Siirry sisältöön
Kulttuuri

Tornionlaakson uhanalainen meänkieli

28.04.2014 Susanna Chazalmartin Jyrki Nikkilä

Daniel Särkijärvelle myönnettiin viime vuonna Arjen sankari -palkinto meänkielen hyväksi tehdystä työstä. Isän ansiosta myös Pekka saa päiväkodissa opetusta omalla kielellään.

Daniel Särkijärvelle myönnettiin viime vuonna Arjen sankari -palkinto meänkielen hyväksi tehdystä työstä. Isän ansiosta myös Pekka saa päiväkodissa opetusta omalla kielellään.

Lapsena Daniel Särkijärvi kuuli meänkieltä kotona ja tuttavilla. Arvostus Tornionlaakson kulttuuria kohtaan syveni omien lasten syntymän myötä. Hän päätti siirtää uhanalaisen kielen heille. Se on tarkoittanut kahdeksan vuoden rupeamaa koti-isänä.

Vuosi sitten Ruotsin Kainuussa asuva Daniel Särkijärvi potkutteli 4-vuotiasta poikaansa Pekkaa potkurilla läheiseen päiväkotiin, kun Pekka totesi, ettei siellä saa puhua suomea. Suomen kielen tunnit oli lopetettu päiväkodilla jo aiemmin, ja nyt Pekka oli huomannut, ettei suomi kuulunut päiväkotiin.

Pojan huomautus kuulosti Danielin korvaan ikävältä. Kainuu on osa Meänmaata, jossa kuuluu saada puhua myös suomea ja meänkieltä aivan kuin hänenkin lapsuudenperheessään Ruotsin Pajalassa oli tehty. Asialle täytyy tehdä jotain, Daniel ajatteli tuolloin.

Isoveli Valdemar oli saanut vielä kaksi vuotta aiemmin puoli tiimaa viikossa suomen opetusta päiväkoisa, ja ne olivat tärkeitä hetkiä. Ummikkokläpitki tiesivä sitten, että on niitäki, jotka praativat suomen kielelä, Daniel perustelee kauniisti soljuvalla meänkielellään.

Alakerran itse nikkaroidussa baarihuoneessa Daniel Särkijärven mieli lepää.

Alakerran itse nikkaroidussa baarihuoneessa Daniel Särkijärven mieli lepää.

Kun Daniel ajattelee jotain, ei yleensä kestä kauaa, kun ajatus on jo teon asteella. Suomen opetuksen saamisesta takaisin päiväkotiin sekä Tornionlaaksossa puhutun meänkielen arvostuksen nostamisesta tuli miehelle projekti, jonka hän on valmis viemään loppuun asti.

Danielin sinnikkyys palkittiin. Hän sai kunnan päättäjät uskomaan siihen, että kieltenopiskelu kannattaa. Nyt tiistain suomentunteja odottavat päiväkodissa Pekan lisäksi muutkin lapset. Välillä mukana on niitäkin, joiden kotikielenä on ruotsi. Yleissuomen lisäksi opettaja kertoilee lapsille meänkielestä, ja myöhemmin meänkieltä voi opiskella myös koulussa.

Uhanalaisen kielen puolustaminen ei jäänyt Danielin osalta siihen. Hän haluaa, että meänkieli saa sen arvostuksen, joka sille virallisena vähemmistökielenä kuuluu.

Suomen kautta meänkieliseksi

Danielin vanhempien lapsuudessa suomen puhuminen oli koulussa kielletty, ja Suomesta johdettua meänkieltä käytettiin yleisesti sukulaisten ja tuttavien kesken. Danielista kasvoi ruotsinkielinen, mutta kesälomat mökillä Suomen puolella olivat meänkielen kielikylpy. Jo viikossa hän alkoi nähdä unia meänkielellä.

