Lastensuojelun onnistumiset kiinnostavat ihmisiä

Lastensuojelu ei ole rikki, mutta tapa, jolla siitä puhutaan, on todella rikki.

Tätä mieltä on Helsingin kaupungin lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijä Hannaleena Immonen, 52, jolle myönnettiin Lastensuojelun viestinnällinen teko -palkinto lokakuussa.

Perustelujen mukaan Immonen on tuonut koskettavasti ja rakentavasti esille lastensuojelun arkea sekä lapsen ääntä ja vaikuttanut näin positiivisesti lastensuojelun julkisuuskuvaan.

”Ajoittain kysytään, miksi haluan tehdä lastensuojelutyötä. Usein hiljenen kaikesta siitä viisaudesta, mitä saan lapsilta ja nuorilta oppia. Sitäkin enemmän mykistyn sellaisen välittämisen ja sisukkuuden äärellä, mitä lapsen ja vanhemman välillä vaikeuksistaan huolimatta näen.”

”Jos en tekisi sosiaalityötä, olisin monta lapsen halausta köyhempi.”

Immosella on tapana kuvata Viestipalvelu X:n (ent. Twitter) postauksissaan (@Hannimonninen), millaisia kohtaamisia hänellä on ollut asiakkaidensa – perheiden, nuorten, lasten – kanssa. Vaikka asioista voi puhua vain ilmiötasolla, hänen päivityksissään on aina suurta lämpöä.

– Someääneni on täysin rehellinen. Siinä ei ole mitään päälle liimattua tai teennäistä. Mulla vaan usein on tosi kiitollinen mieli, kun teen tätä työtä. Olen ihminen, joka on innostunut työstään.

”Jos en tekisi sosiaalityötä, olisin monta lapsen halausta köyhempi. Hiuksissani olisi harvemmin erilaisia ruokia. Korvissani ei kaikuisi ilon nauru tai surun itku, eikä poskiani pitkin valuisi omat tai toisen kyyneleet. En muuksi vaihtaisi.”

Kohtalokkaat voileivät

Hannaleena Immosesta teki suositun eräs voileipäaiheinen somepäivitys. Oli koulunpäättäjäisperjantai vuonna 2022, ja Immonen oli valmistautumassa sosiaali- ja kriisipäivystyksen keikkavuoroonsa. Hän päätti jakaa Twitterissä muiston eräästä vuosien takaisesta tilanteesta, jossa nuori lähti päättäjäisbileistä ajoissa kotiin, koska tiesi, että häntä odottaisivat siellä äidin laittamat voileivät.

Twiitti, johon kuului neljä osaa, lähti kierroksille. Se sai yhteensä noin 270 000 näyttökertaa.

”Voileipämutsi on päällikkö”, yleisö intoili.

– Reaktio oli mieletön. Puhelimeni meni tilttiin, koska sain niin paljon ilmoituksia.

Viikonlopun aikana Immosen seuraajamäärä kasvoi monella sadalla. Hän ei vieläkään osaa sanoa, miksi twiitti oli niin suosittu. Mutta sen hän on huomannut, että ihmisiä kiinnostaa arkinen hyvä.

Toinen merkittävä käännekohta someuralla oli toissatalvi, jolloin Immonen aloitti nykyisessä työssään Itäkadun perhekeskuksessa.

– Ymmärsin aika nopeasti, että minulla oli ollut väärä kuva suunnitelmallisesta lastensuojelutyöstä. Minäkin olin mennyt siihen lankaan, että olin ottanut todesta median luoman, epäkohtakeskeisen kuvan lastensuojelun arjesta.

Immonen tajusi kuvitelleensa, että uusi työ olisi raskasta vääntöä aamusta iltaan. Nyt hän huomasikin, että yleisvire olikin yhteistyön tekeminen. Vanhemmat olivat tosi sitoutuneita työskentelyyn. Parasta olivat kuitenkin kohtaamiset nuorten ja lasten kanssa. Huipputyyppejä kaikki, Immonen ajatteli heistä.

– Jossain kohtaa aloin tunnistaa, että sisälläni kasvoi pakahduttava tunne siitä, että mulla on niin paljon sanottavaa lastensuojelusta. Halusin kertoa siitä kaikesta hyvästä, jota kohtasin joka päivä kentällä.

Immonen alkoi tehdä ammatillista somea määrätietoisemmin kuin ennen. Hän tunsi haluavansa muuttaa ihmisten käsityksiä lastensuojelusta.

Olemme vastuussa asiakkaillemme

Kun Hannaleena Immosta pyydetään puhujaksi somekoulutuksiin, hänen pääviestinsä on: ”Meillä kaikilla sosiaalihuollon ammattihenkilöillä on iso vastuu siitä, miten me puhumme työstämme.”

– Näen, että olemme vastuussa asiakkaillemme. He ansaitsevat sen, että häpeä hälvenisi lastensuojelun ympäriltä. On aina vahvuus ottaa apua vastaan.

”Mitä, etkö näe lastensuojelun epäkohtia?” joku kollegoista voi kysyä.

Immonen vastaa, että totta kai hän näkee. Kyllä hänkin tietää, että sosiaalityöntekijöitä on liian vähän ja että ihmisten vaihtuvuus on suurta. Mutta eikö suuren yleisön kuuluisi saada tietää myös se, missä kaikessa lastensuojelussa onnistutaan? Eikö esimerkiksi sen kuuluisi tulla kaikkien tietoon, että asiakkuuksia voidaan usein lopettaa? Näitä kysymyksiä Immonen haastaa miettimään.

”Suuren yleisön kuuluisi saada tietää, missä kaikessa lastensuojelu onnistuu.”

– En usko yksipuoliseen epäkohtien vyöryttämiseen. Jos sillä olisi saatu korjattua niin sanottu rikkinäinen lastensuojelu, asia olisi jo tapahtunut – niin paljon negatiivista puhetta on ollut. Siksi ajattelen, että nyt kannattaisi kokeilla jotain muuta.’

Sosiaalityö on rinnalla kulkemista

”Suorittaminen on vihonviimeinen asia, minkä voi yhdistää tähän hienoon vuorovaikutustyöhön. Olen töissä toisen ihmisen elämässä, ja nöyrin ajatuksin kohtaan lukuisia ihmisiä erilaisine sosiaalisten ilmiöiden haasteineen.”

Parhaat postausideat tulevat usein aikaisin aamulla tai keskellä yötä. Hannaleena Immosen yöpöydällä on aina post-it-lappuja sen varalta, että hän saa idean.

Yhtenä yönä viime maaliskuussa hän suunnitteli videon someensa. Herättyään aamuyöllä hän veti toppahousut yöpuvun päälle ja lähti siltä istumalta toteuttamaan videotaan Kallion Piritorin (oik. Helsingin Vaasanaukio) liepeille. Hän kuvasi katuja ja niiltä löytämiään merkkejä erilaisista sosiaalisista ilmiöistä – tupakantumppeja, rytättyjä pahvisia kahvimukeja, istumapainaumia lumisella puistonpenkillä, parittomia kenkiä – ja pohti samalla ääneen, että elämässä voi päätyä autettavan tai auttajan rooliin.

– Elämä on tapahtumien sarja. Koskaan ei voi tietää, miten se menee. Näin minä ajattelen, ja tämä ajatus on yksi mun peruslähtökohtani siinä, miten teen tätä työtä.

”Elämä osuu omalla tavallaan meistä jokaiseen ja avun vastaanottaminen on merkki vahvuudesta. Muistetaanhan olla armollisia toisillemme!”

Immonen sanoo, että hänestä sosiaalityö on rinnalla kulkemista. Hän ei koskaan ajattele asiakkaistaan, että ”mulle ei voisi käydä noin”. Sen sijaan hän viestii vanhemmille arvostavansa heitä, ja näkee selvästi heidän ja lapsen välisen rakkauden.

