Vihapuheettomia vaaleja emme ehkä saa, mutta sen puolesta vetoaminen on arvokasta

Harva enää jaksaa valittaa, että politiikka on kadonnut politiikasta. Jossain vaiheessa se tosiaan oli, mutta on sittemmin tullut ryminällä takaisin. Se on tullut takaisin niin kovalla ryminällä, että paikat eivät meinaa kestää sen mellastamista.

Poliitikot kaivavat juoksuhautoja, huutavat somessa, ristiinnaulitsevat itseään ja kivittävät muita eikä rakentava keskustelu tunnu oikein blokkiutuvassa yhteiskunnassa onnistuvan. Kannattajia usutetaan toisten kimppuun ja laumat tekevät työtä käskettyä. Tilanne kärjistyy vaalien lähestyessä ja kevään eduskuntavaalit näyttävät puolueissa alkaneen tavallista aikaisemmin. Ja tavallista riehakkaammin. Vaalihäirintääkin on jo nähty.

Suurina kärsijöinä ovat nyt kasvavat lapset ja nuoret, joille annamme suunnattoman huonon esimerkin.

Muutama vuosi sitten pohdin poleemisessa tekstissäni, että ehkä kouluissa voitaisiin opettaa keskustelutaitoja. Silloin minua valistettiin faktoista ja vaikka kouluissakin voisi aina tehdä paremmin, on totta, että niissä tehdään se, mitä voidaan. Ongelman juurisyyt ovat muualla eivätkä koulut niitä ratkaise.

En silti millään muotoa tarkoita, etteikö politiikan tulisi olla politiikassa. Ennen ei ollut paremmin. Aikuisten ihmisten vain pitäisi pystyä tekemään politiikkaakin hölmöilemättä. Viime vuonna kirjoitin siitä, kuinka on outo ajatus, että ei ”osallistu politiikkaan”. Kaikki osallistumme. Juuri siksi on niin paljon merkitystä sillä, millä tavalla osallistumme.

Rautalangasta vääntämistä

Suorastaan tragikoomiselta tuntuu, että Lastensuojelun keskusliitto ja 62 muuta järjestöä ja säätiötä joutui julkaisemaan vetoomuksen vihapuheettomista vaaleista. Vaikka oikeasti se komiikka on asiassa tietysti pahan kerran kortilla. Näin järeällä ja laajamittaisella tavalla täytyy kehottaa aikuisia, täysivaltaisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä käyttäytymään edes säällisesti jos ei sentään hyvin.

Vetoomuksessa väännetään rautalangasta: Vihapuhe on viestintää, joka lietsoo vihaa ihmistä tai ihmisryhmää vastaan esimerkiksi ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen perusteella; johonkin ihmisryhmään kohdistuvan väkivallan tai syrjinnän hyväksymistä tai siihen kannustamista; ihmisten tai ihmisryhmien epäinhimillistämistä vertaamalla heitä eläimiin tai loisiin.

Vielä selvennetään, että se voi olla sanallisia loukkauksia, häirintää, uhkaamista tai panettelua; kuvia, meemejä tai symboleita, jotka halventavat jotain ihmisryhmää; eleitä tai ilmeitä, jotka lietsovat vihaa ihmisryhmää kohtaan.

Sekin muistetaan täsmentää, että vihapuhetta ei ole vihainen tai ärtynyt puhe, epämiellyttävä, kriittinen tai eri mieltä oleva puhe; faktapohjainen keskustelu väestöryhmistä tai yhteiskunnallisista ilmiöistä; yksittäisen henkilön tai ryhmän toiminnan arvostelu; puhe vihasta eikä puhe vihapuheesta.

Päättäjä johtaa myös esimerkillään

Suomalaisen peruskoulutuksen saaneelle ihmiselle tämän kaiken pitäisi olla tuttua ja selkeää asiaa. Järjestöt muistuttavat, että päättäjillä on aivan erityinen vastuu vihapuheen kitkemisessä.

– Jos päättävässä asemassa oleva solvaa muita ihmisiä, osa ihmisistä tulkitsee sen luvaksi toimia samoin. Jos päättävässä asemassa oleva ei puutu, on puuttuminen muillekin vaikeampaa, vetoomuksessa sanotaan.

Tämänkin pitäisi olla ihan selvää kaikille.

Silti päättäjien huonon käytöksen hedelmiä nähdään kaduilla, sosiaalisessa mediassa ja myös kouluissa. Vihapuheettomia vaaleja näistä tuskin tulee tästäkään eteenpäin. Tässähän on jo hyvään vauhtiin päästy. Ei tietenkään olisi edes poliitikolle mikään mahdottomuus katsoa peiliin, tarkastella touhujaan ja pohtia, miten on mennyt omasta mielestä.

Syytä huoleen todellakin on.

– Lapset ja nuoret kohtaavat syrjintää ja vihapuhetta arjen ympäristöissään, kuten koulussa. He ottavat herkästi mallia aikuisilta ja oppivat toimimaan kuten näkevät toimittavan, järjestöt muistuttavat.

Me näemme jo paljon esimerkkejä siitä, miten päättävissä asemissa olevien aikuisten vastuuton, kyynisen opportunistinen käytös on kannustanut ajattelemaan, että käytöstavat ja toisen kunnioittaminen eivät ole tärkeitä.

Pasi Huttunen

Vetoomuksessa mukana olevat järjestöt

ADHD-liitto ry
Alli Paasikiven Säätiö
Aseman Lapset ry
Auta Lasta ry
Barnavårdsföreningen i Finland rf
Ebeneser-säätiö – Lastentarhamuseo
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry
Familia ry
Förbundet Hem och Skola i Finland
Hyvinvointilomat ry
Imetyksen tuki ry
Invalidiliitto ry
Itla – Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö sr
Isät Lasten Asialla ry
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
Kehitysvammaliitto ry
Kesälukioseura ry
Kirkkopalvelut ry
KOTA – Lasten ja nuorten hyvinvointi ry
Lastenliitto ry
Lastensuojelun Keskusliitto ry
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Marttaliitto ry
Nuorten Kotkien Keskusliitto – Unga Örnars Centralförbund NKK ry
Nuorten Palvelu ry
Nuorten Ystävät ry
OmaKamu ry
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ
Osallisuuden aika ry
Parasta Lapsille ry
Pelastakaa Lapset ry
Perhehoitoliitto ry
Perhekuntoutuskeskus Lauste
Pesäpuu ry
Plan International Suomi
Sateenkaariperheet ry
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry
Sosiaalijohto ry
SOS-Lapsikylä
Stiftelsen Bensow
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto ry
Suomen Icehearts ry
Suomen Lastenkulttuuriliitto ry
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry
Suomen Monikkoperheet ry
Suomen nuorisokeskusyhdistys ry
Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry
Suomen Pelastusarmeijan Säätiö sr
Suomen Setlementtiliitto ry
Suomen UNICEF ry
Suomen Uusperheiden Liitto ry
Suomen Vanhempainliitto ry
Vamlas – Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö sr.
Vammaisperheyhdistys Jaatinen ry
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt
Vesaisten Keskusliitto ry
Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry
Yhteiset Lapsemme ry
Yksin vanhempana ry