Hyppää sisältöön

Apua nuoren epämääräiseen ahdistukseen

Jasmin Taskilan elämä muuttui, kun etsivä nuorisotyöntekijä Simo Kivari kysyi hänen kuulumisiaan ja kuunteli myös vastaukset. Zekki-digipalvelun avulla nuori voi pysähtyä pohtimaan omaa elämää ja hyvinvointia joko yksin tai ammattilaisen kanssa.
Julkaistu
Teksti Hanna Moilanen
Kuvat Maiju Pohjanheimo
Apua nuoren epämääräiseen ahdistukseen

Jasmin Taskila haaveilee reppureissusta Espanjaan ja Norjaan sekä oikean ammatin löytymisestä. Simo Kivarin mukaan unelmat kannattaa sanoa ääneen. Silloin ne alkavat usein kuulostaa mahdollisilta.

Kun oululainen Jasmin Taskila, 20, meni useita vuosia sitten keskustelemaan ahdistuneesta olostaan mielenterveyden ammattilaisten kanssa, hän törmäsi kysymykseen, johon ei osannut vastata.

Kaikki halusivat tietää, miksi hänestä tuntui siltä kuin tuntui. He halusivat löytää selkeän syyn ahdistukseen. Jasmin itse ei kuitenkaan osannut sanoa, mistä ahdistus johtuu.

Omassa elämässä ei ollut tapahtunut mitään suuria mullistuksia. Perhetilanne oli tavallisen hyvä. Ahdistus tuntui epämääräisenä elämää rajoittavana möykkynä, josta ei saanut otetta ja jota ei pystynyt erottelemaan osiksi.

‒ Usein kysyttiin, onko joku läheinen kuollut. Mutta ei minulla ollut tuollaista itsestään selvää, helppoa selitystä, Taskila sanoo.

Vastaanotolla tuntui, että hänen pitäisi mahtua tietynlaiseen muottiin ennen kuin saisi apua. Tuntui, etteivät ammattilaiset muuten ottaneet hänen pahaa oloaan vakavasti.

Kokemus siitä, että oma ahdistuskin on vääränlaista ei auttanut helpottamaan sitä.

Osaako nuori hahmottaa, mihin pitää ottaa yhteyttä?

Etsivä nuorisotyöntekijä Simo Kivari tunnistaa Taskilan kokemuksen. Monen nuoren näkökulmasta tuen ja palvelujen piiriin pääseminen vaatii paljon. Usein täytyisi itse osata hahmottaa, mihin ottaa yhteyttä ja välillä myös vaatia aktiivisesti palvelua. Kun on heikoilla ja eksyksissä, tähän ei välttämättä ole voimia.

Byströmin Ohjaamossa Oulussa asetelma on haluttu kääntää toisin päin: ammattilaiset pyrkivät etenemään nuorten ehdoilla ja suhteessa nuoren elämäntilanteeseen.

‒ Usein sanotaan, että nuoret eivät sitoudu palveluun, mutta me olemme kääntäneet ajatuksen toisin päin. Me sitoudumme nuoreen, Kivari tiivistää.

Nuorelta kysytään, missä hänestä olisi luontevinta tavata ammattilaista. Kohtaaminen voidaan järjestää yhtä lailla kahvilaan, lenkkipolulle tai ammattilaisten toimistolle.

‒ Nuoret toivovat, että joku näkisi sen hyvän, joka heissä on. Koulussa on tavoitteita ja siellä ollaan usein virhekeskeisiä. Ihminen voi välillä unohtua, Kivari pohtii.

Etsivässä nuorisotyössä asioita ja elämäntilannetta kirkastetaan yhdessä nuoren kanssa. Kyse ei ole vain palvelujen, tukimuotojen, työn tai koulutuspaikan etsinnästä, vaan tuesta oman itsen etsintään.

‒ Nuorisotyön supervoima on kohtaamisen taito. Nuoret kertovat usein, että he eivät ole pystyneet puhumaan mieltä painavista asioista kellekään aiemmin.

Nuorella on usein suunta hukassa

Miten sulla menee? Kolme sanaa yhdistettyinä aktiiviseen ja myötätuntoiseen kuunteluun voi joskus muuttaa ihmisen elämän.

Kysyminen ja kuunteleminen kertoo kiinnostuksesta ja välittämisestä. On tärkeää kysyä ilman taustaoletuksia ja kyetä kuuntelemaan ‒ oli vastaus mitä tahansa.

‒ Usein kysytään, mitä teet viikonloppuna. Siinä on heti oletus, että pitäisi tehdä jotain. Jos nuoren mielenmaisema on harmaa, voimia tekemiseen ei välttämättä ole, Simo Kivari pohtii.

Kuulumisten kyselyssä voi hyödyntää myös apuvälineitä, kuten esimerkiksi Zekki-digipalvelua. Maksuton 15–25-vuotiaille nuorille suunnattu Zekki kannustaa nuoria pohtimaan omaa hyvinvointiaan ja ohjaa matalan kynnyksen palveluihin.

Vastattuaan verkossa kymmeneen kysymykseen nuori saa yhteenvedon, joka auttaa pohtimaan omaa tulevaisuutta. Tarjolla on myös lisätietoa ja suosituksia omaan elämäntilanteeseen sopivista palveluista.

