Jo 2-vuotiaana esiopetukseen!

Ranskassa oppivelvollisuuden aloittamisikää laskettiin vuonna 2019 kuudesta vuodesta kolmeen. Uudistuksen taustalla vaikutti vahvasti se, etteivät kaikki muista kulttuureista tulevien perheiden lapset osanneet kouluun tullessaan puhua ranskaa. Vaikka valtaosa vanhemmista laittoi kolmivuotiaat lapsensa kouluun jo ennen oppivelvollisuusiän laskua, opintieltä puuttuivat ne, jotka esiopetusta olisivat kipeimmin kaivanneet.

Vuonna 2019 koulunsa aloittaneet lapset eivät ole ennättäneet siirtyä ala-asteelle, joten vielä ei tiedetä, miten uudistus vaikuttaa oppimisvalmiuksiin.

Myös suomalainen esikoulukokeilu pyrkii parantamaan tasapuolisuutta. Psykologi Tania Virintien mukaan niin ranskalaisen ensiopetuksen kuin suomalaisen esikoulunkin merkitys korostuu tilanteessa, jossa lapsen kotonaan saama tuki ja virikkeet ovat vähäiset.

– Kun esiopetus keskittyy tukemaan lapsen kouluvalmiuksia, kuten myönteistä käsitystä itsestä oppijana, ryhmässä toimimista ja arjen taitoja, se voi tukea tasavertaisuutta koulupolulla. Samalla vieraskielisten perheiden lapset tutustuvat tulevaan opetuskieleen. Se saattaa tasoittaa kielellisiin valmiuksiin liittyviä lähtökohtaeroja ja pehmentää koulun aloitusta.

Pysyykö koululainen kuivana?

Virintien mukaan esiopetuksen tulisi ennen kaikkea ottaa huomioon lasten yksilölliset tarpeet.

– Lapset tarvitsevat oppijoina onnistumisen kokemuksia. Erityisesti leikki-iässä itseluottamuksen kehittyminen on vähintään yhtä tärkeää kuin uusien taitojen omaksuminen. Koska kehitysrytmissä on eroja, lapsi hyötyy siitä, kun saa edetä itselleen ominaiseen luontaiseen tahtiin. Näin oppiminen ei aiheuta stressiä.

Ranskan suurimman vanhempainjärjestön FCPE:n varapresidentti Hervé-Jean Le Niger kertoo, että leikki-ikäisen koulun aloitus stressaa lähinnä vanhempia. Tänä vuonna jopa 90 000 kaksivuotiasta aloitti esiopetuksessa.

– Vanhemman suurin huolen aihe on, onko hänen lapsensa koulukypsä. Kaksivuotiaan lapsen huoltajaa huolestuttaa lisäksi se, pysyykö juuri potalle oppinut koululainen koko pitkän päivän kuivana.

Miksi ranskalaisvanhemmat sitten kiirehtivät koulun aloittamisen kanssa? Yksinkertaisesti siksi, että koulu on ilmainen mutta päiväkoti ei. Koska julkisia päivähoitopaikkoja ei ole riittävästi ja yksityisen puolen tarjonta kallista, moni laittaa lapsensa kouluun jo kaksivuotiaana. Jotkut pelkäävät lapsensa jäävän jälkeen ikätovereistaan, jos tämä jää kouluopetuksen ulkopuolelle.

Kaikissa kouluissa ei ole valmiuksia vastaanottaa alle kolmivuotiaita, joiden motorinen kehitys on vielä puutteellista, ja henkilökuntaa tarvitaan auttamaan lasten pukemisessa, riisumisessa ja vessassa käynnissä.

Arjen helpottamiseksi lapsille opetetaankin ensimmäisenä ns. takkitemppu, jossa päällystakki levitetään lattialle lapsen eteen selkäpuoli lattiaa vasten, kaulus lapseen päin. Lapsi kumartuu, pujottaa kädet hihoihin ja heilauttaa takin päänsä yli, hopsis, se on päällä!

Työnantajat karsastavat edelleen vanhempain- ja hoitovapaita.

Apua puheterapeutilta

Lapsipsykologi Stéphane Clerget neuvoo vanhempia tarkkailemaan lapsensa käyttäytymistä ennen päätöksen tekemistä.

– Jos kaksivuotias nukkuu vielä mielellään aamulla pitkään, ei oikein osaa vielä puhua ja näyttää viihtyvän kotona tai hoitopaikassa, koulun aloittamisella ei ole mitään kiirettä.

Clerget’n mukaan kouluun menon ehtona tulisi olla riittävä motorinen kehitys ja kyky puuhata itsekseen vähintään 15 minuuttia.

– Lapsen kouluvalmiutta edistää usein koulua käyvä isoveli tai isosisko, jota tämä haluaa jäljitellä.

Käytännössä useimmat ranskalaiset vanhemmat joutuvat ajattelemaan enemmän kukkaroaan ja iltakahdeksaan venyviä työpäiviään kuin lapsensa valmiuksia. Ei ole harvinaista, että koulukypsyydestä huolestuneet vanhemmat koettavat vauhdittaa lapsen puhumaan oppimista puheterapeutin vastaanotoilla.

Ranskassa koulu on ilmainen mutta päiväkoti ei. 

Leikki tukee oppimista

Kun suomalainen äiti tai isä kuulee, että monet ranskalaislapset aloittavat koulunsa kaksivuotiaana, hän olettaa ilman muuta, että siellä pääasiassa leikitään. Leikin osuus on kuitenkin hyvin vähäinen.

Toisin kuin Suomessa, ranskalainen ”vauvakoulu” ei kuulu varhaiskasvatuksen vaan opetustoimen piiriin. Opetusohjelmaa noudatetaan tiukasti, ja vapaaseen leikkimiseen jää aikaa vain välitunneilla.

Kun puhutaan leikkimisestä, suomalainen ja ranskalainen ajattelutapa ovat valovuoden päässä toisistaan.

Esikoulukokeilun alkaessa monet suomalaisvanhemmat huolestuivat siitä, saako lapsi leikkiä tarpeeksi. Ranskalaiset vanhemmat puolestaan seuraavat tiiviisti opetusohjelmaa ja puuttuvat asiaan, jos heidän kaksivuotiaansa ei etene tarpeeksi nopeasti. Leikkimistä puoltavia puheenvuoroja ei kuule edes varhaiskasvatuksen ammattilaisten suusta.

Tania Virintien mukaan mahdollisuus leikkiin tukee merkittävästi lapsen kehitystä.

– Lapsi oppii leikin kautta monia taitoja, kuten sosiaalisia taitoja ja luovuutta. Leikki on lapselle luontainen tapa hahmottaa maailmaa, ja sen kautta tapahtuvan oppimisen on tutkimuksissa todettu parantavan oppimistuloksia verrattuna liian varhain tapahtuvaan muodolliseen opetukseen.

Virintie korostaa, että lapsi voi leikkiessään turvallisesti harjoitella yrittämistä ja erehtymistä.

Koulu ei suinkaan ole ainoa paikka, missä oppimista tapahtuu.

– Oivaltavaa oppimista voi tapahtua niin kodin, päiväkodin kuin koulunkin tarjoamassa virikeympäristössä. Lapsen kiinnostuksen ja motivaation heräämistä edesauttavat esimerkiksi asioista itse innostunut aikuinen sekä oppimismetodit, jotka panostavat oppimisen mielekkyyteen, yksilöllisiin kiinnostuksenkohteisiin ja lapsen oman aloitteellisuuden tukemiseen.

– Lapsen oman kiinnostumisen herääminen vahvistaa sisäistä oppimismotivaatiota. Sen löytäminen voi olla vaikeampaa, jos lapselle asetetaan jo pienenä tiukka opetussuunnitelma, Tania Virintie sanoo.

Opetusohjelmaa noudatetaan tiukasti, ja vain välitunnilla saa leikkiä vapaasti. 

Akateemista juttuseuraa

Suomessa vanhempien koulutustason on tutkimuksissa todettu heijastuvan lapsen oppimistuloksiin, mutta Ranskassa asioiden yhteys ei ole yhtä näkyvä. Erona lienee kenties se, että harva korkeasti koulutettu ranskalaisäiti tai -isä viettää lapsensa kanssa paljon aikaa. Työnantajat karsastavat edelleen sekä vanhempain- että hoitovapaita ja vuoden, parin tauko voi romuttaa koko uran.

Siinä missä korkeakoulua käynyt suomalaisisä selittää lapselleen hiekkakakun tekemisen ihmeitä, vastaavassa sosiaalisessa asemassa olevan ranskalaisen perheen lapset viettävät valtaosan ajastaan pienipalkkaisen, usein siirtolaistaustaisen hoitajan seurassa, jonka ranskan kielen taito ei ole aina kovin hyvä.

toimitukselta lopuksi…

Aiheesta lisää! Seuraavassa Lapsen Maailmassa juttua siitä, millaisia kokemuksia Pariisissa asuvalla suomalaisperheellä on rankalaisesta esiopetuksesta. Numero 1/2022 ilmestyy 17.1.

Ranskan esiopetus lukuina 

• Oppivelvollisuusikä laskettiin kuudesta vuodesta kolmeen vuonna 2019.
• Jo ennen uudistusta 97 % kolmivuotiaista lapsista kävi koulua.
• Uudistus toi kouluihin 26 000 uutta kolmivuotiasta.
• Vuosittain n. 90 000 kaksivuotiasta aloittaa koulunsa.
• Syksyllä 2021 lapsen opettaminen kotona kiellettiin, ellei siihen ole vakavaa terveydellistä syytä.
• Lukuvuosi koostuu 864 oppitunnista ja neljästä kahden viikon mittaisesta lomasta (syys-, joulu-, talvi– ja kevätloma).
• Koulu alkaa syyskuun alussa ja loppuu heinäkuun ensimmäisen viikon jälkeen.