Rupista rakkautta

• Älä tyri taakanjakoa

  Kirjoitin aiemmassa postauksessa vanhempien stressistä, joka piinaa pitkäaikaissairaiden lasten vanhempia. Ja usean tutkimuksen mukaan erityisesti äitejä. Onko isillä parempi stressinsietokyky? Mahdollisesti. Vai onko kyse siitä, miten kuormitus on jaettu vanhempien kesken? Amerikkalaistutkimuksen mukaan diabetekseen sairastuneiden lasten perheissä hoitotoimenpiteistä 80 prosentista vastaa perheen äiti. Tosin toisen tutkimuksen mukaan isät kompensoivat äidin isompaa hoitovastuuta ottamalla enemmän vastuuta […] Lue lisää »

  

• Ollaan enkeleitä toisillemme

  Onko mahdollista ymmärtää arkea, jota ei ole itse kokenut? Mitä se vaatii? Pitkäaikaissairaan lapsen vanhemmat saattavat kuulla useinkin muistutuksia siitä, mitä kaikkea tekevät tai ovat tehneet väärin. Joskus on tehnyt mieli sanoa: no, tule sitten meille asumaan. Tunne, etteivät muut ymmärrä meidän arkea, on yleinen esimerkiksi diabetesta tai allergiaa sairastavien perheissä*. Perheet kokevat jäävänsä yksin. […] Lue lisää »

  

• Vanhempien vaiettu stressi

  Herään yöllä outoon tunteeseen. Täytyy mennä tarkistamaan verensokeri. Pojan otsa on kylmännihkeä. Siitä tiedän, että matalalla on. Ja totta: sensorin käyrä kyntää punaisella, alle kolme. Haen äkkiä hunajaa ja banaanisosetta. Hartioiden välissä kiehuu, vatsaa polttaa. Tämä on erityistä stressiä, josta terveiden lasten vanhemmilla ei ole aavistustakaan. Ei tarvitse ollakaan. Vaikket olisikaan pitkäaikaissairaan vanhempi, toivon silti, […] Lue lisää »

  

• Perheen kriisituki – onko sitä?

  Kaljupäinen nuori lääkäri tökkää kanyylin pojan tulitikkurasian kokoiseen kämmenselkään, jota kautta lääkkeitä ja insuliinia aletaan syöttää vereen. Painan suuni lapsen silkkistä tukkaa vasten ja yritän estää kyyneleitä valumasta. Kaljupää huomaa. ”Ei me häntä huonompaan kuntoon saada, paremmaksi vain”, tokaisee hän. He näkevät tätä niin paljon. Ihmisiä sairastuu joka päivä paljon vakavammin ja tämä äiti itkee […] Lue lisää »

  

• Tuhat metriä lunta sydämen päälle – Miksi surevan kohtaaminen on vaikeaa?

  Viimekertaisessa blogipostauksessa kerroin, mitä vakavasti sairastuneen lapsen vanhempi haluaa ja mitä hän ei halua kuulla. Oman lapsen sairastumisesta on jo pitkä aika. On ollut aikaa sulatella tapahtunutta. On ollut aikaa miettiä, miksi surevan ihmisen kohtaaminen on niin vaikeaa. Läheisen vakava sairastuminen on tyypillinen traumaattinen kriisi. Odottamaton, järkyttävä, ravisuttava. Moni kovia kokenut kertoo, miten ihmiset kaikkoavat […] Lue lisää »

  

• Mitä haluat kuulla, jos lapsesi on sairastunut vakavasti?

  Olet juuri kuullut, että lapsesi sairastaa parantumatonta sairautta. Ei välttämättä nopeasti kuolemaan johtavaa, mutta parantumatonta. Se on järkytys. Siinä on sulattelemista. Mitä silloin haluaa kuulla lähipiiriltä, hoitohenkilökunnalta? Kysyin asiaa diabetesta sairastavien lasten vanhempien tukiryhmässä. Diabetes on yksi yleisimmistä suomalaislasten pitkäaikaissairauksista. Siihen sairastuu vuosittain noin 500 lasta. Monet vanhemmat kertoivat, mitä EIVÄT halua kuulla, Joten aloitetaan […] Lue lisää »

  

• Alkoholia alaikäiselle?

    Ranskalaisen ystäväperheen kanssa puhuttiin alkoholikasvatuksesta. Perheessä on teini-ikäinen poika ja alle kouluikäinen tyttö. Ranskassa illallispöytään katetaan viinilasi myös teinille ainakin silloin, kun tulee vieraita. Viini tuntuu olevan ranskalaisille kovin rakas, miltei pyhä asia. Ystävillämme on tapana sanoa: jos viini on huonoa, parempi olla ilman. Japanilaisen ystäväperheemme mukaan alkoholikasvatus siellä on hyvin erilaista. Vanhemmat itse […] Lue lisää »

  

• Alkoholistin lapsi oppii pettymään aikuisten lupauksiin

  Isä leväytti kartan pirtinpöydälle suurieleisesti. Se ei ollut tavallinen kartta, vaan siinä oli kulmikkaita länttejä, metsäpalstoja. Kynän kanssa kartan yllä ilmaan piirrellen hän selitti mistä metsistä tulisi meidän lasten omaisuutta sitten joskus. Ei siis huolta, tulevaisuutemme olisi turvattu. Hän hyvänä isänä pitäisi siitä huolen. Olin teini, joka oli juuri aloittelemassa omaa itsenäistä elämää, joten eikö […] Lue lisää »

  

• Äidin kielletyt tunteet: kateus

  ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin!” Minä, Lumikin äiti, katson peiliin. Sieltä katsoo nuori nainen, joka on saanut kasvoilleen keski-ikäisen tädin naamion. Naamiossa on kurttuja ja uurteita ei-toivotuissa kohdissa. Tuosta kun kiristäisi, olisi hyvä, mutta milläs kiristät? Jeesusteipillä? Tytär änkeää viereen kiinnittämään irtoripsiään. Ikään kuin mokoma bambisilmä niitä tarvitsisi. Vasta eilenhän minäkin näytin tuollaiselta. […] Lue lisää »

  

• Rakas joulupukki, anna lapselle selvä joulumuisto!

  Alakoulun neljännellä luokalla kirjoitettiin kirje joulupukille. Kaunokirjaimin toivoin uusia suksia ja potkukelkkaa. Minulla oli silti paljon isompi, salainen toive, jota ei voinut kirjoittaa kaikkien nähtäville. Kunpa isä ei joisi. Saunan jälkeen joulupöydässä isän pää kääntyi hitaasti ja huojuvasti. Silli ei pysynyt haarukassa ja hänellä oli kova nälkä. Äiti huomautti siitä napakkaan tyyliinsä. Isää ärsytti: jouluna […] Lue lisää »