Siirry sisältöön
One glass of milk, please

Mikä on lapsesi äidinkieli- pakko valita yksi.

20.02.2020

“Mutta mikä näistä kolmesta puhutusta kielestä on lastenne äidinkieli?”
Paikkana lasteneuvola.
Maana Suomi.
Vuosi 2020.


Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Suomi ja Ruotsi ovat molemmat virallisia kieliä. Kuitenkin Suomi sallii vain yhden äidinkielen valitsemisen virallisiin papereihin ja tietoihin. 

Meidän lapsemme puhuvat ja ymmärtävät kolmea kieltä. Olemme vääntäneet heidän äidinkielestään ja monikielisyydestään siitä lähtien kun raskausviikolla 8 selvisi, että minä olen kaksikielinen.


Meille on tehty hyvin selväksi, että kaksikielisyys on ihan kiva juttu, mutta muistakaa, että on ensiarvoisen tärkeää, että yksi niistä kielistä on kuitenkin sitten vahvempi kuin toinen. Mieluiten suomi.
Tämä on sikäli ristiriitaista, että lukuisat tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei monikielisyydestä ole mitään haittaa lapselle. Kuitenkin jostain syystä sillä argumentilla  ratsastetaan edelleen. Siitä huolimatta, että teoria on kumottu kerta toisensa jälkeen. 

“Tämä ja muut kaksi- ja monikielisyystutkimukset osoittavat selkeästi, että useamman kielen oppiminen varhaislapsuudessa ei ole suinkaan riski tai haitta, jota pitäisi välttää. Perusteita sille, että lapsen pitäisi ensin keskittyä yhden kielen oppimiseen, ei ole. Tulokset viittaavat päinvastaiseen. Tärkeää ei olekaan kielten määrä, vaan se, että kieliympäristö on kaikilla sen kielillä riittävän rikas, joka mahdollistaa niiden oppimisen. Tällä tavoin kehittyvästä  monikielisyydestä voi olla hyötyä ajattelutoimintojen kehitykselle.”


Meille muistutettiin neuvolassa, että on ensiarvoisen tärkeää, että lapsi oppii yhden kielen niin hyvin, että voi olla akateemisesti pätevä sillä. Ja sitä ei voi kuulemma tehdä jos pitää tasaisesti yllä kahta kieltä tai jopa kolmea. Täytyy valita yksi pääkieli johon keskitytään.

Jäin miettimään mitä tarkoitetaan käsitteellä akateemisesti pätevä?
Uskallan varovaisesti väittää, ettei suurin osa suomalaisista täysin yksikielisistä ihmisistä taida suomea akateemisesti pätevällä tasolla.


Ihmiset, jotka arvostelevat kerta toisensa jälkeen perheiden valintaa olla kaksi- tai monikielisiä tuntuu unohtuneen yksi tärkeä asia. Samalla kun he kärkkäästi arvostelevat ja kertovat miten kaksikielisyys voi aiheuttaa sen ettei mitään kieltä osaa kunnolla, tai sen että muutenkin oppiminen hidastuu, eivät he tunnu ymmärtävän arvostavansa samalla kohteensa identiteettiä.

Suurin osa kaksi- ja monikielisistä perheistä kantaa mukanaan myös useampaa kulttuuria, ei pelkästään kieltä. Ja iso osa kulttuuria on sen kielen taitaminen.
Kun olin seurustellut Puolison kanssa vuoden vietin minä Sveitsissä 3 kuukautta. Kun Puoliso kävi luonani ensimmäistä kertaa, sanoi hän vasta silloin oikeasti oppineensa tuntemaan minut. Kun hän näki minut käyttämässä toista äidinkieltäni, liikkumassa sujuvasti siinä kulttuurissa, sama ihminen, mutta kuitenkin niin erilainen.

Väitän, että jokainen kulttuuri pitää oman tapansa olla, käyttäytyä ja puhua. On ilmaisuja jotka eivät taivu toiselle kielelle. On viittauksia historiaan ja sanaleikkejä jotka aukeavat vain jos osaat kielen.


