On ihan normaalia ja tervettä, että politiikka turhauttaa ja tympäisee – juuri sen vuoksi kannustan lapsiani osallistumaan

Yleisestä trendistä huolimatta en sano lapsilleni tai kenellekään muullekaan, että politiikan seuraaminen kannattaa lopettaa, jos siitä ei tule hyvä mieli. On ihan normaalia ja tervettä jos politiikka harmittaa ja turhauttaa aika ajoin.

Kohtaan sosiaalisessa mediassa säännöllisesti ja yhä enemmän päivityksiä, joissa ihmiset kertovat, kuinka heidän elämänlaatunsa parani kun he lakkasivat seuraamasta politiikkaa. Journalismin tutkimuksessa havaittu uutisten välttelyn ilmiö on sekin tälle ”politiikan välttelylle” sukua. Kaikki tämä on tietysti hyvin inhimillistä, mutta vierastan sitä ajattelutapaa, jossa tuollaisesta tulee järkeenkäyvää.

Emme ole alamaisia emmekä asiakkaita

Me emme ole politiikan tai poliitikkojen asiakkaita, jotka joko kulutamme politiikkaa tai päätämme olla kuluttamatta sitä. Emme ole alamaisia vaan olemme se kansa, jolla kaikki valta valta viime kädessä on. Me kaikki yhdessä olemme yhteiskunta ja tuotamme sitä koko ajan ja tätä politiikka tarkoittaa. Politiikka on sitä toimintaa, jossa teemme, ylläpidämme ja muutamme niitä yleisiä sääntöjä, tapoja ja käytäntöjä, joiden määrittelemässä kehyksessä elämämme järjestämme.

Sinäkin ”osallistut politiikkaan” halusit tai et. Mikä ihmistä siis ei kiinnosta silloin kun hän sanoo, ettei ole kiinnostunut politiikasta? Näin sanovakin on melkoisen varmasti kiinnostunut siitä, kuka tai ketkä hänen elämänsä olosuhteet määrittelevät ja mikä rooli hänellä itsellään siinä on. Häntäkin kiinnostaa millaisia julkisia palveluja ja millaista sosiaaliturvaa hän voi olettaa saavansa. Häntäkin kiinnostaa kuinka paljon ja millaisia veroja hän maksaa. Ehkä joku ei tosiaan ole tästä kaikesta tippaakaan kiinnostunut, mutta se on jo melkoisen radikaalia.

Kuva jostain mielenilmauksesta Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta vuodelta 2012.

Politiikkaan on osallistuttava koska se on rikki

Olen jo kirjoittanutkin aiemmin siitä, kuinka kokeilumielessä joskus tilasin lapsilleni Hesarin Lasten uutiset. Sitten jatkui vuosikausia niin, että kerran vuodessa kysyin, vieläkö uusitaan kunnes tuntui, että lapset olivat sen ikäisiä, että voivat seurata ihan vain uutisia. Kirjoitin myös siitä, millainen ruljanssi lehden tilaamisesta lukiolaiselle muodostui kiitos Postin. Lopulta tilaaminen onnistui, lehti tulee edelleen ja sitä luetaan meillä. Uutisia ei meillä vältellä eikä politiikkaakaan. Politiikasta keskustelemme kotona aika vähän, mutta se ei ole vältelty tai hankala aihe eikä jotain jossain kaukana vaan osa arkea. Minua on myös ilahduttanut se, että lapseni ovat olleet aktiivisia koulujensa oppilaskunnissa tai muissa vastaavissa hommissa.

Meillä on paljon poliitikkoja, joista en pidä. Meidän poliittisessa järjestelmässämme on monenlaisia ongelmia. Poliittinen keskustelukulttuuri on muodostunut somen algoritmien kiihdyttämänä kauheaksi ja joutuu näkemään vaivaa, että löytää ne pienet taskut, joissa voi käydä rakentavaa, moniäänistä ja mielekästä poliittista keskustelua. Ymmärrän erittäin hyvin sen, miksi moni kyynistyy ja turhautuu politiikkaan. Vituttaahan se usein.

Se, mitä en ymmärrä, on se hälyttävän monen ihmisen ratkaisu tähän ongelmaan. Tuntuu aivan älyttömältä, että jos on sitä mieltä, että meillä on väärät ihmiset päättämässä asioista eikä systeemi toimi kunnolla, niin vetäytyy, pistää päänsä pensaaseen ja sillä tavoin antaa entistä enemmän valtaa juuri niille, joihin on turhautunut.

Tulossa kaikkein tärkeimmät vaalit

Mistä tämä logiikka oikein kertoo? Ilmeisesti siitä, että näin toimiva ei usko, että esimerkiksi äänestämällä tai muulla poliittisella toiminnalla voisi saada minkäänlaista muutosta aikaan. Tämä on outoa, koska on äärimmäisen helppo löytää valtava määrä todistusaineistoa todistamaan päinvastaista. Sitten on niitäkin, jotka selittävät, että meillä edustuksellinen demokratia toimii niin hyvin, että ei kerta kaikkiaan tarvitse äänestää. Eikä siinä, kyllähän ihminen saa luopua vallastaan jos haluaa, mutta aika oudolta se tuntuu.

Meillä on kohta tulossa vaaleista kaikkein tärkeimmät eli kuntavaalit. No, aluevaalitkin siinä on samalla ja onhan niilläkin merkitystä, mutta Suomessa kuntavaalit ovat soteuudistuksen jälkeenkin edelleen ne tärkeimmät. Toivoisin, että äänestysprosentti niissä kasvaa suureksi. Mieluummin otan henkilökohtaisesti epämiellyttävän vaalituloksen korkealla äänestysprosentilla kuin minkä tahansa vaalituloksen heikolla äänestysprosentilla.

Oma kokemukseni on, että minulle ei tule parempi olo, vaikka työntäisinkin pääni pensaaseen. Tekemällä asioita sen sijaan saatan saada elämänlaatuani parannettua.

Pasi Huttunen

Kunta- ja aluevaalit 2025

Ehdokkaaksi ehtii vielä asettumaan 4. maaliskuuta saakka. Silloin on viimeinen ehdokashakemusten jättöpäivä.

Ehdokasasettelu vahvistetaan 13. maaliskuuta ja ehdokkaat saavat ehdokasnumeronsa.

Kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy 1. huhtikuuta.

Ennakkoäänestys kotimaassa on 2.-8. huhtikuuta. Ulkomailla ennakkoäänestys päättyy jo 5. huhtikuuta.

Varsinainen vaalipäivä on 13. huhtikuuta.

Lähde: vaalit.fi