Nuorten usko tulevaisuuteen horjuu – sen vahvistaminen on jokaisen aikuisen vastuulla

Hieman faktoja alkuun: Yhä harvempi nuori uskoo, että tulevaisuus on nykyisyyttä parempi. Tulevaisuutta odottaa innokkaasti 29 ­prosenttia nuorista, kun vuonna 2023 luku oli Sitran tulevaisuusbarometrissä seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi.

Tulevaisuutta pelkäävien osuus on hieman pienentynyt kuuteen prosenttiin. ­Suomen tulevaisuuden suhteen nuorten näkemykset ovat kuitenkin heikentyneet rajusti muutamassa vuodessa, ja ihmiskunnan tulevaisuuden näkee nykyistä synkempänä lähes puolet Tulevaisuusbarometrin 15–24-vuotiaista vastaajista.

Nuorten tulevaisuususkoa on selvitetty eri tutkimuksissa, mutta syvällinen kokonaiskuva puuttuu. Varmuudella voidaan ­kuitenkin sanoa, että tulevaisuususko on vähintäänkin kolhiintunut. Syitä siihen on useita, sanoo Nuorisotutkimusseuran tutkija ­­­­Tomi Kiilakoski.

– Nuoret olivat pandemia-ajan maksajina. Jo ennen koronaa epävarmuus oli alkanut kasvaa monissa nuorille keskeisissä elämänpiireissä, kuten opiskelussa ja työelämässä, ystävyyssuhteissa, talouden- ja maailman­tilanteessa sekä ympäristössä.

Kiilakoski määrittelee tulevaisuususkon sisäistettynä näkemyksenä, jossa tulevaisuus hahmottuu optimismin ja toivon kautta. Tämä voi kohdistua sekä itseen että ­maailmaan. Ennakoinnin asiantuntija Otto Tähkäpää Sitrasta lisää mukaan kokemuksen siitä, voimmeko yksilöinä, yhdessä tai yhteiskuntana vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu.

– Jos ajatellaan vaikka ilmastonmuutosta, nykytilanteessa olisi hullua suhtautua siihen optimistisesti. Oleellista on säilyttää usko siihen, että ilmastonmuutosta voidaan hillitä ja lopulta kääntää kehitys parempaan.

Otto Tähkäpää kuvaa nuorten tulevaisuususkoa yhteiskunnan ilmapuntariksi.

– Se kertoo aika hyvin, miten edelliset sukupolvet ovat onnistuneet. Nyt johtopäätös on se, että eivät ehkä kauhean hyvin. Viime vuosien tapahtumat näyttävät vaikuttaneen erityisesti juuri nuorten tulevaisuususkoon.

”Nuorten tulevaisuususko on yhteiskunnan ilmapuntari. Se kertoo, miten aiemmat sukupolvet ovat onnistuneet.”

Tulevaisuususkon heikkenemisellä on merkittäviä vaikutuksia. Syntyvyys laskee, kun oma ja maapallon tulevaisuus näyttää epävarmalta. Motivaatio hankkia korkeakoulututkinto heikkenee, jos näkymää työllistymismahdollisuuksiin ei ole. Seurauksista kärsivät sekä yksilöt että yhteiskunta.

– Tulevaisuususko on inhimillisen hyvinvoinnin kivijalka. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi syrjäytyneitä nuoria yhdistää se, että heille tulevaisuus näyttäytyy synkkänä ja usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on olematon.

Tähkäpää vertaa nuorten ajattelua yritysmaailmaan. Jos uskoa tulevaisuuteen ei ole, investoinnit, ideat ja kasvaminen lakkaa.

Mikä siis neuvoksi? Tomi Kiilakoski ­kiinnittäisi huomiota kaveritaitojen ja vertaissuhteiden vahvistamiseen. Nuorten toimintaa niin yhteiskunnassa kuin oma­ehtoisestikin pitäisi tukea.

Sekä Kiilakoski että Tähkäpää nostavat esiin nuorten osallisuuden. Nuorten pitäisi päästä vaikuttamaan asioihin ­konsultaatio-osallisuutta laajemmin.

Nuoria pitäisi kuulemisen lisäksi myös kuunnella. Yhteiskunnan tasolla pitäisi kehittää rakenteita ja ylisukupolvista päätöksentekoa, joka huomioi demokratiavajeen, jota väestön ikääntyminen entisestään pahentaa, Tähkäpää pohtii.

Tällä hetkellä moni nuori kokee sukupolvien välistä epäoikeudenmukaisuutta. Siinä missä 50-luvun nuori sai kokea hyvinvointivaltion rakentamisen ja talouskasvun ajan, nykynuori ei luota siihen, että yhteiskunta auttaa vaikeiden aikojen yli.

– Yhteiskunta ja hyvinvointi on ikään kuin ostettu taloudellisella ja ekologisella velalla. Nyt lasku kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti jää nuorten maksettavaksi.

Aiemmille sukupolville esimerkiksi omistusasunto, vakituinen työpaikka tai elinkelpoinen planeetta ovat näyttäytyneet itsestäänselvyyksinä. Nuoret ovat menettämässä uskonsa siihen, että voisivat ikinä saavuttaa näitä asioita.

Tulevaisuutta odottaa innokkaasti 29 ­prosenttia nuorista, kun vuonna 2023 luku oli Sitran tulevaisuusbarometrissä seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi.

Kyse on yhteiskunnallisesta ja yhteisestä ongelmasta, joka ei ole nuorten vika eikä ratkea pelkästään yksilötasolla.

Tärkein toimenpide on, että me aikuiset päätöksillämme ja valinnoillamme rakennamme tulevaisuutta, johon nuoret haluavat ja voivat uskoa. Meillä on paljon perusasioita, jotka pitää laittaa kuntoon, kuten mielenterveyskriisi ja lapsiperheköyhyys. Nuorten pitäisi myös esimerkiksi saada helpommin kesätöitä ja päästä sitä kautta kiinnittymään yhteiskuntaan.

Meistä jokainen voi valita, miten puhuu tulevaisuudesta, Tähkäpää muistuttaa. Suhtautuuko nuorten hätään planeetan tulevaisuudesta naureskellen vai heitä kuunnellen? Syyllistääkö nuoria siitä, että he eivät perusta perhettä? Suhtautuuko väheksyen nuoriin, joiden mielenterveys horjuu epä­varmuuksien edessä?

Tulevaisuudesta kannattaa puhua ­lasten ja nuorten kanssa. Tutkimusten mukaan se vähentää siihen liittyvää pelkoa ja epävarmuutta. Se ei poista ongelmia, mutta antaa hallinnan tunnetta.

– Yhteiskunnallinen keskustelu ­Suomessa on viimeiset 15 vuotta ollut ­synkkää ja näköalatonta. Olemme aika tehokkaasti sillä ruokkineet kriisitietoisuutta ja voimattomuutta. Jokainen aikuinen voi tässä katsoa peiliin.

Maailman uudistaminen vaatii uskoa mahdollisuuksiin, Tomi Kiilakoski muistuttaa.

– Tämän lisäksi yksilötasolla kyse on rohkeudesta omaan hyvään elämään.

Pojat uskovat tyttöjä enemmän voivansa vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa

Kouluterveyskyselyllä on seurattu lasten ja nuorten hyvinvointia Suomessa vuodesta 1996 lähtien. Nykyisin mukana on oppilaita neljänneltä luokalta toiselle asteelle. Sähköinen kyselylomake on anonyymi ja osallistuminen on oppilaille vapaaehtoista, kertoo vastaava tutkija Jenni Helenius Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Tuoreimman kyselyn tulokset julkaistiin syyskuussa. Lukiolaistyttöjen ahdistusoireilu näyttää olevan pienessä laskussa, vaikka kokonaiskuvassa ahdistuneisuus ei ole juurikaan vähentynyt.

– Perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisista sekä lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä joka kolmas kokee edelleen kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Hieman aiempaa suurempi osuus oppilaista kuitenkin kokee terveytensä hyväksi ja aiempaa pienempi osuus tuntee itsensä yksinäiseksi.

Vuoden 2025 Kouluterveyskyselyssä kysyttiin ensimmäistä kertaa mielipidettä väitteeseen “voin vaikuttaa siihen, millainen omasta tulevaisuudestani tulee”. 8.–9.-luokkalaisista ja toisella asteella opiskelevista pojista samaa mieltä väittämän kanssa oli noin 80 prosenttia ja tytöistä noin 70 prosenttia.

Mielenterveyttä tukevat arkiset asiat ovat kehittyneet. 8. ja 9. luokan oppilaista noin 70 prosenttia kokee voivansa keskustella asioistaan vanhempiensa kanssa usein tai melko usein. Vielä vuosituhanteen vaihteessa vastaava luku oli noin 40.

Korjattavaa on erityisesti nuorten elintapojen osalta. Alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat nuorten keskuudessa vähentyneet, mutta nikotiinipussien käyttö on lisääntynyt merkittävästi.

– Vain noin 13 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista syö aamupalan, liikkuu tunnin päivässä ja nukkuu kahdeksan tuntia. Yli 80 prosentilla nämä kaikki kolme asiaa eivät siis toteudu.

Heleniuksen mukaan nuori ei välttämättä itse rajaa ruutuaikaansa tai mene ajoissa nukkumaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tukea. Pitkään kestävä univaje taas voi vaikeuttaa jaksamista koulupäivän aikana ja lisätä ahdistusta tai levottomuutta.

 

Teksti: Venla Seuri