Peruslaadukas rahaopas parisuhteeseen kannustaa ennen kaikkea ottamaan rahan puheeksi – siihen on häveliäässä yhteiskunnassamme kannustettu kovin vähän

Joitakin sijoitusoppaita ja vastaavia olen lukenut työn puolesta tai jostain muista jo unholaan painuneista syistä enkä koe niiden opettaneen minulle paljoakaan sijoittamisesta. Ovat ne toki aina kerranneet ne samat perusasiat hajauttamisesta, pitkäjänteisyyden tärkeydestä ja muistaneet päivitellä sitä, että herra paratkoon ihmiset eivät ymmärrä korkoa korolle ilmiötä. En toisaalta ole mikään kummoinen sijoittaja koskaan ollutkaan. Jotain rahoja on ollut muutamissa hyvin vähän huomiota vaativissa rahastoissa. Nyt on metsää.

Merja Mähkä & Julia Thurén. Rikas, rakas, köyhä, varas. Rahanjako parisuhteessa. Gummerus 2025. 172s.

En ole arvostanut sijoituskirjallisuutta juuri sen enempää kuin muutakaan itseapukirjallisuutta, mutta arvostan ja pidän tärkeänä sitä, että rahasta puhutaan enemmän ja suoraviivaisemmin. Merja Mähkän ja Julia Thurénin Rikas, rakas, köyhä, varas. Rahanjako parisuhteessa (Gummerus 2025) tekee juuri niin. Se kertoo myös sijoittamisesta, mutta ei ole sijoitusopas. Ei se ole varsinaisesti parisuhdeopaskaan. Se käynnistelee yllättävän hyvin ja tervejärkisesti tärkeää ja kiinnostavaa keskustelua rahasta parisuhteessa. Sitä keskustelua on käyty kovin vähän.

Sen tunnistan itsekin, että parisuhteessa on monenlaisia mutkakohtia, joissa rahasta pitäisi puhua, mutta se usein jää, koska se on hankalaa. Ammattiyhdistysroolini vuoksi olen määrätietoisesti opetellut puhumaan rahasta työelämässä ja kannustanut muitakin siihen, mutta tämän läksyn voisin itsekin tuoda entistä enemmän kotiin. Sellaiseen tämä kirja saattaisi olla aika hyvä tuki.

Neuvoja alkuun, keskelle ja loppuun

Kirjoittajat lupaavat teoksessa auttaa tunnistamaan parisuhteen rahakonfliktien syitä ja antaa välineitä niiden purkamiseen. Mähkän ja Thurénin perusperiaatteet ovat seuraavanlaisia: Rahasta täytyy keskustella, ihmisen on tunnettava itsensä rahankäyttäjänä ja parisuhteessa tulisi olla yhteinen elintaso. Erityisen ansiokasta on, että kirjassa pureudutaan hyvin myös siihen, että parisuhde voi myös loppua ja rahakysymykset ovat isossa roolissa silloinkin.

Ennen kaikkea kirjoittajat muistuttavat, että raha on väline, ei ihmisarvon mitta. He myös muistuttavat, että rahan tuoman vallan turvin harjoitetaan usein henkistä väkivaltaa

Nämä periaatteet ovat siinä määrin yleisiä, että ne on helppo allekirjoittaa ja monessa kohtaa kirja tarjoaa hyviä ajatuksia sellaisellekin, jolla ei ylimääräistä rahaa ole. Toki kirjan anti kädestä suuhun elävälle on kohtalaisen ohut. Etupäässä kirja auttanee sellaista, jonka huolenaiheena on kasaantuneen pääoman hallinnointi.

Puhumattomuus synnyttää jäätyneitä konflikteja

Mähkä ja Thurén pyrkivät ansiokkaasti tunnistamaan oman asemansa ja etuoikeutensa eikä kirjasta välity juuri lainkaan sellaista hyvin etuoikeutetun ihmisen ajatusmallia: ”Jollei kansalla ole leipää, niin syököön leivoksia”. Marie Antoinette ei muuten koskaan noin sanonut, mutta olisi ehkä kehottanut tämän päivän suomalaista köyhää vaurastumaan hankkimalla sijoitusasuntoja. Ja katsomaan ikkunasta, että siellähän näkyy valtavasti tekemätöntä työtä.

Kirjoittajat jaksavat huomioda sen, että elämme taas yhä enemmän luokkaistuvassa yhteiskunnassa, jossa ihmisten lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat erilaisia. Tässä häveliäässä, konservatiivisessa maassamme nämä asiat vaietaan liian usein. Ennen kaikkea kirjan anti on se tärkeä muistutus, että rahasta pitää osata ja uskaltaa puhua rehellisesti olipa sitä vähän tai paljon. Tämä on tärkeää sekä yhteiskunnallisesti että perheen sisällä. Luokkayhteiskunta jäykistyy ja jähmettyy entisestään jos sen rakenteita ja normeja ei puhuta kriittisesti auki. Samoin perheen sisälle voi muodotua turhanpäiväisiä jäätyneitä konflikteja.

Sen verran voi tässä löytää sidonnaisuuksia, että Thurénin puoliso Josi Tikkanen on vieraskynäillyt tässä blogissa vuonna 2016 ja olen myös aikoinaan kirjoittanut Joensuun ylioppilaslehteen silloin kun Tikkanen oli sen päätoimittaja. Kirjan kustantaja lähetti minulle oma-aloitteisesti.

Pasi Huttunen