Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Kasvata itse omat ruokasienesi

22.04.2020

Pysy kotona, kasvata sieniä ja nauti herkullisista sieniruuista.

Viime keväänä Topi sai eräältä sieniharrastajalta pienen pussin osterivinokkaan rihmastoa. Hän laittoi sen kasvamaan olkipellettiin ja sai ensimmäisen satonsa kesällä. Sen jälkeen vinokasmopo onkin lähtenyt pahasti keulimaan.

Varo sienenkasvatuskärpäsen puremaa: se voi muuttaa elämäsi olennaisesti kiinnostavammaksi.

Vuosi sitten alkanut harrastus on mennyt siihen pisteeseen, että nyt järjestän sientenkasvattamisen kursseja ja kasvatan neljää eri sienilajia noin 40 ämpärissä, muussa astiassa ja pussissa kellariin rakentamassani pienessä sienimössä.

Sienten kasvattamisessa on monta puolta: se on hauskaa ja palkitsevaa, ja auttaa ymmärtämään, mistä ruoka tulee. Se nostaa ruokaomavaraisuuden astetta ja vahvistaa yes I can -fiilistä. Se on tulevaisuutta, se on fiksua kiertotaloutta, sillä sientenkasvatuksessa teollisuuden sivuvirroista ja biojätteestä voi jalostaa gourmet-ruokien raaka-ainetta.

Osterivinokkaat ovat maukkaita ja terveellisiä. Ja onhan se kiva syödä tuoreita sieniä ympäri vuoden. Ja bonus: vanhastaan tiedetään, että niitä syömällä voi päästä eroon kiusallisista syylistä ja niin vain kävi meilläkin, että osterivinokaskuuri (=joka päivä lisukkeena vinokaskastiketta) vei vuodenvaihteessa lapsilta syylät.

Mitä osterivinokkaan kasvattamiseen tarvitaan?

Ei paljoakaan.

1. Kasvatuspussi tai kannellinen ämpäri. Pusseja (mushroom growing bags) saa nettikaupoista, muoviämpäreitä ravintoloista ja tavaratalojen avajaisista.

2. Kasvatusalustaa (substrate), joka voi olla olkipellettiä, käytettyjä kahvinporoja, lehtipuun purua, koivupölli tai melkein mitä tahansa kasviperäistä ainesta, jossa on ligniiniä. Pellettejä saa Hankkijalta. Ne on puristettu liettualaisesta vehnän oljesta ja puristamisen yhteydessä lämpökäsitelty, mutta luomua ne eivät ole.

3. Kuumaa vettä työvälineiden ja kasvualustan steriloimiseen.

4. Ymppi (mushroom spawn) eli sienen alkuaines. Tätä saa tilattua internetitse esimerkiksi Helsieneltä ja monilta muilta sienifirmoilta.

5. Kauha tai iso lusikka, jolla ymppi sekoitetaan kasvualustaan.

6. Veitsi, jolla tehdään reiät ämpäriin.

7. Hengittävää teippiä, jolla reiät peitetään. 3M:n ruskea Micropore on mielestäni paras, sitä saa ainakin apteekista.

8. Suihkutuspullo itiöemien (eli yleiskielessä sienten) kostuttamiseen.

Näillä pääsee alkuun.

Missä osterivinokkaita voi kasvattaa?

Periaatteessa missä hyvänsä sisällä tai ulkona, missä vaihtuu ilma ja on sopiva lämpötila ja riittävä kosteus. Sieni kasvaa kokemukseni mukaan 12-25 asteessa, optimi taitaa olla 20 asteen tienoissa.

Siis vaikka keittiön pöydällä. Jos kasvatus sujuu oikein, mitään haju- tai muuta haittaa niistä ei muodostu. Jos vinokkaita kasvattaa ulkona, kannattaa varmuudeksi kasvattaa itiötöntä (=vähäitiöinen) tai luonnosta kesytettyä kantaa.

Sisällä ongelmaksi voi muodostua itiöpöly. Vanhemmiten itiöemät voivat tuottaa itiöitä miljoonittain tunnissa. Itiöt saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita, minkä vuoksi vinokkaita ei kannata suuressa määrin kasvattaa tiloissa, joissa oleskellaan pysyvästi. Itiöntuotantoa voi vähentää valitsemalla kasvatettavaksi itiötöntä kantaa, korjaamalla sadon hyvissä ajoin tai viemällä sienet ulos (jos ei ole pakkasta).

Toinen ongelma on sisäilman kuivuus. Osterivinokkaalle optimaalinen ilman suhteellinen kosteus on noin 80 %. Toisaalta itiöemät tarvitsevat ilmaa, joten niitä ei oikein voi sulkea ilmatiiviiseen telttaankaan.

Miten osterivinokasta kasvatetaan?

Tapoja on monia, mutta minä teen aika usein näin:

Pesen kädet. Sitten pesen viiden litran ämpärin, kannen ja tarvitsemani välineet kuumalla vedellä. Teen hedelmäveitsellä ämpäriin kaksi halkaisijaltaan sentin-puolentoista reikää aika ylös, toisen toiselle puolelle, toisen toiselle. Peitän reiät hengittävällä teipillä.

Kaadan ämpäriin kahdessa satsissa yhteensä reilun litran olkipellettiä ja valutan päälle noin 2,5 litraa kiehuvaa vettä. Tämän kasvualustan tulisi olla niin kosteaa, ettei seassa näy kuivia pellettejä. Toisaalta se ei saa olla niin märkää, että nyrkkiin puristaessa siitä valuu vettä. Tarvittaessa kasvualustaa voi sekoittaa kauhalla. Kasvualustaa on mielestäni sopiva määrä silloin, kun se täyttää noin 5/6 ämpäristä.

Suljen kannen tiiviisti ja annan ämpärin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Murennan ämpäriin ympin ja sekoitan sen huolellisesti. Käytän ymppiä noin 5 % kasvualustan tilavuudesta. Vähemmälläkin homma lähtee käyntiin, mutta vähän hitaammin. Kovin paljon enempää ei välttämättä kannata laittaa, koska ymppi ei ole ilmaista eikä lisäymppi jouduta kasvua.

Suljen kannen tiiviisti ja jätän ämpärin huoneenlämpöön hämärään paikkaan, jossa vaihtuu ilma.

Osterivinokkaita ämpäreissä ja ämpäreistä.

Yleensä 4-6 viikon kuluttua teippien alta alkaa puskea itiöemien alkuja. Tässä vaiheessa sienet tarvitsevat ilmaa, valoa ja kosteutta. Jos ilma on kuiva, suihkuttelen sieniä. Noin kuudentena päivänä korjaan sadon.

Olkipelletin lisäksi olen käyttänyt kasvualustana kahvinporoja ja koivupurua.

Ensimmäisen sadon jälkeen saadaan yleensä toinen sato. Sen jälkeen rihmaston voi pilkkoa ja jakaa uusiin kasvualustoihin. Tätä voi toistaa 4-5 kertaa ennen kuin sienirihmaston kasvu lopulta hyytyy.

Jos yhdestä ämpäristä saisi keskimäärin puolen kilon sadon sukupolvessa ja ämpärin jakaisi aina kymmeneen osaan, viides sukupolvi kasvaisi jo 10 000 ämpärissä ja antaisi 5000 kiloa satoa. Eli laskennallisesti yhdestä rihmastopussista voisi saada tuhansia kiloja sieniä.

Mitä vielä kannattaa tietää?

Kaikkein tärkeintä sientenkasvatuksessa on hygienia. Homeitiöitä on kaikkialla ilmassa ja niitä ei saisi päästä kovin paljon kasvualustaan. Siksi kansi pidetään suljettuna ja reiät teipattuina. Ämpäriin voi kurkata silloin tällöin, mutta ei nyt mielellään montaa kertaa päivässä. Onneksi osterivinokas on varsin nopeakasvuinen ja voittaa yleensä kilpailun elintilasta.

Netistä löytyy valtavasti tietoa sienten kasvattamisesta – suomeksi tosin melko niukasti. Helsienellä on hyvä videosarja kahvinporoissa kasvattamisesta, tässä sarjan ensimmäinen jakso. Myös muita suomenkielisiä videoita löytyy youtubesta. Jos teema enemmän kiinnostaa, kannattaa liittyä facebookin parhaaseen ryhmään, Sienten kotikasvatus Suomessa.

Sienten kasvattajalle on hyödyksi osata sekä englantia että amerikkalaisten käyttämät lämpötila-, paino-, pituus- ja pinta-alamitat. Onneksi aikamitat sentään on samat. Sentapaisilla hauilla kuin “how to grow oyster mushrooms” voi löytää hyviä sivuja ja videoita. Kannattaa myös selailla vaikkapa fb-ryhmää “Mushroom Growing“.

Entä mitä lysti maksaa? Alkuun pääsee muutamalla kympillä: ymppi 11 €, pellettisäkki 7 €, teippi 4 €, ämpärit varastosta ja – jos omia hommia sopii tässä yhteydessä vähän mainostaa – aloittelijoille suunniteltu sientenkasvattamisen verkkokurssi 15 €.

Sieniboxi pukkaa upeaa punaista vinokasta.

Osterivinokkaan lisäksi samaan tapaan voi kasvattaa muutamia muitakin lajeja. Yksi näistä on pinkki vinokas (Pleurotus djamor), jollaisia myy esimerkiksi tamperelainen Sieniboxi.

Suomessa yleisenä esiintyvää koivuvinokasta (Pleurotus pulmonarius) viljellään maailmalla. Lokakuisella puolukkaretkellä löysin koivuvinokasta Kohtiolahden Jaamankankaalta. Keräsin sienet talteen, tein niistä pahviympin ja laitoin ämpäriin olkipellettiin kasvamaan. Olin jo unohtanut koko koivuvinokkaan, kunnes tasan puoli vuotta myöhemmin sain ämpäristä sadon.

Koivuvinokas, jonka nimesin kannaksi “Jaamankangas I”.

Mitä ruokia vinokkaista?

Suhtaudun osterivinokkaaseen hieman samaan tapaan kuin kantarelliin, jota se suutuntumaltaan muistuttaa. Kypsennän molemmat lajit huolellisesti pannulla sipulin kanssa ja maustan perinteisesti suolalla ja pippurilla, mutta toisinaan myös itämaisilla mausteseoksilla. Osterivinokkaalle lorautan joskus soijakastiketta.

Osterivinokkaasta on tehty meidän taloudessa kastikkeita, piirakoita ja muhennoksia. Myös keittoa ja marinadia on testattu, mutta niissä ei toiminut niin hyvin.

Jos jäi tiedonjano, voit tulla mukaan Sieniapajan järjestämälle sientenkasvatuksen verkkokurssille, joita on tulossa lähiaikoina ainakin kolme. Tuolta kurssilta saat sientenkasvatuksessa tarvittavan perustietämyksen sekä yhteisön, jonka kanssa voi iloita onnistumisista ja oppia epäonnistumisista.

Sieniapaja muuten on pohjoiskarjalainen yritys (tarkemmin sanoen yritys olen minä, mutta monikon ensimmäisessä persoonassa) ja sillä on hieno logo. Instaan ja facebook-sivulle postailen kuvia ja juttuja tunnisteella @sieniapaja. Nettisivuilla yrityksen missiosta kerrotaan seuraavaa:

Työskentelemme sellaisen maailman puolesta, jossa mahdollisimman moni pääsisi haltioitumaan sieniapajan äärellä metsässä tai kotona. Teemme töitä sen eteen, että aiempaa useammat saisivat aiempaa useammin ravitsevaa ja maukasta sieniruokaa.

Tässä hengessä tämä postaus – toivottavasti näistä ohjeista on hyötyä ja iloa!

Haltioitumisiin,

Topi Linjama

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »