Hyppää sisältöön

Syöpä ja usko

Syöpään sairastuminen nuorella iällä muuttaa kokemusta elämän tasapainosta ja tapaa, jolla nuori suhtautuu tulevaisuuteensa. Sairausprosessin alkupuolella nuori alkaa kysyä eksistentiaalisia kysymyksiä: Miksi minä? Mitä olen tehnyt väärin? Miksi Jumala sallii tällaista?
Julkaistu
Teksti Antti Vanas
Kuvat StockSnap
Syöpä ja usko

Suvi-Maria Saarelainen tarkastelee teologian väitöksessään uskonnon ja maailmankuvan merkitystä syöpään sairastuneiden nuorten aikuisten selviytymisprosessissa. Aineistona olivat 16 nuorelta aikuiselta kerätyt elämäkerralliset haastattelut ja elämänpuupiirokset.

Monet tutkimukseen osallistuneista kokivat syövän vieneen elämältä merkityksen. Menetystä seurasi merkityksen etsimisen ja palauttamisen prosessi, johon uskonnollisuus loi toivoa.

Parantuessa uskonnollisuus siirtyi usein taka-alalle.

Sairastuminen ja hoidot aktivoivat pohtimaan elämäntapoja, arvoja ja omaa identiteettiä. Hoitojen aikana henkilökohtainen uskonnollisuus ja henkisyys toivat turvaa ja lohtua. Ajan kuluessa uskonnollisuus siirtyi kuitenkin usein taka-alalle.

Moni tutkimukseen osallistuja koki sairauden vahvistaneen ihmissuhteiden merkitystä. Moni koki myös löytäneensä vahvemmin oman identiteettinsä.

Syöpä siis otti, mutta myös antoi. Saarelaisen mukaan olisi kuitenkin väärin sanoa, että kaikki löytävät syöpään sairastumiselleen jonkin mielen tai merkityksen.

Nuoren syöpään sairastuneen aikuisen elämässä toivon ja epätoivon vuoksi ja luode voivat seurata toisiaan vuosien ajan. Yksilöllisen kohtaamisen kautta nuorta on mahdollista tukea syöpähoitojen aikana ja pitkäaikaisesti vielä hoitojen päätyttyäkin.

>Suvi-Maria Saarelainen: Meaningful life with(out) cancer – Coping narratives of emerging finnish adults. Helsingin yliopisto 2017.

Lue painetusta lehdestä loput Tutkittua tietoa -artikkelit Demokratia ok mutta muukin käy ja Kaksi kieltä, yksi ajatus!