Saa tulla

Onko isällä hauskempaa?

20.04.2017

Mies oli juhlimassa varpajaisia, ensin miehet saunoivat ja suuntasivat sitten Tavastialle. Ilta oli aurinkoinen ja me Pepen kanssa teimme pitkän vaunulenkin. Tervetullut tapa olisi juhlia myös uutta äitiä, vauvakutsut voisi järjestää mielestäni ihan hyvin myös syntymän jälkeen.

Sanoin raskaana ollessani, että minä ”haudon” tämän lapsen ja sitten isä saa tehdä osansa. Ystäväni sanoi, että kyllä sinua vähän muuhunkin tarvitaan. Äidiksi tulo oli kehollista, alkaen raskaudesta, synnytyksen rasituksista ja niistä toipumisesta. En ole huomannut minun ja lapsen isän välillä suurta eroa siinä, miten suhtaudumme vauvaan. Mies oli ensimmäinen ihokontaktissa vauvaan ja meni lähes vuorokausi ennen kuin minä sain vauvan vierihoitoon. Alussa väsyneenä lapsen ääntelyt aiheuttivat minulle kehollisia sävähdyksiä suljettujen luomien alla, joten ne olisi ollut hyvin vaikea jättää huomiotta. Ilmeisesti herään yöllä myös hänen nälän merkkeihinsä, vaikka joskus aamulla en edes muista montako kertaa syötin vauvan. Viime yönä näytin nukkuvan miehen selälle keskisormea, kun hän vain nukkui eikä herännyt vaipanvaihtopyyntööni. Mutta sitten ajattelin järkevästi, että nukkukoon työviikon jälkeen, kun hän on nuhassakin ollut. Yhtenä yönä mies heräsi siihen, että vauva imeskeli hänen selkäänsä!! Suloista.

Aamuisin kun poika hymyilee virkeänä ja on juttutuulella, mies joutuu lähtemään töihin. Minä olen vielä aamukankea, iloinen juttelukin on työn takana ennen aamupalaa. Kun herään, jaksan jo leikitellä, laulella, sylitellä ja suukotella. Onneksi vauva viihtyy sitterissä minun aamupalan ajan! Töistä tultuaan mies oikein mielellään sylittelee ja juttelee vauvan kanssa. Usein myös yhteiset päiväunet onnistuvat.

Minun näkökulmasta miehellä on ollut rankkaa se, että töissä pitää jaksaa entiseen malliin vaikka hänkin totuttelee elämänmuutokseen siinä missä minäkin ja yöunien laatu on kärsinyt. Kuitenkin paljon hänen elämässään on jatkunut samaa rataa. Hän on voinut käydä liikkumassa yksin, osallistua bänditreeneihin, soittanut keikallakin ja käynyt jo työmatkalla ulkomailla. Huonona päivänä olin vähän kateellinen. Isäksi tuloon innokkaasti suhtautunut mies on usein lausunut ääneen tunteitaan siitä, että on ihanaa kun meillä on vauva. Siksi varmaan on ollut helpompi sietää myös ne havainnot, kuinka vauva imee huomion ja läheisyyden itseensä eikä sitä jää niin paljon aikuisten kesken jaettavaksi kuin aiemmin.

Minä kyselen innokkaasti kuulumisia työpäivän tehneeltä. Lounaspaikkoja, uusia työvaatteita, uusia ihmisiä ja tarinoita työelämästä. Huomaan että suurin osa minun ajatuksista liittyy siihen, mitä minä opin ja kelailen päivän aikana eli ajatuksia imetyksestä, vauvan kehityksestä, vauvan vaatekoon kasvusta ja sen sellaista pienen pientä. Mutta en allekirjoita sitä, etten osaisi muusta puhua. Muistan sitten, että läsnäoloni on arvokasta vauvalle. Vauva myös opettaa minua olemaan läsnä hetkessä. Hän hengittää pallean avulla syvään luonnostaan ja me aikuiset mm. joogassa yritämme opetella tätä taitoa uudestaan. Vauvan tarpeisiin vastaaminen on nyt minun päätyöni. Se tuntuu hyvältä, kun hän tyyntyy ja rauhoittuu syömään, on iloinen ja juttelee tai nukahtaa väsyneen itkun jälkeen syliini. Hän oppii tässä toistojen myötä olevansa ihana ja huolenpidon arvoinen. Me opimme vastaamaan hänen tarpeisiinsa, välillä se sujuu paremmin, välillä huonommin.

