen sujuu? Pystynkö hoitamaan kaikki omat asiani ollessani niistä yksin vastuussa?

– Monella Ilolassa asuvalla on perhettä, minulla ei ole Suomessa ketään.

Nsukami mietti myös, millaista on olla ulkomaalaistaustaisena Suomessa. Nähdessään kauppakeskuksissa pelkästään tummaihoisia siivoojia, hän mietti, onko se hänenkin tulevaisuutensa. Vai onko olemassa muita teitä?

Nuori voi kokea, että jälkihuolto pettää

Joonatan Nsukami sanoo aina olleensa päämäärätietoinen, ja hänellä on ollut unelmia ja tavoitteita. Silti hänkin oli maassa ja tunsi itsensä jonkin aikaa yksinäiseksi muutettuaan pois Ilolan turvista. Itseään tsemppaamalla hän kuitenkin hankki itsenäisesti asunnon ja opiskelupaikan sekä valmistui merkonomiksi hyvin arvosanoin.

Nsukami tietää, että toiset nuoret pystyvät hoitamaan omia asioitaan enemmän, toiset vähemmän. Kaikkien voimavarat eivät ole samanlaiset. Nsukami on kuullut monen jälkihuollossa olleen nuoren kokevan, ettei ole saanut riittävästi eväitä elämään. Monilla on ongelmia rahankäytössä ja työpaikkaa on vaikea löytää. Nsukami on nähnyt myös päihdeongelmia ja asunnottomuutta.

– Tällaisissa tilanteissa nuori voi kokea, että jälkihuolto on pettänyt heidät.

Nsukamin mielestä jälkihuollossa pitäisi hyvin tarkkaan räätälöidä palvelut kullekin nuorelle sopiviksi. Pitäisi miettiä, kuinka auttaa jälkihuollossa olevaa nuorta, joka ei puhu hyvin suomea. Ilman hyvää kielitaitoa on vaikea työllistyä. Nuorta, jolla on mielenterveysongelmia, pitäisi tukea hänelle sopivalla tavalla.

Miten torjua yksinäisyyttä? Entä, kun tyttö- tai poikaystävä jättää? Itsenäistyvä nuori tarvitsisi tukea myös tunnetason pulmiin.

Kokemusasiantuntijat voisivat antaa nuorille myös näkökulmaa erilaisiin asioihin. Nsukamia mietitytti Sipoosta muuttamisen jälkeen esimerkiksi se, missä hänen kannattaisi asua.

Espoon jälkihuolto olisi hankkinut nuorelle miehelle asunnon Espoosta, mutta kulkeminen Espoosta Helsinkiin juoksutreeneihin ja opiskelemaan olisi tehnyt arjen palapelistä ylivoimaisen. Niinpä hän hankki omatoimisesti asunnon vuokramarkkinoilta Helsingistä.

Itsenäistyvä nuori tarvitsee tukea myös tunnepulmiin.

Nuoresta voi tuntua, ettei kukaan ymmärrä

Itsenäistyvä nuori saattaa alkaa miettiä omaa taustaansa siinä vaiheessa, kun on perustamassa perhettä. Muistot ja kokemukset voivat olla kipeitä. Nsukami tunsi jossakin vaiheessa vihaa siksi, ettei asunut tavallisessa perheessä omien perheenjäsentensä kanssa. Hänellä oli myös tunne, ettei kukaan pysty samaistumaan hänen tilanteeseensa eikä ymmärrä häntä. Näissäkin mietteissä kokemusasiantuntijat voisivat olla avuksi.

Joonatan Nsukami tuntee laajan joukon sijaishuollossa olleita nuoria aikuisia, esimerkiksi vasta äidiksi tulleen nuoren naisen, jonka kanssa äitiyteen tai isyyteen liittyviä kysymyksiä pohtiva itsenäistyvä nuori saattaisi haluta keskustella.

– Minulla on tiedossa laaja kokemusasiantuntijaverkosto, josta löytyy monenlaisia samaistumiskohteita. Olemme jo käyneet kertomassa kokemuksistamme erilaisissa kokoonpanoissa.

Hyvin elämässään eteenpäin päässeet nuoret aikuiset voisivat olla myös esimerkkeinä nuoremmille: jokaisella voi olla unelmia ja niitä on mahdollista tavoitella.

Hyvä lukija,  

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin. 

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä. 

Hanna Heinonen, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja  

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi