Konservatiivinen itseapuopas auttaa olemaan siisti ja tyylikäs maailman palaessa ympärillä
Pitkästä aikaa kuulkaa suorastaan vähän ärsyynnyin lukemastani kirjasta! Tunnetussa meemissä hahmo istuu rauhallisesti kahvikupposen pöydän ääressä huoneessa kun talo ympärillä on ilmiliekeissä ja toteaa ”This is fine”, kaikki on kunnossa. Itseapuoppaassaan Hyvät naiset ja herrat: Tyyli, käytös ja sydämen sivistys (WSOY 2024) Joonas Konstig ei päästä lukijaa ihan niin helpolla. Maailman palaessa ympärillä ”This is fine” -tokaisun voi päästää suustaan vasta kun päällä on siistit vaatteet ja käytöstavat ovat kunnossa, hän opastaa. Toki Konstigille on järkyttävää myös se, että meemikuvassa hahmolla on hattu päässä sisällä!
Konstigin kansanvalistusteos opettaa, kuinka sinäkin voit olla se myyttinen ”hyvä tyyppi”, jota työpaikkailmoituksissa aina haetaan. Älä yritä haastaa tai muuttaa maailmaa vaan sopeudu ja ole kuin muut, mutta himpun verran tyylikkäämmin, hän kehottaa. Teos voi olla monelle avuksi vaikkapa työelämän sosiaalisissa kohtaamisissa pärjäämisessä, mutta Konstigin yhteiskunnallinen näkemys on kauhean konservatiivinen. Hänen perusviestinsä on, että ennen oli kunnollista, mutta sitten tulivat hipit 60-luvulla ja pilasivat kaiken.
Maailman pelastaminen ei ole ensisijaisesti pukeutumiskysymys
Ongelma on, että vaikka Konstig kehottaa olemaan hienotunteinen, pystyttelee hän silti kovin konservatiivisesti raja-aitoja sen suhteen, mikä on kunnollista ja oikein. Syvällisempi yhteiskunta-analyysi puuttuu. Luulen, että nykyisessä sukupuolen moninaisuuden ja perinteisen valkoisen miehen ylivallan murentumisen ajassa kirja on monelle enemmän vieraannuttava kuin avuksi. Minun mielestäni kirjasta puuttuu juuri sitä sydämen sivistystä, jota se peräänkuuluttaa.
Murehtiessaan käytös- ja pukeutumisnormien murtumista Konstig sivuuttaa surutta monta vuosikymmentä monenlaista yhteiskunnallista, poliittista liikehdintää aina ay-liikkeestä ympäristöliikkeeseen ja femiminismin aaltoihin. Kuulemma maailma muuttui vasta sitten kun nämä hipit, ympäristöaktivistit ja ay-jyrät oppivat käyttäytymään kunnolla ja pukeutumaan oikein eikä siksi, että ne hipit, ympäristöaktivistit ja ay-jyrät ylipäätään järjestäytyivät yhdessä muuttamaan maailmaa.
Pikkuporvarillisuuden evankeliumin julistaja
Anna Kontula kirjoitti kirjassaan Pikkuporvarit (Into 2021) oikeastaan samasta asiasta, mutta tulokulma oli hyvin erilainen. Kritiikkini kirjasta löytyy Kulttuuritoimituksesta. Kontula kuvailee pikkuporvarillisuutta – kriittisesti avattuna juuri sitä mistä Konstig kirjoittaa – elämänasenteeksi, jossa järjestys ja asioiden oikealla paikalla oleminen on kanssaihmistä tärkeämpi asia ja hallinta on kaikki kaikessa, ”ylivakuuttamista ei tunneta eikä omaa ruumistaan ja käyttäytymistään voi koskaan koulia liian paljon”. Eikä tässä Kontulan mukaan ole muuten mitään vikaa, kukin tavallaan, mutta pikkuporvari ulottaa moraalikäsityksensä ja maailmankuvansa koskemaan kaikkia muitakin.
Pikkuporvari – tai ”hyvä tyyppi” – on tolkun ihminen siinä merkityksessä, jonka se termiä kohtaan kohdistetussa kritiikissä nopeasti sai. Tolkun ihminen vääntelee käsiään tuskaisena (ei tietenkään oikeasti vääntele, ainakaan muiden nähden, jotta ei näyttäisi hölmöltä!) ja voivottelee, että kun vain olisi ruokarukous luettu, syöty siististi haarukaa ja veistä oikein pidellen päivällinen, sanottu kiitos jälkikäteen ja oltu puhtaissa vaatteissa, ei maailmassa ongelmia olisi. Mikseivät kaikki vain voi käyttäytyä nätisti?
Ei mitään uutta auringon alla
Pdän tapanani aina välillä selailla pientä kirjasta Tee perhe-elämäsi onnelliseksi (Jehovan todistajat 1979). Se on toisaalta viihdyttävä, toisaalta nostalginen ja herättelee yhteiskuntatieteitä opiskelleessa valtavasti ajatuksia. Kirjasessa on itse asiassa ihan hyviä muistutuksia kuten se, että kannattaa tehdä vähän töitä sen eteen, että saa pidettyä yhteyden auki teini-ikäiseenkin lapseen samalla tukien hänen omaa kasvuaan ja ilmaisuaan. Ja niin edelleen. Perusajatus vain on se sama vanha konservatiivinen:
”Täysin toisenlainen henki on nykyään leviämässä kautta maailman. Näitä nykyisiä käsityksiä ovat muun muassa: ’Tee mitä haluat, ja anna toisten huolehtia itsestään.’ ’Älä yritä sanoa mikä on oikein ja väärin.'”
Tästä teoksen mukaan johtuvat avioerot, nuorisorikollisuus ja aikuisten moraalittomuus. Se julistaa riisutummin ja suoraviivaisemmin samaa entisaikain kunnollisuutta kuin Konstig teoksessaan. Kirjanen on hyvin tiukkaan uskomusjärjestelmään sitoutuneen porukan kirjoittamaa lähetyskäskyn mukaista käännytyskirjallisuutta. Konstigin missio on riisuttu jumalasta, mutta on muuten sama.
En ole poistamassa kaikkia käytössääntöjä, en kieltämässä niin sanottujen perinteisten arvojen arvostamista enkä tuhoamassa instituutioita. Konstigin kirja esimerkiksi selvensi minulle muutamia vähän epämääräiseksi jääneitä pukukoodikysymyksiä, joiden kanssa olen ollut joskus juhliin pukeutuessa vähän vaikeuksissa. Itseapuopas siis toimii!
Olenpahan vain varovasti ehdottamassa, että annetaan tilaa normeja muuttavalle yhteiskunnalliselle liikehdinnälle ja pidetään kiinni perinteistä enemmänkin kirsikat kakun päältä -periaatteella. Ehkä sitä katsetta voisi kääntää siihen, mitä haluamme tulevalta enemmän kuin siihen, mitä haluamme menneeltä? Ja ehkä sen palavan talon voisi sammuttaa vaikka päällä olisi Konstigia kauhistuttava t-paita printillä.
Pasi Huttunen
Olenhan minäkin kansanvalistusta tässä blogissa harrastanut. Tässä kahden tekstin mittainen käytöskouluni.
Käytöskoulu: Käyttäydy itse ja selitä lapselle miksi teet niin
Kommentit (0)