Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Laatuarkea isän kanssa

26.05.2017

Tämä postaus ampuu ohi kirjallisuusaiheen. Kirjoitan tämän silti, sillä en halua, että Kiikkuvan kirjapyllyn lukijoille välittyy väärä kuva meidän perheen arjesta.

Jos luulitte, että tässä perheessä äiti on se ensisijainen vanhempi, joka lukee lapsille iltasadut, käy lasten kanssa kirjastossa, nukuttaa ja huolehtii arkisista askareista, olette täysin väärässä. Ehei. Tässä perheessä perhevapaat on jaettu tarkasti. Keke on hoitanut lapsia ihan pienestä pitäen jopa pikkuisen enemmän kuin minä. Nykyäänkin juuri isä kuljettaa pojat päivittäin hoitoon, ruokkii, nukuttaa, pesee ja aikatauluttaa arjen. Ja joka viikko, kun isommat pojat ovat harrastuksissaan, Keke viettää Karhuntassun kanssa laatuarkea kirjastossa.

Ei laatuaikaa, vaan laatuarkea.

Keke ei ole ikinä käyttänyt sekuntiakaan pohtien, voisiko hän jäädä kotiin pienten lasten kanssa. Asiaa ei ole tarvinnut pohtia, koska vastaus on ollut meille molemmille itsestään selvä.

Tässä perheessä lapsilla on kaksi tasavertaista vanhempaa. Molemmat hoitavat oman puolikkaansa ja arvostavat toistensa vanhemmuuden tapoja. Olen päivittäin ylpeä siitä, että minun puolisoni tuntee lapsensa läpikotaisin. Hän on tietoisesti rakentanut syvän isäsuhteen. Kohdannut arjen raastavuuden kaikki muodot. Uhmat. Hellyyden.

Minun ei tarvitse selitellä Kekelle raskaita päiviä tai onnen hetkiä lasten kanssa. Hän ymmärtää ne selittelemättä.

Karhuntassun ja hänen parhaimman ystävänsä kotileikeissä äiti käy töissä ja isä hoitaa vauvoja kotona.

Lapsen Maailma -lehden bloggareista ainakin One Glass of Milk, please -blogin Annuska ja Saa tulla -blogin Mirja ovat postauksissaan käsitelleet isyyttä ja isän roolia perheessä. Ja koko Lapselliset miehet -blogin tarkoitus on sanoittaa miesten vanhemmuutta.

Ymmärrän, että jokaisessa perheessä on omanlaisensa erityinen elämäntilanne. Mutta sitä en ymmärrä, miten edelleen Suomessa miehet käyttävät vain alle 10% vanhempainvapaista. Tuo alle 10% on hävyttömän pieni luku, joka horjuttaa hälyttävästi sukupuolten välistä tasa-arvoa. Eikö meidän, jotka tiedostamme tilanteen, pitäisi ihan jo periaatteen vuoksi valita toisin?

Olen itse esimerkiksi imettänyt pitkään, eikä se ole estänyt Keken vanhempainvapaita. Keke on jopa koti-isänä kuljettanut lapsia työpaikalleni imetettäväksi.

Vastuun jakaminen ei aina ole ollut meille taloudellisesti tai henkilökohtaisten unelmien kannalta paras vaihtoehto. Se on ollut  tietoinen valinta. Tapa kohdata elämä.

Tästä blogista ja sen äitimäisestä näkökulmasta huolimatta meidän perheessä lapset siis lukevat ja kuluttavat kirjallisuutta erityisen paljon juuri isänsä kanssa. Samaan tapaan kuin he tekevät ihan kaikkea muutakin arkista isänsä kanssa. Joka ikinen päivä.

Miten tasa-arvo toteutuu teidän perheissä?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »