Rupista rakkautta

• Kiusaajan pitkä varjo

  Tapasin entisen kiusaajani jokunen vuosi sitten lähikaupassa. Hän oli siellä täyttelemässä hyllyjä. Yritin väistää häntä, vaikka ääni sisälläni torui: olet aikuinen ja paremmassa asemassa kuin hän, mitä hän muka voi sinulle tehdä? Sitten ajattelin: olen varmaan niin muuttunut, ettei hän enää tunnista minua. Turha toivo! Hän tuli koputtamaan minua olkapäälle ja kysyi: ”Olet niin tutun […] Lue lisää »

  

• Ethän hylkää – kolme toivetta isovanhemmalle

  Kun kuopukseni sairastui tyypin 1 diabetekseen 3-vuotiaana, isäni kommentoi: ”Eikös se ole itseaiheutettu sairaus?” Se oli yhtä lohduttavaa, kuin jos joku olisi lyönyt rätillä päin kasvoja. Ei hän pahaa tarkoittanut, vaikka sanoikin ajattelemattomasti. Kyllä hänelle pikku hiljaa valkeni, että hänen käsityksensä oli väärä. Annoin anteeksi, sillä hän osoitti kuitenkin heti teoillaan, että välitti meistä, eikä […] Lue lisää »

  

• Tositarinoita lastensuojelusta

  Tällä viikolla julkaistiin ainutlaatuinen kokoelma lastensuojelun asiakkaiden tarinoita kirjassa Minä jaksan tämän päivän. Tätä kirjaa ei voi kuivin silmin lukea. Nuoret avaavat kokemuksiaan rehellisesti ja oivaltavasti. He kertovat kaltoinkohtelusta, hyväksikäytöstä ja sietämättömästä ahdistuksesta, johon ei saa apua. He kertovat, miltä tuntuu, kun aikuiset eivät kuuntele heidän hätäänsä. He kertovat pahasta olosta, joka ajaa heitä vahingoittamaan […] Lue lisää »

  

• Ei enää lupaa huoleen?

  Meillä juhlittiin tällä viikolla kuopuksen 18-vuotissyntymäpäiviä. Oli hänen toivomaansa suklaakakkua ja lahjaksi lempibändin konserttilippuja sekä rumpusettiin uusi crash-symbaali. Pyörittelin kädessäni hänen passiaan. Katselin passin kuvaa, jossa hän on hädin tuskin 13-vuotias. Suuret silmät, lapsenpyöreät posket, lyhyt siististi leikattu tukka. Häntä ei tunnistaisi samaksi ihmiseksi, vaikka sisältä hän toki on se sama kiltti poika, joka ei […] Lue lisää »

  

• Kiitos Sinulle opettaja, joka jaksat kannustaa diabeetikkolasta

  Kävi sääliksi poikaa tänä aamuna. Hän yrittää kovasti, koko teini-ikäisen elinvoimansa vimmalla. Illalla hänellä oli bänditreenit ja salitreenit. Pitkäaikainen insuliini laitettiin vasta aamulla, sillä kahtena edellisenä yönä hän oli joutunut syömään kesken unien, kun verensokeri oli mennyt matalalle. Nyt aamulla verensokeri olikin liian korkealla. Siitä tulee vetämätön olo eikä hän millään olisi jaksanut herätä. Kastemadon […] Lue lisää »

  

• Äiti riippumatoilee

  Lapset kiljuu nälkää. Toisella on jo verensokerit matalalla. Äkkiä sapuskaa. Pyöräyttäiskö pinaattiletut? Olikos meillä kauramaitoa ja tattarijauhoja? Voi ei, kuka unohti ostaa? Mitä maidotonta, mutta maittavaa saa loihdittua perunoista, porkkanoista ja kaurahiutaleista? Kunpa arki ei olisi tällaista tulipalojen sammuttamista! Oi miten monta vuotta haaveilin leppoisammasta arjesta. Ajanhallinta- ja organisointioppaita on markkinoilla pilvin pimein. Jostain ihmeen […] Lue lisää »

  

• Aikuinen, unohtuiko leikki?

  Mitä sinä opit viimeksi teiniltäsi? Minä opin, mitä tarkoittaa ”shippaus” (kahden sinkun saattamista yhteen). Lisäksi opin alakierresyötön pingiksessä. Entä mikä on mieleenpainuvin oivalluksesi, jonka lapsesi antoi? Itselleni silmät auki räväyttävä kokemus oli ylipäätään katsella maailmaa lapsen silmin. Miten erilaiselta maailma näyttikään! Täynnä luonnon ihmeitä ja seikkailumahdollisuuksia: kiipeilykiviä, öttiäisiä ja taikavarpuja. Tuoreen, laajalti uutisoidun Heidelbergin yliopiston […] Lue lisää »

  

• Turvallinen kaatopaikka

  Kukaan ei selviä vanhemmuudesta yksin. Siksi ihmiset ovat keksineet yhteisöllisen vanhemmuuden jo kauan sitten, ihmiskunnan alkuhämärissä. Valitettavasti olemme alkaneet unohtaa, miksi se keksittiin. Jokainen on tavannut lapsia (vähintään itsensä silloin kauan sitten). Muistatko, millaista oli olla lapsi? Miltä tuntui olla niin pieni, ettei ylettynyt astumaan alimmalle rappuselle? Miltä tuntui päiväkodin pihalla, kun piti pyytää aikuista […] Lue lisää »

  

• Erityinen sisar

  ”Kuoleeko pikkuveli?”, kysyi hän kyyneleet silmissään 5-vuotiaana. Pikkuveli oli juuri sairastunut diabetekseen. Itse olin vähintään yhtä huolissani, mutta yritin hälventää hänen pelkoaan parhaani mukaan. Hän oli kuullut, että vauvatkin voivat kuolla (mistä ihmeestä?). Otin hänet syliini ja kerroin, miten hyvin hoidamme Pikkuveljeä, joten ei hän ole kuolemassa vielä pitkään aikaan. Onneksi lapset unohtavat nopeasti. Pian […] Lue lisää »

  

• Pesään jääneet

  Ympäri maailman vaatimukset nuoria kohtaan ovat kasvaneet. Samaan aikaan asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä. Yhä useammat nuoret joutuvat jäämään vanhempiensa helmoihin hamaan keski-ikään. Toivottavasti meillä ei ikinä käy samoin. Esikoiseni muutti pois kotoa kesällä, 19-vuotiaana. Vieraamme Australiasta pitivät sitä aikaisena. Australiassa on tavallista, että lapsi asuu kotona reippaasti yli kaksikymppiseksi. 20-24-vuotiaista lähes puolet asuu vielä […] Lue lisää »