Vastaus jokaiseen viestiin

Hannaleena Immonen on huomannut, ettei somessa voi olla vain puolittain. Jos haluaa säilyttää näkyvyyden, jonka on jo saavuttanut (Immosella on lähes 5 500 seuraajaa), pitää olla aktiivinen ja hyväksyä se, että työ ottaa oman aikansa. Hän käyttää ammatilliseen someen noin neljä tuntia päivässä ja pitää yhden päivän viikossa vapaata.

Kollegat kysyvät usein, palautuuko Immonen työstään, kun miettii päivän asioita aina myös iltaisin. Silloin hän vastaa, että pikemminkin asia on toisin päin: kirjoittaminen auttaa työssä jaksamisessa.

– Mulle tulee aina hirvittävän puhdistunut olo, kun saan sanottua sen, minkä halusin. Musta tuntuu, että pystyn hengittämään paremmin.

Someen budjetoiduista tunneista varsinainen postaaminen vie vain vähän aikaa. Leijonanosan haukkaa muiden seuraaminen ja viesteihin vastaaminen. Immoselle on kunnia-asia vastata jokaiseen saamaansa viestiin. Hänestä se todistaa myös sitä, että viranomaiset ovat helposti lähestyttäviä. Sillä ei ole merkitystä, kirjoittaako ihminen hänelle omalla nimellään vai nimimerkillä.

– Saan ihania yksityisviestejä ihmisiltä. Moni haluaa kertoa esimerkiksi omista kokemuksistaan lastensuojelun asiakkaana.

Sama läsnäolon periaate on voimassa myös omassa viestinnässä työpäivien aikana. Immoselta saa aina nopeasti vastauksen.

– Jos saan viestin esimerkiksi nuorelta tai vanhemmalta, vastaan mahdollisimman pian. Vähintäänkin kirjoitan, että palaan asiaan. Se on minusta reilua. Silloin asiakas tietää, että olen rekisteröinyt hänen asiansa, vaikka minulla juuri siinä kohtaa olisi kiire.

Lihavoidut lainaukset ovat Hannaleena Immosen twiittejä.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Hannaleena Immonen kertoo pohtineensa välillä, että jättäisi X:n, mutta sitten vastuuntunto ja motivaatio puhua lastensuojelusta saavat hänet aina pyörtämään idean: jos hän vetäytyisi, vihapuhetta mahtuisi aina vaan enemmän.

Hieno palkinto!

Lastensuojelun viestinnällinen teko -palkinnon tarkoituksena on kannustaa lastensuojelun asiakkaita ja ammattilaisia viestimään lastensuojelusta avoimesti. Se myönnetään henkilölle tai tiimille, joka viestii lastensuojelusta raikkaasti, inhimillisesti ja mielikuvia uudistaen ja lisää viestinnän keinoin ymmärrystä lastensuojelusta.

Tänä vuonna painotettiin erityisesti tekoja, jotka auttavat saamaan lasten, nuorten ja perheiden äänen kuuluviin ja lisäävän näin heidän vaikutusmahdollisuuksiaan.

Palkinnon saaja voi olla lastensuojelun asiakkaana ollut tai oleva nuori tai vanhempi tai lastensuojelun ammattilainen.

Lastensuojelun Keskusliitto (www.lskl.fi) myönsi palkinnon Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä® lokakuussa Logomossa, Turussa (lastensuojelupaivat.fi).

Vuonna 2021 palkinnon saivat TikTok-sossut eli Maija Haapala ja Camilla Jokela (www.lskl.fi).

He kuvaavat TikTokissa tilillään @Sossut raikkaasti, avoimesti ja ennakkoluuloja hälventäen sitä, mitä lastensuojelu tekee ja antavat kasvot heille, jotka sitä tekevät. Haapala ja Jokela saivat syyskuussa valtion tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.