P*ska ei kulje

Vaikka suolen toiminta on äärettömän kiinnostavaa, en kerro tässä postauksessa siitä. Kerron omakotitaloasujan ongelmasta, jonka aiheuttaja on vesiklosetti.

Vesivessan toimintaperiaate on kaikille tuttu: Meillä on typpi- ja fosforipitoinen lannoitepanos, joka kuuluisi kompostoida ja levittää pellolle. Lannoitepanokseen sekoitetaan juomavettä, jolloin molemmista muodostuu ongelma, joka sitten pumpataan puhdistamolle X kilometrin päähän selvitettäväksi.

Koska vedenkulutus on tuhlausta ja tyhmää, sitä on ”järkevää” käyttää vähemmän huuhtelemaan tuo lannoitepanos ongelmanratkaisukeskukseen. Tällainen ajattelutapa on nyky-yhteiskunnalle tyypillistä: itse systeemi on valmiiksi sieltä, minne ei päivä paista, mutta sen sijaan että muutettaisiin systeemi, yritetään korjata sitä. Analogioita ei tarvitse kaukaa hakea: esimerkiksi polttomoottoriautoja korvataan sähköautoilla, vaikka koko yksityisautoilun idea on täysin kestämätön.

Esimerkiksi polttomoottoriautoja korvataan sähköautoilla, vaikka koko yksityisautoilun idea on täysin kestämätön.

Rintamamiestalon viemäri on rakennettu WC-pytyille, jotka hulauttivat lannoitepanoksen perään ämpärillisen juomavettä. Tämä määrä riitti kiidättämään lannoitepanoksen kaupungin viemäriverkon puolelle, missä mahdolliset ongelmat eivät enää kuulu omakotitaloasujalle.

Talon viemäriremontin yhteydessä WC-pytyt on kuitenkin uusittu. Vettä kuluu 3 tai 6 litraa, eli selvästi vähemmän, mitä pidetään ”järkevänä”.

Paha vain, että tuo vesimäärä ei aina kuljeta satsia kaupungin puolelle ja viemäri menee tukkoon.

Näin kävi eilen.

Sauna oli lämpiämässä, mutta saunominen ei ole kovin kivaa, jos ei voi käyttää vettä. Soitin päivystävälle imuautolle. Sieltä olisi tullut auto paikalle vartissa. Hinta: 299 € / h ja minimiveloitus kaksi ja puoli tuntia. Kirosin puhelimeen, vaikka eihän se kohteliasta ole.

Katsotaan aamulla, ajattelin. Soitan auton paikalle kahdeksalta aamulla, tulee puolet halvemmaksi.

Mutta yön aikana päässä oli syntynyt ajatuskulku.

Ennen kuin kerron ajatuskulun, ihmettelen sitä, että en oikeasti tiedä, milloin ajattelin nämä ajatukset. Illalla katsoin Areenasta politiikkasarjaa ja yritin aktiivisesti unohtaa ahdistavan viemärin, mutta aamulla ratkaisu oli kirkkaana mielessä. Ilmeisesti ajattelin tämän asian yöllä nukkuessani:

Tiedän, että panos lähtee liikkeelle, jos siihen tuuttaa kovalla paineella vettä. Ongelma on, miten letkun saa tukoksen luo, kun tukos on tarkistuskaivon ja kaupungin viemärin välissä. Tarkistuskaivoon ei pääse, koska sen aukko on niin pieni. Eikä sinne muutenkaan huvita mennä. Kapean kaivon alaosassa letkun täytyy tehdä 90 asteen mutka, jotta sen saa suunnattua viemäriin. Voisiko lautaan rakentaa ohjurit, joiden välistä puutarhaletku kulkisi tarkistuskaivoon ja edelleen viemäriin? Hei mutta minullahan on jäykkää muoviputkea: sen kautta voin uittaa puutarhaletkun tarkistuskaivoon ja sinne, missä tukos on.

Heti aamulla puoli kasilta kokeilemaan. Ja konstihan toimi, lannoitepanos lähti liikkumaan! Varttitunti meni eivätkä edes hanskat sotkeentuneet.

Vaikka systeemi on mikä on, joskus pääsee systeemiin nähden niin sanoakseni p*skakuskin paikalle. Olo oli kuin Hippohiihdon voittaneella tokaluokkalaisella.

Olo oli kuin Hippohiihdon voittaneella tokaluokkalaisella.

Jos olen rehellinen, en tunne minkäänlaista kutsumusta talkkarin hommiin. Haluaisin eroon tällaisista systeemisistä ongelmista. Ongelman ratkaisuja on monia.

1) Viemärin voi ehkä sukittaa, jolloin tavara liikkuu liukkaammin. Näin on tehty talon viemäreille. Ei poista sitä ongelmaa, että edelleen lannoite sekoitetaan juomaveteen ja lähetetään ongelma jätevedenpuhdistamolle.

2) Vettä voi laskea enemmän. Samat kommentit kuin edellä.

3) Voisi rakentaa kuivakäymälän tai alkaa käyttää ulkohuussia. Tämä olisi selkeästi askel ulos systeemisestä ongelmasta.

Tuumataan, kuten pohjoiskarjalainen sanoo.