Nuoruutensa Daniel vietti rajan tuntumassa Haaparannalla. Sieltä löytyi myös suomalainen vaimo. Riikka ja Daniel ovat olleet yksissä 20 vuotta. Alkuun Riikka yritti puhua Danielille ruotsia, mutta sitten Daniel opetteli suomen.

Meilä Tornionlaaksossa saa nauraa toisele, jos tämä praatii jotenki källisti väärälä kielelä. Riikka ei sitä oikein ymmärtäny ja lopetti ruotsin puhumisen. Mie opin suomen ihan hyvin, ku olin sitä kläppinä kuullu. Jatkoin suomen praatimista, vaikka kymmenen vuotta sitten muutima tänne Ruottin puolele Kaihnusseen.

Mummolavierailuilla Pajalassa Daniel kuuli jälleen meänkieltä. Nyt, kun yleissuomi oli hallussa, kiinnostus myös sitä kohtaan kasvoi. Hän ymmärsi, että elävä meänkieli kuuluu Tornionlaaksoon.

Minun leikkimielisyys on lissääntyny kläppien kansa.

Tornionlaaksolainen identiteetti vahvistui ensimmäisen lapsen Valdemarin syntyessä. Daniel alkoi puhua hänelle suomea tarhamatkoilla. Pikku hiljaa Danielin puheeseen tulivat lapsuudesta tutut meänkieliset sanat ja sointi. Hän opiskeli lisää lukemalla ja kuuntelemalla radiosta meänkielisiä ohjelmia. Nykyään hän puhuu 7-vuotiaalle Valdemarille, 5-vuotiaalle Pekalle, 3-vuotiaalle Emmelille ja 1-vuotiaalle Sandralle meänkieltä ja Riikka suomea.

Jotta oma kieli pysyisi vahvana, sekä Riikka että Daniel ovat olleet paljon kotona lasten kanssa. Danielille se on merkinnyt jo kahdeksatta vuotta koti-isänä.

Leikkisyys kunniaan!

Koska Daniel on koti-isänä, lasten kanssa lukemiseen ja leikkimiseen on reilusti aikaa. Perhe on todistanut, ettei lasten tarvitse olla päiväkodissa kehittyäkseen. Valdemar oppi lukemaan vähän reilu kolmivuotiaana, Pekka 2,5-vuotiaana.

Kun pojat olivat pieniä, Daniel kehitteli heille legopalikoista sanapelin. Palikoilla oli mukava opetella, miten ässän suhahduksesta ja eestä tuleekin yhdessä “se”.

Särkijärvien perhe ei ole ainoa suomen- ja meänkielinen perhe Ruotsin Kainuussa. Kunnan peruskouluissa opiskelee yli 50 koululaista suomen kieltä ja yksi meänkieltä äidinkielenään.

Särkijärvien perhe ei ole ainoa suomen- ja meänkielinen perhe Ruotsin Kainuussa. Kunnan peruskouluissa opiskelee yli 50 koululaista suomen kieltä ja yksi meänkieltä äidinkielenään.

Olen huomannu, että minun leikkimielisyys on lissääntyny kläppien kansa. Nehä tykkäät oppia tekemälä ja liikkumala. Olen kehittäny eri tapoja, miten näitä asioita vois opettaa helpommin.

Daniel nostaa olohuoneen lattialle ison matkalaukun, joka kätkee sisälleen tilpehööriä viidakon eläimistä taikurin tarvikkeisiin. Hän näyttää, miten tavaroilla voi tehdä suomen ja meänkielen oppimisesta hauskaa. Viidakon eläimillä voi leikkiä vihreän viidakkomaton päällä suomenkielistä satua ja taikurin hatusta nouseva lintu raakuu vain suomen sanoja. Daniel on vetänyt Kainuun kulttuurikerhossa ja lastenmessuilla useita teemapäiviä, joilla ummikkolapsetkin ovat innostuneet opettelemaan sanoja.

Otetaan vaikka sana rotta: se on ruottiksi råtta, suomeksi rotta ja meänkieleksi rotta myös. Kläpit ovat iha innossaan, ku hoksaavat, että voivat praatia kolomela kielelä.

