Tarvitsemmeko tulevaisuuden yhteiskunnassa kilpailua vai yhteistyötaitoja?
Kevään yhteishaku korkeakouluihin käynnistyy maaliskuussa. Edessä on jälleen kilpailu paikasta auringossa.
Moni aiempien vuosien ylioppilas hakee jo ties kuinka monetta kertaa toiveidensa opiskelupaikkaa. Monilla aloilla, joita on vaikea päästä opiskelemaan, koetaan kuitenkin ammattibarometrin mukaan työvoimapulaa.
Esimerkiksi lääkäreistä ja psykologeista on pulaa, mutta rimaa pidetään tarkoituksella korkealla. Paljon onkin keskusteltu siitä, saavatko juuri alalle sopivimmat tyypit opiskelupaikan vai ne, jotka menestyivät lukiossa matematiikassa.
Tarvitaanko ihmissuhteissa toisen asteen yhtälöä? Miten polynomit auttavat ymmärtämään ihmisyksilön psykososiaalista hyvinvointia? kyselevät nuoret, jotka aikovat hakeutua sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle. Luulisi, että esimerkiksi terveystiedon, psykologian tai yhteiskuntatieteen kurssit auttaisivat opiskelupaikan saamisessa, mutta ei, se onkin matematiikka!
Kysyn myös aiemmassa blogipostauksessani, ovatko lukiolain tavoitteet unohtuneet nykylukiosta:
”Lukiokoulutuksen tarkoituksena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja, taitoja ja valmiuksia.
Lisäksi koulutuksen tarkoituksena on antaa opiskelijoille valmiuksia elinikäiseen oppimiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen.”
Kilpailussa voittavat vain harvat, muut häviävät.
Myös häviämään pitää tässä elämässä oppia, toki, mutta välillä tuntuu, että tappion kokemuksia tarjoillaan nyt nuorille yli kestokyvyn. He kyllä panevat merkille, millaista osaamista ja taitoja heiltä odotetaan. He huomaavat kyllä, että puhutaan hienosti yhteistyötaidoista, sosiaalisesta vastuudesta ja luovuudesta, mutta käytännössä noilla taidoilla ei tee mitään opiskelupaikan hankinnassa.
Tiedän, että monesta nuoresta tuntuu siltä, ettei hän sovi ahtaaseen muottiin, jota tarjotaan.
Monesta nuoresta tuntuu siltä, ettei hän sovi ahtaaseen muottiin, jota tarjotaan.
Tarvitsemmeko tulevaisuuden työelämässä enemmän kilpailua vai yhteistyötaitoja?
Esimerkiksi Peda.net:ssä kuvaillaan tulevaisuudessa tarvittavia taitoja näin:
Tapa ajatella: luovuus ja innovaatio, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu ja päätöksenteko, oppimaan oppiminen ja metakognitiiviset taidot.
Tapa työskennellä: kommunikaatio, yhteistyö ja tiimityöskentely.
Työvälineiden hallinta: informaationlukutaito, tietotekniikan käyttötaidot.
Kansalaisena maailmassa: kultuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu.
Onko kiva pelata kaverin kanssa, jonka ainoa tavoite on voittaa? Lapsikin tietää, että kilpaileminen vie ilon leikistä.
Kouluarvosanoissa kilpaileminen riistää luontaisen oppimisen ilon.
Leikin ja elinikäisen oppimisen tutkija Peter Gray pohtii Psychology Today:n blogissaan, miksi aikuiset alistavat lapset kilpailemaan toistensa kanssa. Kouluarvosanoissa kilpaileminen riistää luontaisen oppimisen ilon. Kilpaileminen esimerkiksi liikuntalajeissa voi syrjäyttää hävinneet sohvaperunoiksi koko loppuiäksi. Lapsille kilpailemista tärkeämpää ovat ystävyyssuhteet ja hauskanpito.
Mitä veikkaatte, kummat ovat onnellisempia ja menestyvämpiä: yhteistyöhaluiset vai kilpailulliset ihmiset?
Grayn mukaan onnellisimpia JA menestyvimpiä ovat he, jotka asettavat yhteistyön kilpailemisen edelle. Hän muistuttaa, että jokainen tarvitsee muiden apua menestyäkseen.
Yhteiskuntaa ei pyöritä kilpailu, vaan yhteistyö.
Lisää lukiosta:
Kommentit (0)