Hyppää sisältöön

Kaikilla meillä on näkymätön reppu – joillakin sen sisältö räjähtää sinne tänne vähän herkemmin kuin toisilla

Tuore lastenkirja Näkymätön reppu valottaa kauniisti herkän lapsen mielenmaisemaa.
Julkaistu
Teksti Pasi Huttunen
Kuvat Pasi Huttunen
Kaikilla meillä on näkymätön reppu – joillakin sen sisältö räjähtää sinne tänne vähän herkemmin kuin toisilla

Reppuun kertyy kaikenlaista ja koko ajan.

En usko, että ihminen tarvitsee mitään erityistä diagnoosia erityisherkkyydestä tai vastaavasta kyetäkseen samaistumaan Maria Viljan tuoreeseen lastenkirjaan Näkymätön reppu (Karisto 2022). Tarinassa Rosali kerää päivän mittaan kaikenlaisia aistimuksia, kokemuksia ja tunteita kunnes niitä lopulta on liikaa, eivätkä ne enää mahdu reppuun vaan räjähtävät sinne tänne.

Maria Vilja: Näkymätön reppu. Karisto 2022. 40 sivua.

Rosali poimii reppuun kaiken mitä hän näkee ja kuulee, haistaa, maistaa ja tuntee. Kaiken mikä ärsyttää ja mikä saa hymyilemään.

Metafora on ilmeinen, mutta osuva ja tehokas. Se välittää senkin tosiasian, että myös positiiviset tunteet ja ärsykkeet voivat kuormittaa. Liika on liikaa niissäkin. On tietysti hyvin yksilöllistä, mikä kenellekin on liikaa.

Vilja kirjoittaa kirjaan liittyvällä verkkosivustolla:

erityisherkkyys on käyttökelpoinen käsite kun halutaan ilmaista, että herkkyys piirteenä vaikuttaa voimakkaasti yksilön elämään ja toimintaan.

Hän myös jatkaa:

Lokeroiden voi antaa pysyä auki, herkkyyden ei tarvitse olla selvärajainen ilmiö. Herkkien joukossa on hyvin monenlaisia ihmisiä, taustoja ja kokemuksia.

Arviolta 15-20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä, mutta tavalla tai toisella taitaa meistä jokainen kantaa sitä näkymätöntä reppua.

Herkän lapsen kanssa yhdessä luettuna kirja saattaa osoittautua tärkeäksi ja arvokkaaksi. Se on hyvin kirjoitettu ja kauniisti, pehmein sävyin ja hellin, rauhallisin siveltimenvedoin kuvitettu.

Metaforana reppu on myös tietyllä tapaa lohdullinen, koska vaikka se ei tietenkään aina onnistu, repun voi aina välillä laskea selästään eikä sitä tarvitse aina pakata niin täyteen, että on hankalaa. Kirja viestii, että repun keventämiseen on keinoja ja välineitä.

Lastenkirjan tarina on sikälikin hyvin rakennettu, että henkilöiden kansallisuus tai etnisyys ei ole ilmeinen. Isäbloggaria tietysti ilahduttaa sekin, että se on juuri isä, jonka villapaidan uumenista Rosali hakee turvaa kun ärsykevyöry tulvii yli. Ja isälläkin on näkymätön reppu.

Kommentit (1)

Anu
15.9.2022 19:01
Kiitos, Pasi, tärkeästä tekstistä🥰 Kirjan tekijä, Maria Viljasta on tulossa juttu Lapsen Maailman seuraavaan numeroon🤗

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.