Kirjailijasisarukset löysivät toisensa uudelleen aikuisina

Lapsen uimakoulupäivä voisi olla ihan tavallinen perjantai, mutta lastenkirjailija Vesa-Matti Toivonen, 46, näkee siinä mahdollisuuden ”lapsuushetkeen” eli tapahtumaan, jonka hänen poikansa pystyisi palauttamaan mieleensä vielä aikuisenakin.

Siksi uimakoulupäivä kannattaa tehdä pitkällä kaavalla ja huolehtia siitä, että tunnelma on hyväntuulinen ja kiireetön. Uimisen jälkeen isälle ja pojalle on muodostunut rutiiniksi hakea hampurilaiset ja syödä ne kotona sohvalla iltaohjelman pyöriessä telkkarissa.

Isä nauttii, kun hän tunnistaa tyytyväisyyden pienessä eskarilaisessaan.

– Reflektoin kolmikymppisenä lapsuuttani ja mieleeni nousi hetkiä, joissa olin uppoutuneena johonkin ja mieleni oli iloinen ja onnellinen.

Toivonen ymmärsi, että on olemassa lapsen onni, joka on vähän eri asia kuin aikuisen onni. Lapsena onni on pyyteetöntä hetkessä olemista ja siihen liittyy usein touhuamista. Siksi hän haluaa luoda perheensä arkeen hetkiä, joissa on uppoutumista ja lämpöä. Hänestä ne hetket luovat ihmisen sisäistä persoonaa. Niistä lapsi kasvaa ja niistä ponnistaa.

Sama ajatus kantaa myös Toivosen työtä kirjailijana: kirja voi olla väline, jolla lapsi saavuttaa onnellisen ja iloisen tilan. Se on onnistunut, jos saa lapsen unohtamaan ulkoisen maailman.

Uuden teoksensa Varo viruksia, Listamestari! Toivonen kirjoitti siskonsa Tiina Kristofferssonin, 49, kanssa.

– Lastenkirjailijoilta aina kysytään, että mistä teemoista meidän mielestämme lapsille pitäisi kirjoittaa. Tärkeämpää meidän mielestämme on kuitenkin se, minkälaiseen tunnelmaan kirjan kanssa pääsee, sisko kiteyttää.

Kirjasarja sijoittuu Etu-Töölöön Helsinkiin. Sen päähenkilö Elias asustelee äitinsä kanssa, käy koronan vuoksia etäkoulua ja joutuu huvittaviin tilanteisiin naapurissa asuvan vanhan mummon kanssa. Kristofferssonin perheen etutöölöläinen kerrostalo voisi olla Eliaksen kotitalo.

Lapsuushetki mökillä

Edellisenä viikonloppuna Tiina ja Vesa-Matti eli Vesku sekä Tiinan 11-vuotias ja Veskun 6-vuotias lapsi ovat olleet yhdessä mökillä ja todistaneet yhtä ”lapsuushetkeä”. Mökillä järjestettiin aarteenetsintä. Seremoniamestari Vesku antoi lasten nauttia sydämensä kyllyydestä jahdin jännityksestä ja heittäytyi itsekin täysillä mukaan. Serkukset olivat tyytyväinen yleisö.

– En tiedä ketään toista aikuista, joka jaksaisi leikkiä niin kuin Vesku.

– Mulle ei ole mikään ongelma tarttua lasten leikkiinkutsuun.

Paitsi että leikin kautta voi löytää yhteyttä lasten kanssa, leikki antaa Veskusta myös mahdollisuuden muistaa omaa sisäistä maailmaansa pienenä. Hän uskoo sisäisen lapsen säilymisen tärkeyteen.

Sisko on samaa mieltä:

– Joo, allekirjoitan tuon. Me molemmat tunnustamme lapsuuden merkityksen aikuisuudessa. Se tuli meille niin selväksi jo lapsena.

Äidin masennus oli käännekohta

Sisarukset viettivät lapsuutensa Salossa. Perheeseen kuului insinööri-isä ja lastenhoitajaäiti. Koti oli duunariperheiden kansoittamassa Ollikkalassa, kaupungin tunnetuimmassa betonilähiössä.

Isoksi käännekohdaksi muodostui äidin sairastuminen masennukseen. Vesku oli vasta taapero, mutta Tiinalla on muistoja ajasta, kun äiti joutui joksikin aikaa sairaalaan. Vanhemmat kertoivat kuitenkin koko ajan Tiinalle, mikä äidin sairaus oli. He kertoivat myös, että äiti oli surullinen, koska hänellä oli ollut vaikea lapsuus. Kun lapset kasvoivat, heille kerrottiin, että äidin isä oli ollut väkivaltainen, mikä aiheutti äidin sairastumisen aikuisena.

”Meidän vanhemmat onnistuivat kasvatustyössään.”

– Meidän vanhemmat onnistuivat kasvatustyössään: he eivät siirtäneet omaa sukupolvitraumaansa meille, kuvaa Tiina.

– Muistan lapsuuden hyvin onnellisena, Vesku sanoo.

Tiinasta he ovat onnekkaita siinä, että ovat saaneet lähteä omaan vanhemmuuteensa puhtaalta pöydältä.

Tiina oli bisnestyyppi ja Vesku perheen taiteilija

Tiina oli kekseliäs isosisko, joka oli loistava ideoimaan ja toteuttamaan omia visioitaan. Jo alakoululaisena hän kirjoitti näytelmiä, joita sitten valjasti luokkakaverit esittämään.

Tiinasta pikkuveli oli tyyppi, josta kaikki pitivät. Veskulla oli paljon kavereita, ja edelleen hänellä on kuulemma siskoaan laajemmat kaveriverkostot.

Lukioon mennessä heille oli jo muodostunut roolit: Tiina oli bisnestyyppi ja Vesku perheen taiteilija.

– Meidät kasvatettiin vähän eri tavalla. Sulla oli esikoisen rooli, esimerkiksi koulutukseesi panostettiin. Mä sain ottaa rennommin, Vesku muistelee.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Vesku vierailee säännöllisen epäsäännöllisesti Tiinan perheen luona Helsingin Etu-Töölössä.”Vaikka tapaamme vain harvakseltaan, olemme arkisesti läsnä toistemme elämissä. Vaihdamme pikaviestejä monta kertaa päivässä”, Tiina sanoo.

Vertaistukea vanhemmuuteen

Entä miten sisarukset päätyivät kirjoittamaan yhdessä?

– Meidät toi yhteen vanhemmuus. Bondasimme uudestaan lasten kautta, sanoo Vesku.

Ennen kuin hän tuli isäksi kuusi vuotta sitten sisaruudessa oli pitkä hiljainen kausi. Tiina oli lähtenyt lukion jälkeen opiskelemaan Uppsalaan. Opintojen jälkeen ura vei häntä kovaa liike-elämään, ja hän jäi seitsemäksi vuodeksi Ruotsiin.

”Bondasimme uudestaan lasten kautta.”

Pikkuveli seurasi omia polkujaan ja löysi jo kolmikymppisenä oman unelmansa, kirjojen kirjoittamisen ja alkoi kirjoittaa historiallista lastenromaanisarjaa. Vasta vuonna 2016 sisarukset löysivät uuden syvällisemmän yhteyden.

– Tässä ajassa vanhemmuudessa tarvitaan tuntosarvia. Maailma muuttuu niin hirveää vauhtia. Huomasin, että Tiinan kanssa pystyin jakamaan näitä mietteitä.

Tiinakin kokee, että on saanut ja saa edelleen vertaistukea veljeltään.

– Jaamme ajatuksen, että vanhemmuus on nyt todella mielenkiintoista, koska aika on niin erityinen. Vertaistuki on tarpeen.

Sisaruus on pysyvää

Enää he eivät ole pikkuveli ja isosisko, vaan tasavertaisia ja yhtä hämmentyneitä oppiessaan lastensa maailmaa ja yrittäessään ymmärtää sitä.

Veskusta sisko perheineen muodostaa ikään kuin toisen perheen hänen oman perheensä päälle.

– Tiinan kanssa jaan jonkin sellaisen asian, jota en jaa kenenkään toisen kanssa. Meillä on ihan oma keskustelunosa, jota en käy muiden kanssa.

Tiina sanoo miettineensä viime aikoina paljon sitä, miten erityistä sisaruuden pysyvyyselementti elämässä on.

– Olen ollut työelämässä aika vaikeissa paikoissa. Johtajana oleminen on sellaista, että kun menee myrskyjen läpi, aika harva ihmissuhde valitettavasti pysyy pystyssä turbulenssissa. Veskun olemassaolo ei ole kuitenkaan horjunut.

– Sisaruus on ihmissuhde, johon ei vaikuta tittelit tai se, mitä saavuttaa, vaan se perustuu siihen, keitä me ytimeltämme ollaan, Tiina jatkaa.

Vesasta läheisyyden tunnistaa vaivattomuudesta olla yhdessä, luottamuksellisesta olotilasta. Toisen seurassa pystyy luopumaan itsensä tarkkailusta ja olemaan luonnollisesti.

Nykyään sisarukset ovat yhteydessä päivittäin whatsappissa. He jakavat toisilleen elämäänsä: vertailevat esimerkiksi lasten kouluelämää, ja lapset ovat keskenään parhaita kavereita. Sisko ja veli vaihtavat myös suosituksia hyvistä suoratoistosarjoista.

Luomista lumipallometodilla

Kun on tarpeeksi läheinen, ei ole mitään kynnystä jakaa ideoitaan toiselle. Voi toimia ilman suodattimia, koska luottaa toiseen niin täysin. Ehkä sen ansiosta idea yhteisestä kirjasarjasta ylipäätään syntyi.

