Nuorten tulevaisuususkoa koetellaan

Omat nuoreni opiskelevat vielä, joten olen kauhuissani seurannut, mitä heidän päänsä menoksi nyt kaavaillaan: asumistuen leikkaukset, opintorahan jäädyttäminen ja lainamäärän kasvattaminen, työttömyysturvan heikennykset, aikuisopiskelun mahdollisuuksien kavennukset. Tämä vielä pandemiakriisin ja ilmastokriisin päälle!

Nuoria ajetaan toimeentulotukiluukuille, vaikka he ovat jo nyt yliedustettuina siellä, kuten nuorisoalan kattojärjestö Allianssi huomauttaa. Se lisää syrjäytymisriskiä. Syrjäyttäminenkö sitten säästää? Aiotut leikkaukset kolahtavat kohtuuttomasti juuri nuoriin.

Aiotut leikkaukset kolahtavat kohtuuttomasti juuri nuoriin.

Kyselyiden perusteella jopa joka kolmas nuori pelkää työelämään siirtymistä, sillä työelämä nähdään haastavana, sekavana ja raskaana, kertovat palkansaajajärjestöjen opiskelija- ja nuorisotoimijat. Aiotut työelämäheikennykset osuvat kipeimmin juuri nuoriin, vasta työelämään pyrkiviin.

Jo nyt valtaosa nuorista siirtyy työelämään määräaikaisilla työsopimuksilla, ja määrä vain nousee, jos jopa vuoden mittaiset määräaikaiset työsuhteet ilman perusteita sallitaan. Nuorten uskoa reiluun työelämään horjuttaa myös irtisanomisten helpottaminen.

Nuorten uskoa reiluun työelämään horjutetaan

”Nuorella työelämään juuri siirtyneellä on usein muutenkin huolta, riittävätkö hänen taitonsa ja osaamisensa. Näillä muutoksilla luodaan lisäksi painetta ja pelkoa työpaikan menettämisestä”, huomauttaa Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Nicole Ojala.

Lisäksi työssäoloehtoa ollaan pidentämässä 12 kuukauteen, jolloin yhä useampi nuori menettää oikeuden ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.

Valmistuin työmarkkinoille 90-luvun pahimpana lamavuonna. En olettanutkaan heti työllistyväni omalle alalleni. Toisaalta olin tehnyt koko opiskeluajan huonosti palkattuja keikkatöitä ja ne jatkuivat, joten ei minulla ollut hätää. Olin kuitenkin huolissani, saanko ikinä kunnollisesti maksettuja töitä. Menikin monta vuotta valmistumisen jälkeen ennen kuin sain vakituisen työpaikan, joka edes suurin piirtein vastasi koulutustani.

nuorten vanhempana minua oikeasti pelottaa.

Nyt nuorten vanhempana minua oikeasti pelottaa. Ensimmäistä kertaa on vaikea uskoa hyvinvointiyhteiskuntamme reiluuteen. Päästetäänkö nuoreni itsenäistymään, työllistämään itsensä ja perheellistymään?

On väärin laittaa nuoret veronkevennysten maksajiksi. Se on väärin paitsi nuoria itseään, myös meitä vanhempia kohtaan. Miten voimme olettaa, että jo valmiiksi lannistetut ottavat virkeinä vetovastuun yhteiskunnasta ja pitävät vuorostaan huolta meistä? Heidän pitäisi myös jaksaa ratkaista monia edellisten sukupolvien aiheuttamia kriisejä, siivota meidän itsekkyytemme jälkiä.