Mitä kuuluu, Joonatan?
Joonatan Nsukami päätti jo pienenä päämäärätietoisena poikana hankkia aikuisena itselleen kattohuoneiston. Nyt hänellä on 30-neliöinen kattohuoneisto Kalliossa, mutta haaveissa on samanmoinen mutta suurempi – ja ennen kaikkea perhe ja omat lapset. ”Se on ehkä se kaikkein tärkein asia.”
– Tervetuloa, täällä on meidän tilat, esittelee Joonatan Nsukami, 24, Diakonissalaitoksen Olohuoneen viihtyisää kotipesää Kulttuuritalolla Helsingissä.
Nsukami työskentelee yhteisötyöntekijänä Diakonissalaitoksen STEA-rahoitteisessa Olohuoneessa (hdl.fi). Se tarjoaa matalalla kynnyksellä apua, tukea ja tekemistä alaikäisinä, ilman vanhempia Suomeen tulleille nuorille, jotta he eivät jäisi yksin.
Nuorten yksinäisyydestä ja sen torjumisesta Nsukami puhui myös Lapsen Maailman edellisessä haastattelussa. Hän oli perustanut keväällä 2021 Jälkiturva-yrityksen, jonka kautta halusi kehittää jälkihuoltoa tarjoamalla luento- ja koulutuspalveluita. Nsukami toivoi yhteistyökumppaneikseen esimerkiksi kuntien jälkihuollosta vastaavia. Hän halusi antaa kokemusasiantuntijana vertaistukea jälkihuollon piirissä oleville nuorille.
Nsukami kuuli kesällä 2021 Diakonissalaitoksen ja THL:n yhteisestä YEE- eli Yhdessä aikuisuuteen – Elämässä eteenpäin -hankkeesta (thl.fi), joka oli käynnistämässä Olohuone-toimintaa. Hän otti yhteyttä THL:ään, ja pian Diakonissalaitoksen väki halusikin palkata hänet töihin. Jälkiturvaa Nsukami pyörittää tällä hetkellä sivutoimisesti.
Kuin suurperheen isä
– Yhteisötyöntekijänä aloittaminen muutti kaiken. Minusta tuli suurperheen isä täällä käyville nuorille.
Nsukami muistaa jo pienenä olleensa isovelihahmo pienemmilleen monikulttuurisessa perhekoti Ilolassa (yhteisetlapsemme.fi), jossa hän asui 12 vuotta tultuaan Suomeen 6-vuotiaana. Hän pitää edelleen yhteyttä Ilolan-aikaisiin sisaruksiinsa.
Se, miten Nsukami huolehtii Olohuoneen nuorista, käy hyvin ilmi siitä, miten hän osasi retkellä ennakoida tilanteen eväiden suhteen. Hän osti eväät 40 nuorelle, jotka olivat menossa talviurheilutapahtumaan Olympiastadionille. Osa nuorista söi omansa jo ennen kuin päästiin perille, jolloin heidän olisi ollut ikävä katsella sivusta muiden ruokailua paikan päällä. Mutta Nsukami olikin osannut varata heille ekstraeväät, koska tuntee porukkansa niin hyvin.
Valmis taistelemaan
Jälkihuoltoon ovat oikeutettuja sijaishuollon piirissä olleet, 18 vuotta täyttäneet nuoret. Edellinen hallitus nosti jälkihuollon ikärajan 25 vuoteen, mutta ikäraja laskettiin 23 vuoteen nykyisen hallituksen päätöksellä tämän vuoden alusta lähtien.
Joonatan Nsukami ei voi käsittää, kuinka Suomessa oletetaan, että jälkihuollossa olevalle nuorelle riittää pelkkä viranomaisapu virka-aikaan, vaikka silläkin on tärkeä osansa kokonaisuudessa.
Hallitus laski jälkihuollon ikärajaa.
Entä kun tulee sydänsuruja? Entä kun pitäisi käsitellä lapsuuden aikaisia kielteisiä kokemuksia? Entä kun tuntee olonsa yksinäiseksi?
Palveluita tulisi Nsukamin mukaan kehittää nuorten lähtökohdista käsin, eikä odottaa, että nuori tarttuu palveluun, joka on kehitetty kysymättä mitään kohderyhmältä.
Hän näkisi mielellään ympäri Suomen Olohuoneen kaltaisia paikkoja, joihin kuka tahansa yksin maahan tullut, sijaishuollossa ollut nuori voi tulla tapaamaan muita nuoria, yhteisötyöntekijöitä ja vapaaehtoisia sekä saada apua vaikkapa läksyissä tai kesätyöpaikan hakemisessa.
– Minulle ei ole vieläkään tullut sellaista oloa, että jälkihuolto olisi nyt menossa parempaan suuntaan. Tuntuu, että joudun taistelemaan tämän asian puolesta. Mutta nyt olo on sellainen, että olen valmiskin taistelemaan.
Joonatan Nsukami sanoo olevansa onnekas ihminen: ”Jollen olisi löytänyt näitä ihmisiä ympärilleni, en välttämättä olisi edes puhumassa näistä asioista. Yksin on mahdoton kasvaa.”
Lue edellinen juttu!
Lastensuojelun jälkihuollossa tarvitaan kokemusasiantuntijoita
Kommentit (0)