‒ Ohjaamoon tulevilla nuorilla on usein suunta hukassa. Zekin avulla voi hahmottaa laajemmin sitä, mistä osa-alueista oma oleminen ja hyvinvointi koostuu. Se johdattaa oman itsen ja erilaisten palvelujen äärelle myötätuntoisesti ja kannustavasti.

Nuori nainen ja nuori mies seisovat hiekkatiellä ja katsovat kameraan. Taustalla paistaa aurinko.

Jasmin Taskila harrastaa lenkkeilyä, luonnossa liikkumista ja monenlaisen musiikin kuuntelua. Simo Kivari pyrkii kohtaamaan nuoret siellä, minne heidän on helppo ja hyvä tulla.

Ahdistus alkoi yläkoulussa

Ennen Ohjaamon oven avaamista Jasmin Taskilan polku oli kulkenut jo monen mäen ja mutkan kautta. Yläkoulussa häntä alkoi ahdistaa. Sosiaaliset tilanteet ja luokan eteen meneminen muuttuivat painajaiseksi.

Luokan muut tytöt jättivät Taskilan ulkopuolelle. Yksin jättäminen ja porukan ulkopuolelle rajaaminen on kiusaamista, mutta siihen on usein vaikeaa tarttua.

Hyviäkin kokemuksia oli. Yläkoulussa löytyi yhteys koulupsykologiin. Taskila koki voivansa puhua asioistaan hänelle. Mutta hoitosuhde katkesi, kun Taskila siirtyi ammatillisten opintojen puolelle. Syksyllä 2016 hän aloitti peruskoulun jälkeen liiketalouden opinnot. Hän lopetti ne ensimmäisen vuoden aikana ja aloitti uudestaan seuraavana syksynä. Uudesta koulusta löytyi uusia ystäviä, mutta ahdistus ei helpottanut.

Vuonna 2018 Taskila jäi ensimmäistä kertaa sairauslomalle, ja seuraavana vuonna hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus.

‒ Alaikäisenä apua sai helpommin. Kun täytin 18, apua ei enää saanut niin helposti, ja kaikkialle oli tosi pitkät jonot.

Alaikäisenä apua sai helpommin.

Nyt ahdistus ja masennus ovat helpottaneet, ja elämän palaset ovat alkaneet asettua paikoilleen. Kolme keskeisintä tekijää, jotka ovat auttaneet pääsemään tähän pisteeseen, ovat olleet perhe, ystävät ja Simo Kivari.

‒ Kaksi vuotta sitten minusta tuntui, etten saa mistään apua. Olin yrittänyt sitä hakea monesta paikasta, mutta mikään ei vienyt eteenpäin, Jasmin Taskila muistelee.

Kaveri kannusti ottamaan yhteyttä Kivariin, jolta oli itse saanut apua opintojen eteenpäin viemisessä. Siitä tuli yksi Taskilan elämän käännekohdista. Etsivä nuorisotyö ja ohjaamotoiminta eivät olleet ennestään tuttuja, eikä hän ehkä olisi niitä osannut lähteä etsimäänkään.

‒ Simo on auttanut minua elämässä eteenpäin. Jos hän ei olisi ollut tukena, en tiedä, miten erilainen oma tilanteeni olisi nyt.

Kivarilta Taskila sai tukea opiskeluasioiden selvittämiseen. Yhteinen matka jatkui, vaikka Taskila päätti lopettaa liiketalouden opinnot. Kivari ohjasi hänet psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille, ja tulevaisuutta pohdittiin yhdessä.

‒ Sekin oli tärkeää, että Simo kysyi, mitä minulle kuuluu. Hänelle on aina ollut helppo puhua ihan kaikesta.

Taskila haluaa löytää oikean ammatin ja tehdä työtä, josta pitää. Hoitoala on alkanut kiinnostaa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin voida hyvin, elää oman näköistä elämää ja viettää aikaa läheisten kanssa.

Taskilan mukaan välillä kannattaa pysähtyä kysymään kuulumisia myös itseltään. Joskus omat tunteet voivat jäädä kaiken ulkoisen jalkoihin.

‒ Jokainen meistä on oman elämänsä tärkein ihminen. Ei ole samantekevää, miten tärkeällä ihmisellä menee.

toimitukselta lopuksi…

Seuraavassa numerossa tapaamme EU:n manneralueen itäisimmässä kunnassa eli Ilomantsissa asuvia nuoria, jotka pohtivat mm. toisen asteen opintoja ja niiden seurauksena pidentyviä koulumatkoja. Lastensuojelun Keskusliitto haluaa näet selvittää ja pitää esillä myös harvaan asuttujen alueiden nuorten näkökulmia ja kokemuksia. Pysy kuulolla!

Zekki on

* nuorten hyvinvointia tukeva maksuton digipalvelu www.zekki.fi
* tarkoitettu 15–25-vuotiaille nuorille ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille
* eri elämänalueita kartoittava hyvinvointitesti, jonka pohjalta sovellus suosittelee matalan kynnyksen palveluja
* ammattilaiselle hyvä keino avata keskustelua elämän eri osa-alueista nuoren kanssa
* hyvä vinkki nuorille, jotka eivät välttämättä ole valmiita kertomaan huolestaan tutulle aikuiselle, vaan haluaisivat anonyymia tukea verkossa
* valittu semifinaaliin Euroopan sosiaalisten innovaatioiden kilpailussa 565 hakijan joukosta! Voittajat julkistetaan joulukuussa.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.