– Kun Vesku ehdotti yhdessä kirjoittamista ja lähetti minulle ensimmäisen aihion Listamestarista, nauroin monessa kohdassa ääneen, kertoo Tiina, jonka tarinan humoristisuus sai suostumaan yhteiseen projektiin.

Hän on pystynyt olemaan täysin rehellinen siinä, millainen työtapa hänelle sopii:

– Mun temperamenttiin sopii nopea eteneminen. Sovimme heti alussa, että teemme neljä käsikirjoitusta vuoden aikana.

Teksti syntyi päällekirjoitus- eli lumipallometodilla. Ensimmäisessä kirjassa Vesa teki aihion, jonka päälle Tiina kirjoitti oman versionsa, jonka päälle Vesa kirjoitti uuden version, jonka päälle Tiina jne. Jossain vaiheessa ensimmäinen käsikirjoitus oli niin valmis, että he päättivät tarjota sitä kustantajalle. Avaimen kanssa on nyt tehty kustannussopimus neljästä kirjasta.

– Tiiviissä työmetodissa on ideana, että tuoreus säilyy. Maailma menee kovaa vauhtia eteenpäin, ja meille on tärkeää, että kirjasarja vangitsee jotain tästä ajasta. Haluamme pysyä pulssilla, sanoo Tiina.

Isoäidin asunnon tuoksu

Sisarukset halusivat sijoittaa kirjansa Etu-Töölöön.

– Perinteisesti on ajateltu, ettei kerrostalo keskustassa ole lapselle ihanteellisin kasvuympäristö. Halusimme purkaa ennakkoluuloa ja kuvata Etu-Töölön rikasta yhteisöllisyyttä, sanoo Tiina.

Listamestarit-kirjassa Eliaksen lähimmät ihmiset ovat hänen äitinsä ja paras ystävä, luokkakaveri Elma. Elias ystävystyy vähän yllättäen myös perheen yläkerran naapurin, eläkeikäisen Ulpukan kanssa ja ymmärtää hänen kanssaan puuhaillessaan, miten eri tavoin ikäpolvet hahmottavat asioita. Elias opettaa Ulpukalle esimerkiksi viruksentorjuntaa.

Kohtaus Ulpukan kodista on lavastettu sisarusten edesmenneen isoäidin asuntoon.

– Muistan vieläkin asunnon tuoksun ja sen, miten tavaranpaljouden ja vanhojen esineiden keskellä aika pysähtyi. Teki mieli alkaa tutkia juttuja, Vesku sanoo.

– Halusimme päähenkilöksi pojan, joka ei ole mikään ”rööhöttäjä”. Lastenkirjoissa pojat kuvataan usein aktiivisina, ympäriinsä juoksevina ja vähän aggressiivisina, mutta Elias on kiltti ja mukautuva, eikä tee itsestään suurta numeroa. Sen sijaan Elma osaa pitää puolensa, Tiina kertoo.

Muuttunut perhekäsitys

Vaikka sisaruus on kirjailijoille iso voimavara, he päättivät, etteivät kirjoita Eliakselle sisarusta.

– Äkkiseltään näyttää, että Elias asuu pienessä perheessä, mutta todellisuudessa se on paljon laajempi.

Elias kokee esimerkiksi äitinsä siskon Mirkku-Pirkun perheenjäsenekseen, ja kerrostaloyhteisökin on hänelle kuin perhettä.

Tiina Kristoffersson ja Vesa-Matti Toivonen sanovat, että heille oli tärkeää kuvata perhettä uuden perhekäsityksen mukaan.

– Tänä päivänä perhe määritellään eri tavalla kuin 1950-luvulla. Meistä on kiehtovaa, että ihminen saa nykyään määritellä perheensä itse.

Paitsi että perheen saa määritellä itse, perheen ei myöskään tarvitse olla samanlainen kuin kaikilla muilla, Tiina täsmentää.

– Mä ajattelen kyllä vahvasti niin, että mun perhe on ne ihmiset, jotka haluan kutsua siihen, ja se tuntuu hyvältä, hän jatkaa.

Sisko ja hänen veljensä iloitsevat siitä, että heidänkin lapsensa saavat kasvaa osana isoa perhettä, johon kuuluu myös enon tai tädin perhe.

Tiina Kristoffersson

– Asuu Helsingissä.

– Perhe: puoliso sekä 11- ja 23-vuotiaat lapset.

– Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri.

– Ammatiltaan kirjailija ja äänikirjakustantaja.

– Harrastaa ruokaa, kirjallisuutta ja teatteria.

 

---

Vesa-Matti Toivonen

– Asuu Turussa.

– Perhe: puoliso ja 6-vuotias poika.

– Koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri.

– Ammatiltaan kirjailija, säveltäjä ja äänisuunnittelija.

– Harrastaa liikuntaa ja musiikkia.

– https://www.vesamattitoivonen.org/