Daniel painottaa, ettei puheen tarvitse olla täydellistä ennen kuin sitä uskaltaa puhua.

Sole niin nuukaa, mitä sanoja käyttää, kuhan toinen ymmärtää. Minunki puhheen influenssit tullee ruottin puolelta ja kieli kehittyy koko ajan. Pikku hiljaa opin huomaamaan että mikkä sanat on meänkieltä ja mikkä tullee ruottista. Pääasia olis saaha kieli eläväksi.

Erityisen tyytyväinen Daniel on siitä, että sai äitinsä puhumaan lapsille meänkieltä ruotsin sijaan. Nyt lapsetkin “lankeava” portaissa ja “menevä hopusti” potkurilla.

Kieli jatkaa eloaan.

Kläppien talo

Daniel ja Riikka eivät ole laskeneet hintaa lastensa kanssa viettämälleen ajalle. Riikka on tehnyt lasten välillä töitä puheterapeuttina osa-aikaisesti. Daniel elää “luksusvaimona” ilman vakituisia tuloja. He ovat sijoittaneet pienet tulonsa lastensa tulevaisuuteen.

Rahhaa säästyy, ku ellää vaatimattomasti. Mie pyöräytän ite leivän harva se päivä, ja kallaa saahaan kylässä asuvalta kalastajalta. Lastenvaatteita ei ole tarvinnu ostaa juuri ollenkaan, ku on saatu lahjotuksia sukulaisilta ja tuttavilta.

Työnjako vanhempien välillä on muotoutunut luontevasti. Nyt, kun Riikka on jättänyt yösyötöt pois, Daniel herää yöllä Sandran kanssa ja jatkaa aamulla unia, kun Riikka herää isompien kanssa. Edellisyönä Sandra heräsi viisi kertaa, mikä on Danielin mielestä vuoden ikäiselle tavallista.

Kun Riikka on vienyt Valdemarin kouluun ja Pekan päiväkotiin, Daniel hoitaa kotihommia pienten kanssa. Jos Riikalla on kotipäivä, hommat tehdään yhdessä. Myös lapset osallistuvat töihin taitojensa mukaan.

Lapset on myötä leipomasa ja plöijjyen viikkauksesa. Pekka saattaa innostua tekemään kaikile välipallaa.

Raatio on päälä aina, kun sieltä tullee tiima meänkielen lähetystä.

Tärkeintä on kuitenkin lasten oma aika. He keksivät itselleen tekemistä, kun kotona on tarpeeksi virikkeitä. Olohuoneen pitkällä pöydällä on aina piirustuspaperia ja kyniä, kirjahyllyssä kymmenittäin kirjoja. Sandra tykkää tanssia isän kanssa suomenkielisen musiikin tahdissa. Televisio on harvoin esillä, eikä siitä löydy kanavia, mutta joskus lapset saavat katsoa dvd:ltä suomenkielisen piirretyn.

Tietokonneelta kläpit saava kattoa meänkielistä ohjelmaa. Raatioki on päälä aina, kun sieltä tullee tiima meänkielen lähetystä. Olen kirjottanu sinne, että laittasiva enemmänki tulemaa. Kuuntelijoita varmasti olis.

Illalla alakerran lattian saattaa peittää peitoista rakennettu valtameri, jossa tyynyt hoitavat saarten virkaa. Portaille on rakennettu patjoista liukumäki. Valdemar ja Pekka ovat oppineet voltin sohvalla hyppiessään.

Tämä on kläppienki koti, kyllä he saava täälä huseerata. Jos meno äityy liiaksi, panen kuulosuojaimet korvile.

Kokonaiseksi persoonaksi

Suurperheen vanhemmilla kahdenkeskinen aika jää helposti vähälle. Riikka käy tanssitunnilla ja Daniel kavereidensa kanssa vaeltamassa, mutta ihan kahdestaan he ovat olleet viimeksi synnytyssairaalassa.

