Siirry sisältöön
Lastensuojelu

Vapaaehtoistyötä Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalon kohtaamiskahvilassa tekevä Valentina Ibrahimi haluaa antaa takaisin avun, jonka sai

30.10.2020 Kaisa Pastila Eeva Anundi

Valentina Ibrahimi istuu tietokoneen ääressä punaisessa hupparissa.

”Olen toiminut vapaaehtoisena myös verkossa ja keskustellut siellä nuorten kanssa. Kuulun myös kehittäjäryhmään. Mietimme, miten nuoret löytäisivät turvatalon vielä paremmin”, kertoo Suomen Punaisen Ristin nuori vapaaehtoinen Valentina Ibrahimi.

Vanha puutalo on kätkeytynyt Vantaan Peijaksen sairaala-alueen keskelle pieneen metsään. Oven tulee avaamaan ovikellon soitosta Valentina Ibrahimi, 17. Hän on yksi Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalon vapaaehtoisista.

Turvis on mahtava juttu, josta harva tietää. On tosi tärkeää, että nuorille on joku paikka, jonne mennä, jos kotona ei pysty olemaan. Että sä tiedät aina, että sulla on tämä paikka, Ibrahimi kertoo.

Nuorten turvatalot tarjoavat väliaikaista majoitusta nuorille, joiden kotona on vaikea tilanne. Sen lisäksi sinne voi tulla vain juttelemaan, jos kaipaa kohtaamista puolueettoman aikuisen kanssa. ”Turvis” järjestää myös kohtaamiskahviloita eri puolilla kaupunkia kouluilla ja esimerkiksi kauppakeskuksissa. Näissä kahviloissa Valentina toimii vapaaehtoisena.

Kun on ensin puhunut minulle, sen jälkeen voi olla helpompi kertoa oma tarina aikuiselle.

Valentina on huomannut, että avoimiin kahviloihin tulevien nuorten on joskus helpompi aloittaa keskustelu juuri hänen kanssaan, koska hän on saman ikäinen.

Minua on helppo lähestyä. Olen luonnostani ihminen ihmiselle -tyyppiä. Kun on ensin puhunut minulle, sen jälkeen voi olla helpompi kertoa oma tarina aikuiselle.

Ibrahimi on ajatellut olevansa kuin ystävä, joka nuorelta ehkä puuttuu. Jos hänellä itsellään on murheita, hänellä on tapana puhua aina kaikesta ystävilleen. Mutta hän tietää olevansa onnekas. Kaikilla ei ole ystäviä.

Usein Ibrahimi rohkaisee nuoria puhumaan kertomalla omasta taustastaan. Hän joutui alakoulussa kiusaajien hampaisiin, ja välillä maailma oli täysin musta. Vasta yläkoulussa hän oppi olemaan välittämättä muiden puheista ja alkoi puolustaa niitä, joita näki kiusattavan.

Sanon aina nuorille, että tiedän miltä susta tuntuu ja että haluan auttaa niin hyvin kuin osaan.

Ja vaikka nuoresta sillä hetkellä voi tuntua epätoivoiselta, yritän luoda häneen uskoa sanomalla, että tiedän omasta kokemuksesta, että vaikeista hetkistä voi päästä eteenpäin.

Läksyapu pelasti koulussa

Valentina Ibrahimi seisoo juna-asemalla reppu olkapäällään.

Vapaaehtoistyö joustaa elämäntilanteen mukaan. Tänä syksynä Valentina Ibrahimi ei ole ehtinyt turviksen hommiin, koska hänet on pitänyt niin kiireisenä uusi opiskelupaikka. Ibrahimista tulee lähihoitaja.

Valentina Ibrahmista tuli vapaaehtoinen kolme vuotta sitten. Seiskaluokkalainen vietti silloin usein koulun jälkeen aikaa Tikkurilan nuorisotalolla, jossa Vantaan Punaisen Ristin Nuorten turvatalo piti kohtaamiskahvilaa.

En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman läksyapua.

Hän tunnisti SPR:n logon. Se toi hänelle mieleen lämpimiä muistoja.

Olin ekaluokalla, kun sain apua läksyihini SPR:n vapaaehtoiselta. Koulu oli minulle silloin tosi vaikeaa, en tiedä, miten olisin selvinnyt ilman läksyapua.

Ibrahimi sai idean: hän haluaisi antaa takaisin sen avun, jonka hän oli aikoinaan saanut, ja auttaa nyt vuorostaan muita. Hän marssi koordinaattori Sara Petersen-Jessenin luo ja kertoi halukkuudestaan aloittaa vapaaehtoisena. Perehdytyksen jälkeen hän sai alkaa autella turvatalon kahvilassa nuorisotalolla.

Olen ollut kaveripiirissä aina se, joka sovittelee riitoja ja toimii sillanrakentajana. Tavallaan tein sitä samaa juttua mutta nyt osana henkilökuntaa.

Vapaaehtoistyö miellytti: Ibrahimi huomasi saavansa iloa aina, kun hän pystyi auttamaan jotakuta.

Työ lastensuojelussa kiinnostaa

Tänä syksynä Valentina Ibrahimi aloitti lähihoitajaopinnot. Hän sanoo, ettei olisi löytänyt alaansa ilman työkokemusta vapaaehtoisena. Kahviloissa hän tunnisti omat lahjansa ihmisten kohtaamisessa ja ymmärsi myös sen, että haluaisi työskennellä lasten ja nuorten kanssa.