Meidän perheemme ei ole pelkästään monikielinen vaan uskallan väittää meidän olevan myös monikulttuurisia. Sveitsiläisyys asuu vahvasti minussa ja olen puhunut lapsille vain ja ainoastaan sveitsinsaksaa siitä lähtien kun he ovat syntyneet. Englanti ei ole minulle ja Puolisolle äidinkieli, ei misään nimessä, vaikka ironista onkin, että jos äidinkielen määritelmä on, että taitaa sen akateemisesti, niin akateemiset lopputyömme me olemme molemmat tehneet Englannissa, englannin kielellä. Puoliso sai parhaan mahdollisimman arvosanan, minä toiseksi parhaan. Että aika vahvoilla sekin kieli meillä taitaa olla.

Lapsillemme taas englanti on enemmän kuin vain koulussa opittu kieli. Kuopus on elänyt neljä viidesosaa elämästään engalnninkielen ympäröimänä, Esikoinen kaksi kolmasosaa elämästään. He ymmärtävät englanniksi vivahteita yhtä hyvin kuin suomeksi tai sveitsinsaksaksi. Ja he puhuvat englantia keskenään.
Kuka heidän tapauksessaan on sanomaan ettei se olisi heidän äidinkielensä. Heidän kulttuuriinsa, siinä missä suomalaisuus tai sveitsiläisyys.


Lähes puolet maailman lapsista elää kaksikielisessä ympäristössä.
On hassua miten siitä huolimatta halutaan rajoittaa perheitä identifioimasta itseään monikielisiksi äidinkieliä myöten. Monikulttuurisuus tunnutaan ymmärtävän, mutta jostain syystä virastot ja käytännön tavat eivät halua luopua ajatuksesta, että ihminen voi puhua vain yhtä kieltä täydellisesti.

Olen samaa mieltä siinä, ettei lapselle, jolla ole mitään siteitä vaikkapa ranskankieliseen alueeseen tulisi voida nimetä ranskaa äidinkieleksi vain sen perusteella, että hän vaikkapa käy ranskankielistä päiväkotia. Jos kotona tai ympäristössä ei kieli ja kulttuuri muutoin tule lapselle vahvasti elämään, ei hän välttämättä koskaan opi kieltä niin sanotun täydellisesti.
Se ei välttämättä ole tarkoituskaan. Vanhemmat saattavat olla täysin tyytyväisiä siihen, että lapsen äidinkielenä on suomi, ja ranska on vain kiva lisä siinä sivussa.


Ongelma olemmekin me perheet, jotka emme oikein varmaksi nyt osaa neuvolassa vastata mikä kieli lapsella on vahvin. Yritin mutista, että kyllä ne kaikki kolme ovat yhtä vahvoja, vähän eri alueilla vain.
Vastaus ei kelvannut. Loplta menin siitä mistä aita oli matalin ja sanoin lasten puhuvan ehkä täydellisimmin suomea juuri nyt. Sekään ei täysi pidä paikkaansa, on monia sanoja joita he eivät edes tiedä suomeksi vaan käyttävät niissä englanninkielisiä tai sveitsinsaksan käsitteitä.


Suomi on täynnä meidänkaltaisia perheitä.
Annetaan meille ja heille rauha olla monikielisiä ja monikulttuurisia. Annetaan näille perheille rauha identifioitua monikulttuurillisiski ja monikielillisiksi.
Uskon nimittäin, että sen sallimisesta on paljon enemmän hyötyä kuin haittaa.
Ja voinen kertoa teille tähän loppuun vielä salaisuudenkin.
Ihan hiljaa vain kuiskaan “Tiedättekö, ihan hyvä minustakin tuli. Kahden kielen ja kulttuurin välissä kasvanut.”

Hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää (21.2.2020), puhuit sitten yhtä tai monta kieltä äidinkielenäsi, ole ylpeä niistä jokaisesta!

 

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com

 

9 vastausta artikkeliin “Mikä on lapsesi äidinkieli- pakko valita yksi.”

  1. Sus sanoo:

    Kiitos tästä! Itsekin aina mietin mitä tähän vastata kun se vaihtelee myös ajoittain. Saako lasten ”äidinkieli” olla eri nyt kun viisi vuotta sitten ? Kysy siellä neuvolassa millä kriteereillä se vahvuus sitten määritellään. Yksikielinen hoitaja tuskin osaa vastata…

    1. Annuska sanoo:

      En ole varma, mutta luulen että sen äidinkielen voi vaihtaa joo.
      En kyllä mene vannomaan. Voi myös olla että kun yksi kieli on määritelty äidinkieleksi niin olet jumissa sen kanssa loppuelämäsi.
      Toivon vain että kansalaisaloite äidinkielen muuttamiseksi monikikieluseksi menisi läpi!

  2. Tiina sanoo:

    Kyllä sen äidinkielen voi myös vaihtaa väestörekisteriin. Ystävä teki juuri vähän aikaa sitten niin. Hänen lapsensa virallinen äidinkieli oli suomi, mutta lapsi oli asunut kolmevuotiaasta isänsä kotimaassa ja halusi teininä palata Suomeen lukioon. Äitinsä vaihtoi väestörekisteriin äidinkielensä lapsen isän kotimaan kielen, koska se on lapsen vahvempi kieli ja näin lapsi oli myös oikeutettu suomi toisena kielenä opetukseen.

    1. Annuska sanoo:

      Hei Tiina!
      Voi toki, mutta edelleen voi valita vain yhden kielen, ei useampaa 🙂

      -Annuska

  3. pirste sanoo:

    Akateemisella kielellä tarkoitetaan luontevinta oppimiskieltä.

  4. Anu Heiskanen sanoo:

    Hyvä ja toivottu näkökulma! Huomasin että esim. Amsterdamin yliopistossa voi nykyään opiskella pääaineenaan monikielisyyden tutkimusta. Onneksi maailma ja asenteet muuttuvat ja vihdoin monikielisyyskin tunnustetaan! IB-diplomitutkinnossa voi muuten kirjoittaa kaksi A-kieltä, joissa molemmissa testataan kaunokirjallisuuden ymmärtämistä. Se on hieno vaihtoehto kaksi- ja monikielisille ympäri maailmaa. Kun monikielisyyden tutkimus saa maailmalla tuulta purjeisiin, niin eiköhän pian asenteet Suomenkin virastoissa rupea höltymään.

  5. Teeta sanoo:

    On tärkeää olla varma, että kyse tosiaan on monikielisyydestä eikä sekakielisyydestä. Se, että vanhempi ymmärtää lastaan ja pystyy kommunikoimaan lapsensa kanssa, ei riitä. Yhteiskunta haluaa tietää millä kielellä virallisesti ihmisen kanssa kommunikoidaan niin, että hän varmasti ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Lapsen oppiminen ja sosiaaliset suhteet halutaan turvata. Siksi siellä neuvolassa tai varhaiskasvatuksessa halutaan tietää mitä kieltä se lapsi oikeasti hallitsee.

    Jos 6-vuotiaana lapsi ei hallitse yhtäkään kieltä ikätasoisesti, se (saattaa) aiheuttaa oppimisen ongelmia ja näkyy sosiaalisissa suhteissa. Tietenkin voi olla, että lapsi osaa ikätasoistaan paremmin jo useampaakin kieltä. En usko, että tämä on kuitenkaan kovin yleistä ainakaan Suomessa. Useammalla on ongelmia oppia edes sitä yhtä “äidinkieltään”.

    Kieli on olennainen tekijä kognitiivisissa kyvyissä ja maailman jäsentämisessä. Monikielisyys ja -kulttuurisuus on ehdottomasti lasta rikastuttava asia, mutta tässä ei olla Suomessa vielä kovin pitkällä. Näkisin, että kulttuurisista ja sosiaalisista syistä lapsen vahvimmaksi kieleksi valikoituisi kasvuympäristössä eniten esiintyvä kieli, jonka ikätasoinen oppiminen varmistetaan. Näin lapsen taitoja ja oppimista pystytään seuraamaan luotettavasti sekä lapsi itse kokee kuuluvansa kulttuuriseen ympäristöönsä, samaistuu kielitovereihinsa sekä kommunikointi on sujuvaa.

    Mikään ei estä kuitenkin opettamasta myös muita kieliä sivussa, nämä kielet voivat sitten vahvistua tai hiipua lapsen tahdon mukaan iän karttuessa.

    Varhaiskasvatuksen opettaja

  6. Tayah sanoo:

    Itse asun ulkomailla monikielisessä perheessä. Minulla ja miehelläni on eri äidinkielet ja yhteisenä kielenämme on asuinmaan kieli. Lapset puhuvat kolmea kieltä joita vaihtavat sujuvasti sen mukaan kelle puhuvat. Keskenään puhuvat suomea. Minusta tuntuu että täällä arvostetaan monikielisyyttä ja monikulttuurisuutta, tosin asuinpaikkamme on erityisen monikulttuurinen verrattuna moniin muihin paikkoihin asuinmaassamme. En muista onko kysytty lasten äidinkieltä johonkin virallisiin papereihin mutta ollaan laitettu rasti millä kirjoituskielellä toivomme viralliset paperit. Täällä neuvolassa neuvottiin tukemaan vahvaa kotikieltä sillä sen hyvä osaaminen tukisi kuulemma asuinmaankin kielen oppimista. Kellään ei ollut epäilystäkään etteikö lapset oppisi myös asuinmaan kieltä vaikka puhuvatkin kotona muuta/muita kieliä. Monikielisyyteen on koko ajan kannustettu ja tuntuu jopa niin että niitä perheitä, jotka käyttävät vain asuinmaan kieltä eivätkä puhu omaa lapsuuden äidinkieltään lapsilleen, harmitellaan etteivät he anna lapsilleen ”ilmaiseksi” mahdollisuutta oppia myöhemmin varmasti tarpeelliseksi osoittautuvaa kieltä. Vanhempien lapsuuden kielen puuttuminen koetaan myös heikentävän perhesidonnaisuuksien syntymisen vanhempien kotimaahan sillä lapset eivät voi puhua suoraan esimerkiksi isovanhempiensa kanssa yhteisen kielen puuttuessa.

    Itse olen kasvanut suomenkielisenä mutta 15 vuotta tässä maassa asuessani koen asuinmaan kielen olevan niin vahva että olen kaksikielinen, lisäksi tulee pari muuta kieltä jotka ovat vahvoja päivittäiskäyttökieliä mutta eivät yllä lapsuudenkielen ja asuinmaani kielen tasolle.

  7. Matti Laukkanen sanoo:

    Minun lapsellani on kaksi äidinkieltä: suomi ja puola. Me vanhemmat puhuimme hänelle kumpikin omaa kieltämme kun hän oli pieni. tämä oli täysin kansainvälisesti tunnetun, Ruotsin parhaan kaksikielisyyden tutkien ohjeiden mukaan! Sitten esikoulussa tuli ruotsinkielikin. Koulussa hän kävi neljä ensimmäistä luokkaa suomenkielellä, mutta jo silloin näkyi kielitesteissä että hän oli paras myös ruotsinkielessä. Nyt tyttäreni on nelikymppinen, terveyssisar, ja neljän lapsen äiti. Lapsilleen hän puhuu puolaa. On nääs valittava yksi kieli, yksi ihminen ei voi puhua kahta kieltä pienille lapsille…. Tyttäreni valitsi puolan, vaikka hän puhuu erittäin hyvää suomea….

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »