Vammaisen naisen äitiys on vaikea asia läheisillekin
Työ muuttuu, perhe muuttuu ja isyys muuttuu – mutta äitiys pysyy. Äitiyttä ei pidetä enää naisen elämän ainoana tai edes päätarkoituksena, mutta jos nainen päättää äidiksi ryhtyä, vaatimukset ovat kovat.
Fyysisesti vammaisia naisia on vaikea sovittaa äitiyden ankaraan muottiin. Vammaisten naisten äitiyttä tutkineen Anita Lappeteläisen mukaan heidät on helpompi nähdä puolisoistaan, sosiaalipalveluista ja jopa omista lapsistaan riippuvaisina hoivan vastaanottajina kuin hoivan antajina.
Tutkija yllättyi erityisesti läheisten kielteisten asenteiden yleisyydestä ja voimakkuudesta: vanhempien voi olla hyvin vaikea nähdä vammaista tytärtään äitinä. Oman äidin tai sisarusten nuiva suhtautuminen sai vammaisen naisen tuntemaan itsensä sukupuolettomaksi. Moni heistä salasi raskautensa lähisukulaisiltaankin.
Lappeteläisen väitöstutkimuksen aineistona olivat kuudentoista fyysisesti vammaisen äidin haastattelut. Ensimmäisen ja toisen osatutkimuksen yhdestätoista äidistä viidellä fyysinen vamma oli niin lievä, että se vaikutti jokapäiväiseen elämään vain vähän. Kuudella vamma vaikeutti liikkumista merkittävästi.
Väitöksen kolmanteen osatutkimukseen Lappeteläinen haastatteli viittä lasten syntymän jälkeen vammautunutta äitiä. Vamma vaikeutti näiden naisten elämää siinä määrin, että he kaikki olivat työkyvyttömyyseläkkeellä.
Lääkäreiden ja terveydenhoitajien kielteiset asenteet olivat yleinen aihe naisten kertomuksissa. Lääkäri- ja neuvolakäyntejä arasteltiin, koska pelättiin, että tuen sijaan käynnistä jää käteen vain lisää epäilyksiä ja epävarmuutta omasta selviytymisestä.
Eräs äiti kertoi, kuinka neuvolakontrollissa oletettiin ilman muuta, että hänen kohdallaan on kyse vahinkoraskaudesta, ja että hän tuli hakemaan raskaudenkeskeytystä. Tästä ei kuitenkaan ollut kysymys.
Lasten syntymän jälkeen onnettomuudessa tai sairauden seurauksena vammautuneet äidit pelkäsivät erityisesti tunnesuhteen katkeamista: tuleeko lasten hoitajasta omaa äitiä tärkeämpi pitkien hoitojaksojen aikana? Yksi tutkimuksessa mukana olleista naisista kuvailee tunteitaan näin:
”Mä olin jopa sille kummitädille mustasukkanen siitä, että hän sai olla mun lasten kanssa ja hoitaa niitä. … Sitten kauheesti mä yritin hälle, kun hän oli pieni, niin lauleskella niitä lauluja, että mä olisin jotenkin saanu sen yhteyden saman mikä oli. Kun en mä voinu pitää sylissä enkä mitään.”
Äitiys kiskoi onnettomuudessa vakavasti vammautuneen naisen takaisin elämään. Lapsen ei kuitenkaan haluttu olevan ainoa elämässä kiinni pitävä asia.
”Toisaalta se on lapselle kauheen suuri taakka, jos lapsi on vaan se, joka pitää mut elämässä kiinni. Täytyyhän mun haluta elää ittenikin takia.”
Lappeteläisen väitös Fyysisesti vammaisten naisten kertomukset äitiydestä: äitiysidentiteetin rakentumisen jännitteitä tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa huhtikuussa.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Hanna Heinonen, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)