Adoäidin elämää

• 

  Mitäs me mökkeilijät?

    Juuri äsken makasin laiturilla. Sää oli kirkas ja aurinko paistoi niin kuumasti, että mustat housut polttivat ihoani. Tuuli leyhytteli otsahiuksiani ja puiden lehdet rannassa humisivat, havisivat, kohisivat ja suhisivat. Laineet liplattivat. Kissa tunki viereeni, se halusi silitystä ja kuulla hellän ääneni. Silloin alkoi äkkiä ankara sadekuuro ja juoksimme kissan kanssa kilpaa kuistille.   Olen […] Lue lisää »

• 

  Ukkonen käy kylässä – taikamaailma avautuu

  Olimme palanneet tytön kanssa kaupoilta. Vilkaisin mökin ikkunasta ulos. Taivas järven eteläpäässä näytti tummanpuhuvalta. Aloin purkaa tavaroita jääkaappiin ja tyttö kiipesi puhelimensa kanssa parvelle. Olin jotenkin alavireinen. Olin nukkunut vähänlaisesti, miestä oli ikävä, mökilläkin arkirutiineja tuntui olevan liikaa ja päivät liian toistensa kaltaisia, kissojen hoito ja koko huushollin pito oli yksinomaan minun vastuullani, se kyllästytti. […] Lue lisää »

• 

  Meren mahti

    Olemme Pohjanmaalla sukuloimassa. On viimeinen ilta. Ukki valmistautuu nukkumaan menoon. Olemme käyneet mummin haudalla, tällä nopealla, lyhyellä matkalla, jolla on hoidettu virallisia asioita, viety kukkia haudalle, istuttu heti tultua sukulaisten pihaterassilla pitkään, pitkään. Matka tänne kestää melkein koko päivän, takaisin toisen, aika täällä on lyhyt ja intensiivinen, sukulaiset on hengästyneesti nähty – jälleen kerran, […] Lue lisää »

• 

  Aurinkoinen puuhapäivä

    Ensimmäinen kunnolla lämmin ja aurinkoinen päivä koitti oltuamme mökillä jo viikon. Olin ehtinyt odotella aurinkoa ja lämpöä eli sellaista mökkipäivää, jollaisena kesät aina jälkeenpäin muistan. Olin pettynyt jo monta kertaa, ja nyt ilo ja helpotus täyttivät mieleni, kun aurinko vihdoin lämmitti kunnolla. Nopean aamupalan jälkeen menin heti isäni luo, joka oli jo rannassa. Tyttö […] Lue lisää »

• 

  Veneretkellä

    Juhannussunnuntai oli lämmin ja aurinkoinen. Päätimme – mieheni, isä, tytär ja minä – lähteä veneretkelle järvelle. Otimme evästä, makkaraa ja polttopuita mukaan. Aikeenamme oli tehdä nuotio jossain asumattomassa saaressa ja paistaa makkaraa. Innokas kalastajatyttömme otti myös kalastusvälineet mukaan.   Ajelimme mukavassa kelissä etelään päin. Sää oli kaunis ja taivas oli täynnä kauniita pilviä, joita […] Lue lisää »

• 

  Juhannukseksi metsän keskelle

  Saavuimme juhannusviikolla tytön ja kissojen kanssa ensin isäni luo ja siitä seuraavana päivänä mökille. Mökki oli melko siisti vaikkakin täynnä edelliskesän vesileluja ja muuta leikkirompetta. Ne raivasimme heti aluksi ulos. Meillä on tytön kanssa yleensä paljon tavaraa matkassa mukana, koska reissumme on pitkä ja vie niin sateeseen kuin paisteeseenkin, juhlaan ja sotkuisiin arkihommiin. Mieheni, joka […] Lue lisää »

• 

  Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita

    Viime päivinä olen miettinyt, mikä on ihmisen arvo. Entä ihmisarvo, mistä se syntyy ja miten se määräytyy? Onko se kaikille sama vai onko sillä jokin mittapuu? Ovatko esimerkiksi älykkäät, nuoret, kauniit, rikkaat, terveet, koulutetut, tuottavat tai tiettyyn perheeseen tai sukuun, kansaan, rotuun tai maahan jne. syntyneet ihmiset arvokkaampia tai vähemmän arvokkaita kuin toiset? Monissa […] Lue lisää »

• 

  Tasan tarpeen ja taitojen mukaan

    Toukokuun lopulla blogeissa mietittiin tasa-arvon toteutumista perheissä ja kasvatuksessa. Kiikkuva kirjapylly –blogin Maija aloitti postauksessaan  Laatuarkea isän kanssa. Aluksi ajattelin jättää koko aiheen väliin, koska tuntui, että olemme niin erilainen perhe biologisiin perheisiin nähden. Tasa-arvo ei meillä toteudu ainakaan niin kuin se usein nähdään: että työ ja lapsenhoito jakautuvat tasan vanhempien kesken. Meillä lapsenhoito […] Lue lisää »

• 

  Lomatunnelmia laidasta toiseen

    Lapsen kesäloma on täydessä vauhdissa. Alkukesä on ollut enimmäkseen upea. Vieläkin vehreys ulkona on herkkää ja tuoretta. Tuoksukuusama talon eteläseinustalla kukkii parhaimmillaan. Olemme tyttäreni kanssa todella huojentuneita koulun loppumisesta. Jos talvi oli raskas minulle, niin kuin olen esimerkiksi yksinhuoltajuutta koskevassa postauksessani kertonut, oli se sitä myös tyttärelleni. Joka ainoa arkiaamu kahdeksaksi kouluun satoi tai […] Lue lisää »

• 

  Käpylän kyläjuhlilla

    Keväisistä ulkoilmatapahtumista Maailma kylässä -festari Kaisaniemen puistossa on kuulunut lähes joka vuosi perheemme ohjelmaan toukokuun lopulla. Sinne on jotenkin luontevaa mennä, koska olemme perhe, jolla on joka päivä tavallaan maailma – jos ei nyt kylässä, niin kodissa – ainakin pieni pala. Tapaamme myös muita adoptioperheitä usein festarilla. Samoihin aikoihin, monesti samaan viikonloppuunkin, osuvat Kumpulan […] Lue lisää »