Olema yrittännee pittää kiini siittä, että katomma toisiama silimiin joka päivä. Välillä meinaa seki unohtua. Kyllä sitä kahenkeskistä aikaa kaipaa.

Lasten nukahdettua Daniel ja Riikka saattavat lämmittää saunan ja istua hetken rauhassa kahdestaan.

Aika ajoin Daniel tuntee itsensä alakuloiseksi. Silloin Riikka ottaa kotona ohjat käsiinsä ja Daniel nukkuu niin paljon kuin pystyy. Hän saattaa vetäytyä yksin kellariin pyykkejä ripustamaan ja kuuntelemaan musiikkia itse remontoimassaan baarihuoneessa. Siellä on hyvä maistella uutta erikoisolutta ja suunnitella kesän festivaalimatkaa.

Alakuloisuus alkaa olla paranemaan päin. Tiiän, että energia tullee taas takasin.

Energiaa Daniel saa esimerkiksi siitä, että saa olla kokonainen persoona. Siihen kuuluvat tiukasti oma kieli ja kulttuuri. Kaupoilla hän puhuu meänkielellä, vaikka vastaukset tulisivat ruotsiksi. Hän on huomannut, että enemmän ja enemmän ihmiset alkavat myös vastata mäenkielellä.

Pikkuhiljaa ihmiset tohtiva alakaa praatimaan. Uskon, että jos mie vaajin saaha käyttää ommaa kieltä täälä, joku muu saattaa hoksata vaatia sitä jossaki muuala. Emmelille ja Sandralleki aijon vaatia koulusa opetusta meänkielelä.

Emmeli tulee näyttämään isälle piirustusta, jossa on lumiukko ja aurinko. Paperin alalaitaan hän on kirjoittanut tikkukirjaimin oman nimensä kirjaimia. Daniel ottaa Emmelin syliinsä ja tutkii piirrosta tarkkaan.

Onpa se fiini. Piirretäänkö lissää?

Pieni meänkieli-suomi-sanakirja

Praatia, praatata, porista puhua
Kläppi lapsi
Fiini hieno
Raatio radio
Tiima tunti
Hopusti nopeasti
Langeta kaatua
Hoksata huomata
Källisti hassusti
Plöjjy vaippa
Olla myötä olla mukana
Tohtia uskaltaa

Mikä meänkieli?

Suomen kieli ja meänkieli alkoivat eriytyä vuodesta 1809 lähtien, jolloin Suomi liitettiin Venäjään ja osa Tornionlaakson suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsin puolelle.

Voimakas ruotsin kielen vaikutus vei kieltä omaan suuntaansa. Meänkielessä on enemmän ruotsin lainasanoja kuin suomen länsimurteissa. Nykyinen meänkieli eroaa suomen kielestä jonkin verran myös kielellisesti.

Meänkieltä puhutaan Pohjois-Ruotsissa ja -Suomessa Tornionjoen molemmin puolin. Alueesta käytetään myös nimitystä Meänmaa. Suomessa meänkielen katsotaan yleisesti lukeutuvan suomen kielen peräpohjalaisiin murteisiin. Ruotsissa meänkieli sai virallisen kielistatuksen vuonna 1999.

Meänkieltä käyttää tai ymmärtää Ruotsin puolella 25 00035 000 Norrbottenin läänin asukasta. Haaparannalla, Jällivaarassa, Kainuussa, Kiirunassa, Matarengissa ja Pajalassa on oikeus saada palveluja ja opetusta meänkielellä. Sen käyttö on vähentynyt etenkin nuorten keskuudessa.

Tutustu Birger Winsan toimittamaan mittavaan meänkielen sanastoon:
http://meankielensanakirja.com

Tai kuuntele meänkielisiä lähetyksiä Sveriges Radion Sisuradion Meänraation sivuilta:
http://sverigesradio.se/sida/default.aspx?programid=1017

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »