Lukeminen on tärkeää, koska maailma toimii kielellä
Tossut ovat tässä.
Vielä vuosi sitten kuuluin siihen ehkä hieman surkuteltavaankin vähemmistöön, joka ei ollut lukenut Harry Potter -kirjoja. Koska meillä oli kaksi saman vähemmistön kouluikäistä poikaa, lupasin lukea heille Potterit ääneen.
Nyt, kun järkälemäinen viitososa on puolivälissä, tuli vastaan Roope Lipastin kolumni, ja ajattelin, että raportin paikka.
Amerikkalaistutkimuksen mukaan lapset, joiden perheen sosioekonominen asema on matala, kuulevat kouluikään mennessä 30 miljoonaa sanaa vähemmän kuin lapset, joiden perheen sosioekonominen asema on korkea. Lukumäärä voi olla muutakin, mutta idea on selvä: ne, joiden kanssa keskustellaan ja joille luetaan, saavat paremmat kielelliset valmiudet kuin ne, joiden kanssa ei keskustella ja joille ei lueta.
Kiikkuvan kirjapyllyn blogisti kertoi hiljattain tutkimuksesta, jonka mukaan lapselle lukeminen antaa lapselle jopa kahdeksan kuukauden kehitysedun. Kehitysetu liittyy nimenomaan kielen ymmärtämiseen. Lapsille kannattaa lukea iltasatuja, koska siten lapsi oppii ”uusia sanoja ja kuuntelemista”, tiivistää muuan 7-vuotias.
Kielitaito on ratkaisevan tärkeää kielellä toimivassa maailmassa. Kuulematta jäänyt kieli syrjäyttää lasta.
Lukukeskus kertoo kymmenen syytä, miksi lukeminen kannattaa. Blogistimme Otto lukee lapsilleen, jotta heistä ei tulisi idiootteja, vaan suvaitsevaisia, kriittisiä ja empaattisia kansalaisia. Ääneen lukeminen on kova juttu. Lukutaito on kykyä ”hallita sitä ympäristöä, jossa toimii”, sanoo Aleksis Salusjärvi.
Kiikkuva kirjapylly vinkkaa, kuinka lapsen lukutaitoa voi tukea. Lipasti ehdottaa, että kirjastolla olisi lukutreenit kahdesti viikossa. Olisi eri teemoja kuten murhaa ja huumoria, olisi lukemisen eri osa-alueiden treenejä ja vähitellen edettäisiin I-junnuista ylöspäin. Valmentajana olisi kirjastontäti (miksei setä, kysyn vaan). Ja jos kirjastoilla on resursseista pulaa, voisi valmennustiimissä hyödyntää sellaisia toimijoita kuin Suomen sanataideopetuksen seura, ja Joensuussa tietenkin sanataideyhdistys Sanaratasta.
Lukemisen lisäksi on syytä kiinnittää huomiota keskustelemiseen. Suomalaisen puhekulttuurin tila ei ole kaksinen, väittää puhekouluttaja Juhana Torkki, ja väitteen voi mielestäni laventaa myös keskustelukulttuuriin. No savolaiset ovat tietenkin poikkeus: muistelen folklorististikko Leea Virtasen huomanneen, että valtavasta savolaissananparsien joukosta ei löytynyt yhtäkään, jossa vaikenemista olisi pidetty puhumista parempana. Siinä on pohjalainen ihmeissään.
Savolainen nauttii kielestä sinänsä. Hänelle sanataiteen harjoittaminen on tärkeämpää kuin kansallisen kilpailykyvyn kasvattaminen, mikä voi näyttää jahkailulta. Tosiasiassa se on edistystä: kun ei hötkyillä, ei saada niin paljon vahinkoa aikaan.
Ideoita ja tietoa on paljon, mutta tämä-on-tärkeää:n hokeminen ei riitä. Minusta olennaista on, että ihminen tajuaa kokemuksellisesti lukutaidon hyödyn (joka voi syntyä viihtymisen, oppimisen tai muun asian kautta). Joku kieltä paremmin taitava saa muotoilla tuon ajatuksenalun loppuun.
*
Jaha, puhelin soi kesken kirjoittamisen.
”Sähköyhtiöltä hei, olisitteko halukkaita siirtymään takaisin meidän asiakkaakseemme?”
”Meille on tulossa lähiaikoina aurinkopaneelit ja sen yhteydessä sähkösopimus menee uusiksi, eli laita vaan tarjousta tulemaan. Näin muuten netistä, että teilläkin on myynnissä hyvät aurinkopaneelisysteemit.”
”Oletko kuullut meidän ilmalämpöpumpputarjouksesta?”
”En, mutta laita tulemaan tarjousta siitäkin, koska lämmitysjärjestelmän muutos on lähivuosina edessä.”
”Soittaisinko ensi viikolla uudelleen, kun olet ehtinyt tutustua tarjouksiin?”
”Meillä on tämän vuoden investointirahat käytetty, joten kannattaa palata asiaan ensi vuoden puolella.”
”Tehdään niin. Kiitos ajastasi ja hyvää kevään jatkoa.”
*
Hetkinen, tein juuri sitä, mistä olen kirjoittamassa: kykenin käyttämään kieltä tarkoituksenmukaisesti ja ymmärsin, mistä puhuttiin. Tästä kielitaidossa on kysymys. Tähdennän, etten suinkaan aina ymmärrä, mistä jossain vakuutus- tai liittymäsopimuksessa on kyse.
Juteltiin teinin kanssa sanojen tässä, täällä, tuossa, tuolla, siinä ja siellä merkityseroista. Huomattiin, että tässä on suunnilleen käden ulottuvilla ja täällä kutakuinkin samassa huoneessa, jos molemmat keskustelijat ovat samassa huoneessa. Ikkunalla oleva kukka on tässä tai tuossa, ikkunan takana oleva talitintti pikemminkin tuolla. Jos sanotaan, että ”tossut olivat tässä”, tossut ovat siirtyneet, mutta jos sanotaan, että ”tossut olivat siinä”, ihminen (ja ehkä tossutkin) on siirtynyt.
Rupateltiin lapsen kanssa, tutkittiin kieltä kielellä, välinettä välineellä. Parasta mitä tiedän.
*
Pottereistahan tämä lähti. Sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa imu oli upea. Kolmonen, Azkabanin vanki, on toistaiseksi suosikkini. Henkilöistä pidän ehkä eniten Hermionesta, hahmoista hauskin on tällipaju.
Paksut nelos- ja vitososa ovat edenneet nihkeämmin. Odotan seiskaa – sitä on kehuttu.
Sitten on kuultu 857 911 sanaa, huh huh!
Topi Linjama