Mies arveli, että kyllä hän pääsee helpommalla ja ehkä äiti saa alussa syvemmän suhteen lapsen kanssa. Minä yritän olla vertailematta. Välillä tylsistyn, välillä aika menee todella nopeasti. Mosambikilainen kollega aloitti töissä vauvan ollessa kaksi kuukautta. Lastenhoitaja on sitten ollut päivän vauvan kanssa, isä ja äiti sekä isoäiti muun ajan. Kiintymyssuhteen kehittyminen on minun näkökulmastani tutustumista uuteen ihmiseen. Minä tiesin, että olen hitaasti lämpiävä. Alussa tunsin kyllä uteliaisuutta ja ihastelin vauvaa, halusin pitää hänestä huolta. Mikään äidinrakkauden hyökyaalto ei kuitenkaan vyörynyt ylitseni välittömästi. Myöhemmin eräänä iltana kuitenkin itkin ilosta, kun katsoin nukkuvaa vauvaa. Vauvan sylissä helliminen, hiusten nuuhkiminen ja suukottelu on juuri nyt ihanaa.

4 vastausta artikkeliin “Onko isällä hauskempaa?”

  1. Ilona sanoo:

    Ihanalta vaikuttaa! ❤ Sitä oppiikin kaikenlaista uutta itsestäänkin vanhemmuuden myötä.Voitaisiin joskus kohdata lenkkipolulla, joka näyttää niin tutulta 😊

    1. Mirja Hentilä sanoo:

      Kiitos Ilona! Onhan tämä hyvin lähtenyt alkuun. Juu, tämä on tosiaan sekä lapselle että vanhemmille oppimista. Hyvää kevään jatkoa ja olisi kyllä mukava kohdata lenkkipolulla! <3

  2. Tiina sanoo:

    Eikö isä voi hoitaa lasta töiden jälkeen niin, että sinäkin pääset ottamaan omaa aikaa? Meillä vauvaa hoiti kumpikin tasapuolisesti silloin kun oltiin kotona ja mies tuli töistä. Arkiyöt oli ainoita jolloin hoidin yöruokinnat pääsääntöisesti yksin. Viikonloppuisin vuorotellen niin, että kumpikin sai nukkua yhden ”täyden” yön. Vuorotellen käytiin myös juhlimassa silloin tällöin, itse ensimmäisen kerran 2 vko synnytyksen jälkeen. Mielestäni vastuun, läheisyyden ja vanhemmuuden voi jakaa aika lailla tasan, mikäli kumpikin vaan niin haluaa, eikä oleta sen kuuluvan hetkeäkään vain toiselle. Nyt meillä on taapero, jolle kummankin vanhemman huomio ja läsnäolo on yhtä tärkeää. Selkeää kiintymystä vain toiseen ei ole ollut missään vaiheessa juuri havaittavissa.

    1. Mirja Hentilä sanoo:

      Moi Tiina! Kiva kuulla, että teillä onnistuu vanhemmuuden jakaminen tasapuolisesti. Juuri tuo on tärkeää, että kummankin täytyy sitä haluta. Sen tärkeän kohdan unohdin kirjoittaa, että meillä mies vastaa ruoanlaitosta ja se helpottaa minua valtavasti! Ja juuri isä on ollut se, joka sanoi jo muutaman viikon kuluttua syntymästä, että nyt lähdet kävelylle itsekseen. Hän on myös vienyt vauvaa vaunulenkeille. Vaikka minä ennen vauvaa olin juuri tarkka tästä, että yritetään jakaa tasan, olenkin ollut yllättävän hidas tekemään irtiottoja. Imetys on ollut tässä se vauvan ja minut yhdistävä liima. Vauva on kasvanut hyvin, eikä hän enää syö niin tiheästi. Reilun viikon ajan olemme syöttäneet vauvaa päivittäin myös pullosta, mikä mahdollistaa paremmin sen, että isä ja muutkin hoitavat häntä. Se on ehkä ollut syy tässä, ettei ihan ”tasajakoon” ole päästy. Tuosta öiden jakamisesta olen kuullut hyvää muiltakin perheiltä, se on reilu tapa! Kiitos kommentista ja kivaa toukokuuta sinulle ja perheellesi! -Mirja

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *