Hyppää sisältöön

Kehitysvammainen lapsi löytää kaverinsa koulusta

Aina ei tule ajatelleeksi, millaisia pulmia elämässä saattaa tulla eteen. Tulitko ajatelleeksi, että kehitysvammaiset lapset voivat olla vailla ainuttakaan ystävää?
Julkaistu
Teksti Antti Vanas
Kuvat Mostphotos
Kehitysvammainen lapsi löytää kaverinsa koulusta

Koulu on kehitysvammaisten lasten ja nuorten kaveripankki: useimmilla Marjo-Rita Mäkäräisen tutkimilla kehitysvammaisilla oppilailla oli ystäviä koulussa, mutta vapaa-ajan kaverit löytyivät yleensä oman perheen parista, eivät vertaisten joukosta.

Tutkimukseen osallistuneet oppilaat toivoivatkin paitsi olemassa olevien ystävyyssuhteiden jatkumista, myös lisää mahdollisuuksia ystävien tapaamiseen vapaa-ajalla. Myös huoltajat olivat huolissaan lastensa vähäisistä ystävyyssuhteista ja puutteellisista mahdollisuuksista tavata ystäviä.

Mäkäräisen tutkimusaineisto koostui huoltajille suunnatusta puolistrukturoidusta kyselystä, johon saatiin yli sata vastausta, ja kymmenestä huoltajan teemahaastattelusta. Mukana on myös erityiskouluista koottua materiaalia, kuten kehitysvammaisten koululaisten kirjoituksia ja heidän kanssaan käytyjä keskusteluja.

Suurin osa huoltajista arvioi kehitysvammaisen lapsensa ystävyyssuhteiden määrän riittämättömäksi. Yli 80 % kertoi lapsellaan olevan ystäviä koulussa, mutta koulukavereita ei tavattu vapaa-ajalla. Joka kymmenes huoltaja raportoi lapsensa olevan koulussakin ilman ystävää.

Vanhemmat osasivat iloita lapsen vapaa ajan ystävyyssuhteista vertaisiin, sillä he tiesivät, ettei ystävä ole kehitysvammaisen elämässä itsestäänselvyys. Kehitysvammainen lapsi saattoi kokea ystävien puutteen vuoksi surua, joka heijastui huoltajan tunteisiin alakulona.

”Kaikki tarvitsevat ystäviä.”

Naapurustoon ja sukulaisten lapsiin lukeutuvat ystävät olivat usein kehitysvammaista lasta nuorempia. Ystävyyssuhteet vammattomiin ikätovereihin muuttuivat haavoittuviksi siinä vaiheessa, kun kehitystasojen välinen ero kasvoi. Ystävyys saattoi päättyä yhteisten kiinnostuksenkohteiden kadotessa.

Kehitysvammaisten oppilaiden tyytyväisyys ystäviensä määrään vaihteli, ja määrän arvioiminen abstraktein käsittein oli osalle vaikeaa. Kaikki eivät myöskään kyenneet ilmaisemaan ystävyyteen liittyviä sosiaalisia tarpeitaan itseilmaisun haasteiden vuoksi.

Ystäväpiiri näytti koulussa vakiintuneen: näin Mäkäräinen päättelee siitä, että kehitysvammaiset oppilaat nimesivät ystäviksi samoja henkilöitä eri tilanteissa. Löytyipä ystäviä tai ei, sosiaaliselle kanssakäymiselle oli tarvetta vapaa-ajallakin.

Oppilailla ei ollut aina käsitystä siitä, mitä ystävyydelle tapahtuisi tulevaisuudessa: ystävyyssuhteet olivat heille läsnä tässä ja nyt, vaikka tulevaisuudesta puhuttiinkin. Ystävyyssuhteiden katkeaminen saattoi konkretisoitua myöhemmin koulupolkujen erkaantuessa.

Mäkäräisen väitös ”Kaikki tarvitsevat ystäviä” – Kehitysvammaisten koululaisten ystävyyssuhteet (pdf) tarkastettiin Oulun yliopistossa kesäkuussa.

Hyvä lukija,  

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin. 

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma  joko diginä tai painettuna lehtenä

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja  

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.