Elokuussa alkaneista opinnoista Stadin ammattiopistossa on vain hyvää sanottavaa. Koulussa on hyvä energia, ja ilmapiiri on lämmin. Luokka on täynnä sosiaalisia, ihania ihmisiä. Ibrahimi sanoo iloitsevansa siitä, että hän tulee toimeen ihan jokaisen kanssa 24 hengen ryhmässään.

Minulle on tärkeää vieraanvaraisuus ja anteliaisuus.

Innostavaa on ollut myös se, että alusta asti opinnoissa on ollut paljon ryhmätöitä ja vierailuita eri paikkoihin. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on ollut jopa harjoitusasiakkaita. Haastattelupäivänä opiskeluun on kuulunut lettujen paistamista, kun opiskelijat järjestivät Helsingin Vuosaareen retken aikuisten ryhmälle, joka opiskelee suomen alkeita.

Viimeisenä eli kolmantena opiskeluvuonna pitää valita oma erikoistumisala. Ibrahimi haluaa suuntautua lapsiin ja nuoriin. Hänellä on kaksi toiveammattia: lastensuojelun perhetyöntekijä tai kätilö.

Tällä hetkellä hän asuu äitinsä ja kultaisen noutajansa kanssa, mutta vuoden päästä haaveissa on muuttaa omaan asuntoon.

Haluan päästä huolehtimaan itse kaikesta, kuten siivouksesta ja ruoanlaitosta. Haluan myös, että kodissani käy paljon ystäviä. Minulle on tärkeää vieraanvaraisuus ja anteliaisuus.

Suomessa toimii 5 Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvataloa

  • Toiminta alkoi vuonna 1990 Helsingin Pakilasta. Nyt turvataloja on Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella.
  • Nuorten turvatalot tarjoavat tilapäistä majoitusta, keskusteluapua kasvokkain ja verkossa sekä tukea itsenäistymiseen. Sen lisäksi turvatalot järjestävät kohtaamiskahviloita ja pop-up-tapahtumia.
  • Turvataloilta saa apua arkisin ympäri vuorokauden ja viikonloppuisin ilta- ja yöaikaan.
  • Turvatalolle tullaan aina vapaaehtoisesti.
  • Turvataloilla on moniammatillinen koulutettu henkilökunta. Lisäksi niissä työskentelee vapaaehtoisia. Viime vuonna aktiivisia vapaaehtoisia oli mukana erilaisissa toiminnoissa yhteensä 525. Alaikäiset vapaaehtoiset eivät työskentele turvatalojen majoituksessa, vaan he ovat mukana esimerkiksi kohtaamiskahviloissa ja toimivat somelähettiläinä.
  • Verkossa nuoria autetaan valtakunnallisesti. Turvatalot ovat vahvasti mukana Sekasin-chatissa.
  • Viime vuonna turvataloilla kävi n. 3 000 nuorta ja heidän läheistään. Lisäksi tuhansia nuoria kohdattiin heidän arjen ympäristöissään, kuten oppilaitoksissa.
  • Toiminta rahoitetaan mm. kaupunkien, Suomen Punaisen Ristin ja STEA:n tuella.
  • Viime vuonna nuorista asiakkaista 57 % oli yli 17-vuotiaita. Heistä 61 % oli tyttöjä ja 37 % poikia.
  • Turvatalojen työ perustuu yhteistyöhön nuorten, vanhempien ja muiden auttajatahojen kanssa.

Nuorten turvatalolla autetaan koko perhettä

Vantaan Nuorten turvatalon koordinaattori Sara Petersen-Jessen kertoo:

”Meille voi ottaa yhteyttä kuka tahansa nuori itse tai joku hänen lähiyhteisöstään. Usein soittaja on esimerkiksi nuoren äiti tai isä, joka on huolissaan, ja seuraavaksi koko perhe tulee kahville ja juttelemaan turvataloon tai sovimme videoneuvottelun.

Yleisin syy yhteydenottoon ovat ihmissuhdepulmat. Voi olla, että vanhempi on esimerkiksi huolissaan siitä, että kotona on riidelty enemmän kuin ennen tai että koulussa on ollut ongelmia.

Toivomme, että meihin otettaisiin yhteyttä matalalla kynnyksellä ei tarvitse olla mitään suurta kriisiä, kuten päihdeongelmaa tai väkivaltaisuutta. Joskus vanhemmat soittavat vain keskustellakseen kasvatusasioista, mikä sopii hyvin.

Nuoria auttaa yleensä jo se, että he tuntevat tulevansa kuulluiksi. Eräs nuori sanoi juuri hiljattain tapaamisessa, että pitkästä aikaa joku kuuntelee.

Olemme saaneet kiitosta myös siitä, ettei meillä etsitä syyllisiä ristiriitatilanteissa, vaan katsotaan eteenpäin. Kysymme nuorten ja vanhempien keskusteluissa jokaiselta:

’Mitä toivot tulevaisuudelta?’ ’Mikä sun toive on?’”

Tilaa Lapsen Maailma tue Lastensuojelun Keskusliiton työtä vain 29 e!

Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Voit tukea Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa tilaamalla lehden itsellesi, työyhteisöllesi tai lahjaksi. Näppärän digitilauksen saat puoleksi vuodeksi vain 29 eurolla, ja kestotilaus maksaa 69 € vuodessa.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Lapsen Maailman digimainos, juttukuvia padissa ja puhelimessa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »